sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

IRVISTELYJÄ

Viikolla istuin lenkin jälkeen vessanpöntöllä ja irvistelin märkiä vaatteita pois yltäni. Mieleen muistui vaarini irvistelleen vielä pahemmin - yhdellä kädellä kun oli vaikea pukea ja riisua. Mutta vaari sotaveteraanina ei valittanut. Hänellä oli asennetta.

Asennetta ei sensijaan tunnu kaikilta löytyvän nykypäivän armeijassa. Varusmiesten kunto kun kuulemma on huonoin vuosiin. Cooperissakin keskiarvo pyörii 2500 metrin tuntumassa riippuen lähteestä. Testin keskiarvoa alentavat ne joita ei huvita - kiertävät vain 400 metriä kävellen. 
Ei huvita ? Siis mitä käskettiin ? Entäpä jos olisi tositilanne ja käsketään ampumaan - ei huvita sittenkään vai ?
On olemassa tarina upseerista joka kotiintullessaan havaitsi murrosikäisen poikansa kavereineen kokoontuneen tietokoneen ympärille pelaamaan. 
Kone kiinni pojat ! Käsky oli ytimekäs. Perään seurasi toinen. Ulos !
Kone sulkeutui heti ja pian pojat olivat pihamaalla palloa pelaamassa. Kukaan ei siis kyseenalaistanut käskyä eikä sanonut että heitä homo voltti. Ehkäpä käskyn sisältö oli riittävän tehokas.

Riittävä sisällöltään on myös uusi kirja nimeltään Tupa ryskyi, parret paukkui. Kirjaan on kerätty Lönrotin ja kumppaneiden keräämistä runoista ne jotka puolitoista vuosisataa sitten kerrottiin iltojen iloksi ja opiksi.
Tässä kirjassa ruma sana sanotaan niinkuin se on.
---
nouskoon kiihko kiimasuosta
häkärä häjyn perästä.
---
kulli on kovempi
kuin sian torahammas
---
pillu juosta piiretteli,
kamarista kellarihin
---
joko täss´ on jortti käynyt,
punapää pulkahellut ?
---
Kanttia on ollut siis ennenkin. Rivot runot ovat häkellyttävän suoria. Suomen kielen seksisanakirja joka ilmestyi kaksikymmentä vuotta sitten sisältää 970 eri nimeä miehen elimelle ja kiveksillekin 170 eri ilmaisua.
Menneenä Kalevalan päivänä muistelin mitä kouluopetuksessa on kansaneepoksestamme jätetty vaivihkaa kertomatta. Runoissa kohtaavat mies ja nainen. Hauskoina ja vakavina. Opettavaisina ja räävittöminä. Ihan niinkuin ihmisen tosielämässä parhaimmillaan.

Aina kun jokin suuri kansainvälinen urheilutapahtuma on menossa kysellään kestävyysurheilun tilasta. Usein esiin nostetaan menestymättömyys ja asenteen puute. Ei ole huumoria eikä talvisodan asennetta. Sosiaalisessa mediassa nykyurheilijat ovat kovin korrekteja ja laimeita lausunnoissaan. Ollaan kaukana tosielämästä. Suoraan sanoen pikkuisen munattomia. Myös naiset.

Tosielämässä kun keskivertolahjakkuudesta tarkasti tieteellisesti mittaamalla harjoittaen otetaan maksimi ulos syntyy keskiverron maksimi.
Sensijaan kun urheilija harjoittelee mittareista välittämättä liikaa eli suomeksi sanoen paskatkin pihalle itsestään niin voi syntyä oma oivallus. Oivallus itsetuntemuksesta. Mitkä ovat heikkouteni ja mitkä vahvuuteni ?
Urheilija palaa epäonnistumisen jälkeen harjoittelemaan. Parantamaan heikkouksiaan ja kehittämään vahvuuksiaan omien tuntemustensa perusteella. Voi syntyä mestari. Pitää uskaltaa !

Pitää myös uskaltaa mennä ulos vaikka heikompaankin keliin. Suomalaiset eivät ole enää mitään ulkoilmakansaa. Ulkona urheilevien määrä on pieni ja huippuja syntyy harvakseltaan. Kestävyysharjoitus spinningissä ei paljon räntäsateen sietoa kehitä.

Kestävyysurheilu vaatii jatkuvuutta. Yksi jatkuvuuden alalaji on asenne ja suoruus. Niiden alalajit taas rohkeus ja järjenkäyttö.
Pitää uskaltaa jotta sitten joskus ei harmita. Pitää uskaltaa irvistellä itselleenkin.

VIIKKO 9. HARJOITTELUNI

Ma- 18 km - 1.52.
Ti- 10 km - 1.06.
Ke- päivä 13 km - 1.23.
       ilta 15 km - 1.40.
To- 10 km - 1.06.
Pe- Lepo ja pari kaljaa.
La- 20 km tiellä osin jäisellä - 2.08.
Su- erikoisharjoitus poluilla, moottorikelkkaurilla ja umpihangessa 14 km - 1.45.

viikko yhteensä 100 km - 11 tuntia

Alan saada henkeäkin jo juostessani. Kauhulla muistelen Joulukuun vaikeimpia aikoja. Kaikkia saatanan mykoplasmoja sitä saa kakoa ulos kuukausikaupalla.
Unkari lähenee ja ajatukset ovat alkaneet muotoutua. Kun nyt ehtisi kuntoon niin saisi käsityksen otettavan riskin laajuudesta.
Jokatapauksessa olisi mukava sanoa Onnille  lähtöviivalla että Let`s Dance. Linkki vie hyvään blogikirjoitukseen asenteesta.

HELMIKUUN SUMMAUS

Juoksua 365 km - 38 tuntia 48 minuuttia

ps. Hyvä Pertti Kurikan Nimipäivät ! Teillä on asennetta !

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti