HYMYILEVÄN ASKELEEN VOIMALLA

Ultrajuoksu perustuu yksinkertaisesti kuvattuna kykyyn tuottaa eteenpäinvievää juoksuaskelta loputtomasti. Tuo kyky tuottaa askelta on sekä fyysinen että psyykkinen.
Askeleen suuntautumisessa eteenpäin nilkalla ja varvastyönnöllä on ratkaiseva merkitys. Yliopistotasolla on tutkittu että juurikin nilkan liikkuvuuden väheneminen iän myötä vaikeuttaa tai hidastaa liikkumista. Yksinkertaisesti kuvaten voima siis ei siirry eteenpäin vaan jäädään polkemaan paikalleen.
Paikallaan polkeminen on sekä ultrajuoksussa että elämässä varsin turruttavaa. Useimmat ihmiset haluaisivat kehittyä jotenkin elämässään, jopa valaistua. Keinoja etsitään äärimmäisyyksien kautta.
Ultrajuoksustakin luullaan että se sinällään on tie valaistumiseen. Tiettyyn pisteeseen vietynä näin onkin mutta ennenkuin tuohon pisteeseen pääsee on ymmärrettävä kaksi asiaa :

-Valaistumiseen ei liity mystiikkaa. Valaistuminen on hyvää oloa, joka hohkaa ihmisestä ulospäin. Valoa siis.

-Pitää elää yhdessä, katsoa silmiin ja toivottaa kaikille hyvää huomenta joka ikisenä Jumalan päivänä. Siinä se armo ja rakkaus elää. Näin syntyy uusi alku jokaisena päivänä.

Ultrajuoksija saa harjoitellessaan ympäristöstään paljon ärsykkeitä ja informaatiota. Suurin osa vastaanotetusta informaatiosta on tahdosta riippumatonta. Yliopistotason tutkimus osoittaa kiistatta että positiivisessa ympäristössä tehdyssä harjoittelussa uupuu myöhemmin.
Tutkimuksessa kahdelle eri verrokkiryhmälle näytettiin suorituksen aikana kuvia. Kuvat hymyilevistä ihmisistä ja positiivisista asioista auttoivat jaksamaan pidemmälle.
Keskivertosuomalaisessa "syödään ruisleipää ja läpi harmaan kivenkin, perkele" -urheiluilmapiirissä tällainen lähestymistapa tyrmätään varsin usein. Tai sitten se tylytetään toteamalla että vain hyvällä mielikuvituksella voi luoda positiivista tunnelmaa. Tämä on täysin väärä olettamus.
Juostessaan märkää ja pimeää tietä pitkin vihmovassa viimassa uupumuksen rajamailla mielikuvitukselle ei ole mitään sijaa. Kyse on pelkästään rehellisestä kyvystä löytää värejä ympäröivästä maailmasta. Kyvystä etsiä se pienikin kauneus harjoitusreittinsä varrelta ja muuntaa se eteenpäinvieväksi voimaksi. Kuvittelemalla matka ei edisty. Ei senttiäkään.

Jos tarkastellaan maailman huippu-ultraajien askelta ei todellakaan voida vetää mitään yhteistä linjaa tai tyyliä. Ainoa yhteinen piirre on että askeleessa on takana käsittämätöntä voimaa. Tuo voima on hankittu harjoittelemalla. Juoksemalla loputtomasti. Toistamalla samaa yksinkertaista riittiä päivästä toiseen uupumuksen rajamailla.
Taustalla on halu kehittyä. Halu menestyä. Halu kokeilla rajojaan. Halu mennä loppuun asti. Halu etsiä voimavaroja yli tavanomaisen.
Siellä se siis on. Hymyilevän askeleen eteenpäinvievä voima.

VIIKON 50. MURHEELLISUUS

Ma- 10 km tiellä kotona - 1.00. Väsynyt ajomatkan jälkeen.
Ti- Lepo; väsynyt ja voimaton olo. Lihassärkyjä.
Ke- 24,5 km tiellä ja osin Pirkan Uralla - 2.37.
To- 20 km tietä ja Julkujärven ulkoilureittiä - 2.04. Väsynyt ja huonosti palautunut.
Pe- 12,5 km ennen töitä väkisin - 1.18. Epänormaali olotila. Tästä ei hyvä seuraa.
La- Lepo/Sairas. Kuumeeton virustauti, lisääntynyt levon ja nesteen tarve.
      Voimaton olo.
Su- Lepo
yhteensä 67 km - 6 tuntia ja 59 min.

En ole liiemmin kirjoittanut varsinaisista harjoitussuunnitelmistani kohti Unkarin 6-päivän juoksua keväällä 2015.
Olen henkisesti valmistautunut vaikeaan ja epätasaiseen harjoituskauteen. Tämähän on selviö 1000 mailin urakan jälkeen. Taantumisen todellinen syvyys on epäselvää tässä vaiheessa kun on vasta aloiteltu päivittäistä juoksemista.
Olen varsin monta vuotta ollut pitämättä taukoa harjoittelusta ennen tämän vuoden heinäkuun ja syyskuun välistä aikaa. Tuolloin kuukausikilometrit olivat siis 200 km - 233 km - 282 km. Ja lokakuukin vain 317 km.
Tuosta "vain" sanasta voitte tulkita ajatuksiani. Katson nykyisin että 400 km kuukaudessa on ihan perusharjoittelua minulle. Varsinaisen oikean harjoitusmäärän pitäisi asettua 500 km - 600 km tietämiin.
Avainsana kuitenkin on jatkuvuus. On helppo vetää yksittäinen iso 200 km viikko ja toipua siitä sitten kolme viikkoa. Se ei mielestäni ole ultraharjoittelua.
Toinen avainsana on aika. Pelkkä kilometrimäärä ei kerro mitään vaan harjoitukseen käytetty aika. Tavoitteeni on juosta päiväkausia lähes yhtä mittaa. On siis oltava ajallisestikin kauan liikkeellä myös harjoituksissa.
Kolmas perusprinsiippi on pysyä terveenä kokonaisvaltaisesti. Tulevien vuosien haaveeni ovat niin isoja jo pelkästään kilometrimääriltään (3100 mailia, 10 päivän juoksu, Maailman ympärijuoksu jos löytyy sponsoreita ja lopulta juoksu kuuhun tai marsiin, plutoakaan poissulkematta jne.), että ei ole järkevääkään aina vaan juosta rämpyttää vailla ajatusta.
Viikon 50. suunniteltu 120 plus kilometriä jäi siis toteutumatta. Tämä pienimuotoinen sairastelu aiheuttaa motivaation hyvää patoutumista. Tulen keväällä Unkarissa olemaan vaikea ihminen itselleni kun puhutaan taukojen pitämisestä kesken juoksun.
Säälimättömyys itseä kohtaan kasvaa ja myös vaatimukset sen myötä.
Nyt siis sairastan hymyillen ja tervehtymisen jälkeen menetetyt kilometrit kerätään hinnalla millä hyvänsä.
Älkää te tehkö niin.
Älkää koskaan juosko itsenne kanssa näin pitkälle kuin minä olen tehnyt.
Täältä ei ole paluuta - onneksi !


Linkkejä perehtymiseen :

Halki Suomen

Biomekaniikkaa

Henkilökuva ; Pekka Aalto 

The Sport In Mind 

Sri Chinmoy