sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

MUSTAN KURAN YLÄPUOLELLA

Pomppasi konstaapeli tielle kesken työpäivän. Harvinaisen hoikka. Tuli salakavalasti sähkötolpan ja liikennemerkin välistä. Pistoolitutka kädessä. Viittoi kääntymään sivukadulle. Käännyin.
Sivukadun parkkipaikalla oli pari maijaa ja pari tunnuksellista poliisiautoa ja yksi asiakas. Ajoin sivuun, sammutin auton ja avasin ikkunan. Toinen konstaapeli, rotevampi, lähestyi.
-Päivää, oli liikaa nopeutta.
-Päivää. Minusta ei lainkaan, vastasin. Mutta olen pahoillani kun on tuo koulukin tuossa vieressä.
Poliisi ojensi testerin ja pyysi puhaltamaan. Puhallettuani näytin taksin kojelaudalla olevaa alkolukkoa.
-On tässä puhallettu tänään jo omatoimisesti monta kertaa.
-Otatko ajokortin ja rekisteriotteen ja menet tuonne maijaan.
-Kuulepas, sanoin. Otan ajokortin, ammattiajoluvan, rekisteriotteen ja liikenneluvan. Taksamittarin asennuspöytäkirjan ja alkolukon asennus-ja kalibrointitodistuksen. Radioluvan ja rekisteriselvityksen sekä todistuksen työntekijän vakuutusturvasta. Mutta ennenkuin tulen sinne haluan tietää onko autonne katsastettu. Julkisuudessa on ollut tietoa että poliisilta on unohtunut autojen katsastus. Katsos minulla kun on direktiivit kunnossa. Aina virka-asun sukkien väriin asti.
-On se katsastettu. Mene sinne nyt vaan.
Otin dokumentit ja menin poliisiautoon. Sain rikesakon vähäisestä ylityksestä.
-Onko sinulla paljon sakkoja ?
Katsoin poliisia pitkään pyöreiden silmälasieni yli.
-Mitäs luulisit ? Kolmesta vuoden sisällä menee suoraan kortti ammattilaiselta vähintään kuudeksi viikoksi. Minulla on ollut kortti vuodesta 1982. Kai niitä yli kymmenen jo on. Mutta kortti ei ole mennyt koskaan.
-Hyvää päivänjatkoa.
-Samoin. Ei tästä kyllä kiittää voi, vastasin.

Miljardibisnes. Nimittäin taksiautoilu. Kuulemma. Julkisuudessa on kovasti keskusteltu että luvat pitäisi vapauttaa. Vapaita ne on nytkin. Ensin hankitaan kuljettajakoulutus ja tullaan alalle. Sitten myöhemmin lisäksi yrittäjäkoulutuksen saaneena voi anoa liikennelupaa ely-keskuksen virkamiehiltä. Vain ja ainoastaan he päättävät saako luvan. Ei kukaan muu.
Mutta tervetuloa mukaan. Minäpä kerron millaista se on.
Kesken kiivaimman pikkujoulusesongin laatukoulutettu taksi saa laatutilauksen hotelliin. Sieltä virkarouva vipuaa kyytiin. On hukannut toisen kenkänsä ja myös käsilaukkunsa. Vahvaan humalaan sisältyy myös morkkis kun todennäköiseti on saanut vierasta meisseliä mekkoonsa pikkujoulujuhlien jälkeen ja nyt on karu kotiinpaluun aika.
Kuljettaja ajaa rauhallisesti kohti annettua osoitetta. Rouva nukahtaa matkalla. Saavutaan ison omakotitalon pihaan. Pihassa on lasten leluja ja pari autoa yhteisarvoltaan reilu 70000 euroa. Kuljettajan lempeässä herättelyssä rouva saa sätkyn ja hyperventiloi. Oksentaa ohimennen kuljettajan päälle ja autoon sisälle. Alkaa kirkua että haluaa kotiin.
Tässä vaiheessa aviomies herää pihalta kuuluviin ääniin ja ryntää sisältä paikalle ritarin lailla. Kantaa rouvan sisään. Tai jos rouva on iso ja vetelä niin kuljettaja osallistuu kantoon myös. Matkalla rauhoitellaan heränneitä pellavapäitä jotka kurkkivat portaikossa. Että äidillä on vähän vatsa kipeä ja setä tässän isin kanssa vähän säätää.
Lopuksi käydään normaali turkkilainen hintakilpailu ulkona. Että mitä kyyti plus siivoukset maksaa. Ritari taipuu ja visa vinkuu. Luottokunta ottaa provision ja kuljettaja poistuu siivoamaan gourmeen takapenkiltä. Vuoro on ajettu siltäerää. 
Muisto elää vielä seuraavan kesän kuumana päivänä kun kuljettaja on odottanut kolme tuntia kyytiä helteessä ja vihdoin saa kympin lyhyen kyydin. Asiakas väittää että takapenkillä haisee oksennus.
Sukupuolten tasapuolisuuden nimessä on kerrottava siitäkin vapaapäivästä kun närkästynyt naisihminen soittaa. Että kun tämä meidän mies löytyi aamulla sammuneena eteisestä. Ja että sillä oli tämä taksikuitti taskussa ja siinä teidän numeronne. Ja että oli huulipunaa paidassa ja sepalus auki. Että mistähän se tuli kyytiin.
Siinä kun ensin huumorilla koittaa selittää että ei ole meidän miestä kun olen ihan normihetero. Niin sitten siellä puhelimessa huuto nousee falsettiin. Uhkaillaan taksitarkastajalla, poliisilla ja raastuvalla. Lopuksi kun saa ryittyä puheenvuoron ja selittää että hyvä pikkurouva mutta kun meillä on tämä vaitiololupaus kuten papeilla ja lääkäreillä ja että ei oikein voida kertoa ja niin edelleen.
Niin sitten palkinnoksi lopulta lyödään luuri korvaan ja huudetaan naisen sukuelintä ja käsketään haistamaan sitä myös ynnä syydetään muita oloa helpottavia termejä yli tarpeen. Että pidä siinä sitten vapaapäivää ajatukset erossa ammatista.
Linja-autoliitto on uutisissa ilmoittanut että on niin väärin tämä monopoli. Että he haluavat osingoille myös. Voisiko joku nyt selittää. Että mitenkä näitä huonokuntoisia sairaalasta kotiutujia sinne linja-autoon lastataan kun he eivät tahdo päästä edes henkilöauton kyytiin ?
Mitenkä siellä linja-autossa luodaan mukavat matkustusolosuhteet. Kun leikkaushaava on kipeä ja selkänojaa pitäisi kallistaa. Tai lastoitettu käsi tai jalka vaatii kummallista asentoa istua. Tai happipullot tai muut elämää ylläpitävät laitteet siihen viereen pakataan.
Ja kuka selittää että nyt täytyy istua siellä autossa kolme tuntia kun muita viedään siinä matkalla kotiin samalla. Suoraan ajaen matka kestäisi tunnin. Ja millä pääsette maaseudun pikkuteillä pihaan asti sillä linja-autolla saati kaupungissa kun kävelykyä ei ole. 
Onko kuljettajalla aikaa tehdä vähän lumitöitä ja saattaa mummu sisälle asti. Lasi vettä ja postien keruu. Loppuun neljä kertaa selvitys että kotonahan te rouva hyvä olette. Pihalta vielä soitto kotiapuun että olitteko tulossa heti. Meinaan kun se Elma tuli kotiin ja eikä yhtään tiedä missä on. Ja puhelu omaan piikkiin ettei tule heitteillejättöä.
Ja kuinkas sitten jos kyytiin tulee se kahden sodan soturi joka ei juurikaan enää pysty seisomaan ilman tukea. Ja pissattaa kolmenkymmenen kilometrin välein. Siinä kuljettaja ajaa sitten heti sivuun kun soturi ei jaksa pidättää seuraavalle huoltoasemalle. Soturi seisoo pitäen vasemmalla kädellä kiinni auton ovesta. Kuljettaja avaa vetoketjun ja tukee hartioista. Pääosin ei vastatuuleen siis. Ja kun se lihasmassa on vuosien varrella vähentynyt niin sitten ne housut putoavat nilkkoihin. Että ne muut siellä sitten tätä operaatiota mielenkiinnolla seuraavat.
Että kuka selittää soturille että kuinka syvään pitää pyllistää pientareella säästöjen nimissä että saavat herrat metropoleissa miettiä hyvinvointiyhteiskuntaa. Tai selittää että ei nyt onnistu Tampereella kulku kun Elisalla on Tukholmassa verkkovika.
Muistaako kukaan että taksiin alettiin maksaa pankkikortilla silloin kun linja-autoista sanottiin rahastajat irti. Tai että taksiliiton puheenjohtaja otti linja-autoliikennöitsijöihin yhteyttä ja kertoi että mitäs jos yövuoroja ajaisitte. Siellä olisi tarvetta. Valtio kun ei antanut taksiautoilijoiden lisätä kevyemmin varusteltuja lisäautoja ruuhkia tasaamaan.
Taksissa on 25 vuotta ollut tietokone. Hulluina meitä pidettiin kun kerrottiin että radioteitse kehitetään maksuliikennettä silloin 80-luvun lopussa. Nyt on käytössä itse kehittämämme ohjelmisto Kelan kanssa ja saadaan miljoonasäästöt jo nykyisilläkin kyytien yhdistelyillä ja käsittelyn helppoutena. Palkinnoksi ponnisteluista valtio puolitti auton verovähennyksen.
Viimeisenä esimerkkinä olkoon se nuori hupparipää joka taksiasemalla koitti pissata auton kylkeen. Kuljettaja lähti autoa siirtämään alta pois joten piripää potkaisi auton takasiipeen. Kääntyi sitten potkimaan jonossa seuraavaa taksia. Pistivät hupparipään nippusiteisiin ja soittivat poliisit paikalle. Saivat syytteen päällekarkauksesta joka tosin kumottiin. Hupparipää sai sakot vahingonteosta ja siveettömästä käytöksestä plus korvausvaateet lommoista. Vaatimukset liitettiin edellisten maksamattomien historiaan jatkoksi sivulle 10.
Vakuutusyhtiö maksoi korjaukset, alensi bonukset ja laskutti arvonlisäverot ja omavastuut autoilijoilta. Ja palkattomia päiviä riitti auton maatessa korjaamolla.

