MAHDOLLISUUS

Ultrajuoksun muodostuessa elämäntavakseni olen ollut etuoikeutettu löytämään tasoja jotka ovat saavuttamattomissa niiltä joilla rohkeus ei riitä tavanomaisuudesta poikkeaviin valintoihin.
Juoksun terapeuttinen vaikutus on helppo kokea. Mennään ulos raittiiseen ilmaan ja hengästyen laitetaan ajatukset kiertämään hieman vilkkaammin. Samalla kuntokin kasvaa. 
Sensijaan henkisen kasvun mahdollisuus on jo huomattavasti vaikeampi. Äärimmäinen suoritus ei ole automaatti johonkin "parempaan" tai muuhun tavanomaisen kokemuspiirin ulkopuoliseen ja maailmoja avaavaan kokemukseen.

"Kaikki haluaisivat voida paremmin." Lainaus on erään suuren psykiatrisen sairaalan ylilääkäriltä.

Niinpä. Mutta kuinka paljon keskimääräinen ihminen on valmis tekemään itse paremman vointinsa eteen ?
Jatkoksi tähän voisi kysyä että mikä on paremmin ? Enemmän ? Keskiverto todennäköisesti edustaa jotakin tavanomaisesta poikkevaa illuusiota jostakin henkisestä voimasta tai kenties tasapainosta.
Vastapainonahan hyvälle ololle ihmisillä yleensä jylläävät arkihuolet tai muut nyky-yhteiskunnan tuomat henkiset saasteet käsittämättömine vaatimuksineen.

Ultrajuoksijana koen jatkuvasti sellaisia tilanteita joissa kysyn itseltäni : "Miksi ihmeessä teen tätä itselleni." Esimerkiksi harjoitellessani liukkaalla alustalla talvessa kipein jaloin aivan liian väsyneenä. Tai kilpaillessani palautumattomana.
Ristiriidat muun niin sanotun normaalin elämän vaatimusten kanssa aiheuttavat saman kysymyksen. Miksi olen taas täällä lenkillä vaikka taloudellinen tilanne vaatisi pitkää päivää leipätyön ääressä. Miksi tähtään ratkaisuihin jotka eivät edusta normaalia elämää vaan avaavat mahdollisuuksia juosta aina vain enemmän ja keskittyneemmin. Juosta vapaana ?

Verrattuna uskontoihin tai elämänkatsomuksiin ultrajuoksussa ei ole valmiita ohjeita tai oppeja. Harjoitusohjelmat tähtäävät vain fyysisyyden kehittämiseen. Henkisten ominaisuuksien kehittämiseen käytetään usein muita ulkopuolisia keinoja.
Harva tulee huomanneeksi että juuri sillä hetkellä kun voimat juostessa loppuvat paras ratkaisu löytyy itsestä. Tuolla hetkellä on mahdollista löytää itsestään uusia voimavaroja. Edellytyksenä on henkinen kasvu.
Henkinen kasvu on yksinkertaisuudessaan asioiden laittamista tärkeysjärjestykseen ja etenkin niiden rehellistä myöntämistä itselleen. 
Miksi juoksu ei etene ? Olenko nukkunut tarpeeksi?  Entä syönyt ? Syönyt oikein ? Vaivaako mieltäni jokin muu ulkopuolinen asia jolloin keskittyminen häiriytyy ? Olenko juossut liikaa tai liian vähän ? Ja niin edelleen.
Lopulta tulee väistämättä se tärkein kysymys. Miksi juoksen ? Onko tärkeintä ennätys, voitto vai se että ei ei menetä kasvojaan ? Vai onko muutakin ?
Voisiko olla niin että mukana oleminen riittää ? Ystävien tapaaminen ja kannustaminen ? Ympäröivän luonnon kanssa yhtä oleminen ? Vai löytyykö se ydin yksinäisyydestä - hetkestä juoksun kanssa ?
Ymmärtäessään oman totuutensa juoksija tuntee olevansa vapaa. Askel kevenee ja tarkoitus kirkastuu. Päämäärä on helpompi saavuttaa kun löytää mahdollisuuden. Mahdollisuuden henkiseen kasvuun.

VIIKKO 8. HARJOITTELUNI

Ma- 8 km helppoa juoksua tiellä - 53 min.
Ti- 14 km illalla pimeässä - 1.37.
Ke- 10 km illalla pimeässä - 1.10.
To- 34 km Tampereen Hervannasta kotiin jäisiä pintoja pitkin - 3.36. 1 geeli ja litra vettä.
Pe- 10 km - 1.03. Illalla sauna ja avantouinti.
La- Aamupäivällä 3 tuntia lumikengillä Kirsin kanssa Virtain Torisevalla.
       Iltapäivällä 6 km verryttelyä nastoilla - 46 min. Aivan poikki.
Su- Aamupäivällä kävelyä lumipyryssä Kirsin kanssa tunti.
       Iltapäivällä 12 km - 1.13. Mäkinen ja luminen reitti.

yhteensä juoksua 94 km - 10 tuntia ja 18 minuuttia

Kohtuullista jatkuvuutta. Kuukauden vaatimaton tavoite on 350 km harjoittelua, joka on helposti saavutettavissa ilman sairasteluja.
Aika maltillisiin määriin saan tyytyä mutta ne eivät ole este juosta Unkarissa hyvin tai jopa paljon. Sensijaan väkisin tiettyjen menneiden numeroiden tuijottaminen ei takaa mitään muuta kuin jatkuvan turhan henkisen paineen.
On mentävä sillä mikä luonnostaan tulee ja etenkin minkä tässä tilanteessa kokee kehittäväksi.
Viimeisen puolen vuoden harjoittelun määrän keskiarvo on niukasti yli 300 km per kuukausi. Tämä on minulle vähän mutta tyhjää parempi...

Lumikengillä pääsee erikoisiin paikkoihin.

Chia fresan lisäksi on syytä maistaa makkaraa välillä.

Torisevan jylhyyttä.

Juokse tässä sitten turvallisesti ja rennosti ?

LOPPUUN MENNEEN VIIKON ÄLYTTÖMIN UUTINEN :

Tampereella oli useiden liikennevalojen kanssa ongelmia. Kaupungin mukaan liikennevalot olivat kehittäneet itseään vastaan datamyrskyn ja tämän eräänlaisen itse itseään vastaan kehittämänsä palvelunestohyökkäyksen takia eivät toimineet.
Aikanaan kun kysyttiin liikenneinsinööriltä että miksi valot palavat kaikkiin suuntiin punaista yhtäaikaa niin vastaus oli että eivät ne voi vihreätäkään palaa kaikkiin suuntiin yhtäaikaa. Tällä logiikalla kun hommia hoidetaan niin kotiin juokseminen onkin äkkiä erittäin fiksu valinta.
Hankkikaa nyt keinoälyä tai oikea elämä äkkiä jostakin !!!

Uutinen