Kuten edelläkerrotusta huomataan niin ei auta mersut eikä suorat housutkaan. Autonajo on pieni murto-osa työstä, johon kuuluu erilaisten ihmisten kohtaaminen sanan varsinaisessa merkityksessä. Vaatimustaso erilaisten vanhusten, vammaisten ja erityislasten kanssa toimimiseen on korkea saati yöelämän turvallinen ymmärtäminen.
Linja-autopuolella on jo nyt lievennetty reitteihin sitoutumista. Taksilla on päivystysvelvoite vaikka ei olisi ajoakaan. Kyseessä olisi linjaliikennöitsijöiden taholta pelkkä uuden monopolin luominen kevyesti varustetulla kalustolla yhteiskunnan tukemana ilman velvotteita ja lopulta hintojen nosto nykyisen laatukoulutetun tarjonnan vähettyä.
Että tervetuloa vaan mukaan yrittämään mutta samoilla velvotteilla. Ja etenkin olemaan ihminen ihmiselle.

Suomessa pärjäämisen ilmapiiri on osittain käsittämätön. Milloin kyräillään Portugaliin muuttavia suomalaisia eläkeläisiä verojen toivossa tai milloin Norjalaisia hiihtäjiä kun omilla on kuulemma väärät geenit. Milloin mitäkin uudistusta vasten perustuslakia runnotaan väkisin läpi rakennemuutoksen nimissä. Aina on jokin asia huonosti tai jostakin pitäisi pystyä säästämään. Ja kaikki heikoimmassa asemassa olevat saavat maksaa. Lapset, vanhukset, sairaat ja vammaiset ovat aina listalla kun vähennetään.

Vinkumisen sijaan olen itse tehnyt ja tekemässä edelleen valintoja. Laitan juoksukengät jalkaan ja otan pystypäin askeleet eteenpäin. Ihan itse. Ja maailma saa odottaa.
Lenkillä jätän alleni mustan kuran. Kaiken minkä yhteiskunta sankkana pilvenä ympärilleni työntää. Jos nykymenosta aikoo selvitä tervepäisenä on pakko radikaalisti valita. Muuten hukkuu mustaan kuraan.

VIIKKO 10. HARJOITTELUNI

Ma- 5 km - 36 min. Pitkä päivä töissä.
Ti- 20 km - 2.08.
Ke- 32 km - 3.34. Räntäsade.
To- Lepo, pitkä päivä töissä.
Pe- 15 km - 1.38.
La- 15,5 km - 1.42. Väsynyt.
Su- Aamupäivällä 8,5 km - 54 min. Erittäin liukas ja märkä jäinen tie.
       Ilta 5 km nastoilla - 38 min. Jätin kesken ja käännyin kotiin.

yhteensä 101 km - 11 tuntia ja 10 minuuttia

Viimeiset neljä viikkoa, kilometrit 102-94-100-101, ovat rohkaisevia. Silti kilometrejä on minun tasooni nähden aivan liian vähän.
Muutenkin touhu on kauniisti sanoen väkinäisen vaihtelevaa. Hermoille käypää, jäykkää fiilistä lisäsi viikolla vaihdelleet juoksualustan hirveät kelit. Vuoroin vettä,lunta ja jäätä sohjoineen. Aurinko, missä olet ? Esi isät, miksi tänne jäitte ? Miksi ette lämpöön hakeutuneet ?
Näistä on ennenkin noustu kevään lämpöön. Miksei nytkin.
Onhan päivä vielä huomennakin.

2 kommenttia:

  1. En tiennytkään että takseissa täytyy olla alkolukko. Sehän on kätevää. Meidän tuttava on aloittamassa omaa taksifirmaa, joten uskon että hänenkin täytyy sellainen alkolukko sitten hankkia.

    VastaaPoista