sunnuntai 28. joulukuuta 2014

27 MINUUTIN MIES

" Mäet kylvi männiköiksi,
kummut kylvi kuusikoiksi,
kankahat kanervikoiksi,
notkot nuoriksi vesoiksi. "

- Kalevala



Juoksen jouluaattoaamuna poluilla pakkasessa hiljaa. Häikäisevä valo on kaikkialla. Metsä on hiljainen ja kuten niin monesti aikaisemminkin vastauksia tulevasta ei ole joka oksalla.
Juoksu tuntuu kauhealta. Raskas väsymys kuorrutetaan keuhkoista köhityllä limalla. Tunnen kuinka joulukuun tavoite liukeaa taivaisiin. Harjoittelu lakkaa olemasta. On juuri se hetki jolloin ei saa luovuttaa mutta on annettava vähän periksi.
Siltikin se tärkein mitä minä ja juoksu yhdessä olemme kokeneet vuosien varrella on jälleen läsnä. Periksiantamisen hetkelläkin  tärkein on tiivistyneenä mukanani. Kukaan ei voi koskaan ottaa sitä minulta ja lopuksi se laitetaan puulaatikkoon kanssani.
Se on kokemus olla yhtä ympäröivän kanssa. Kokea luontoa ja liikettä.
Kokea elävänsä täysillä.

VIIKKO 52. 
Ma- 14 km - 1.46.
Ti- 5 km - 0.37.
Ke- 10,5 km - 1.15.
To- 14,5 km - 1.40.
Pe- Kävelyä Kirsin kanssa reilu 2 tuntia metsässä.
La- 16 km - 1.34.
Su- Lepo / Sairas olo ...
yhteensä 6 tuntia 42 minuuttia

Olen juossut säännöllisesti yli 20 vuotta ja yli 65000 kilometriä. Lisäksi olen 27 minuutin mies. Koska olen päässyt näinkin pitkälle minun täytyy siis tuntea itseni varsin perusteellisesti.
Tähänastiselta matkaltani on paljon kokemusta hyvistä ja huonoista hetkistä. Nyt on huono hetki.
Ultrajuoksu esittelee ääripäät. On varsin vaikeata selittää mitä päivittäinen juokseminen tarkoittaa. Pääosin se on juoksua päivästä päivään ilman suunniteltuja lepopäiviä. Ja pääosin onnistuneesti ääripäiden välissä.
Olen vuosien varrella oppinut että ennustaminen on erittäin vaikeata. Päivittäisessä juoksemisessa ei useinkaan ole mitään tietoa miltä juoksu tuntuu seuraavana päivänä. Siksipä on oltava itsetuntemusta tai suunnitelma.
Useimmissa tapauksissa suunnitelma ja itsetuntemukselta saatu viesti ovat räikeästi eripurassa. Silloin täytyy sitten uskaltaa. Joko harjoitella tai ei. Juosta tuntemuksiaan vastaan. Tai olla juoksematta. Kuten nyt.

Koska juuri nyt tunnen oloni liian väsyneeksi ja myös sairaaksi olen viikolla istunut alas ja laskenut löytyykö viimeaikaisista tekemisistäni verrattuna kolmen viime vuoden tekemiseen vastauksia väsymykseen.
Tilanne on hieman hankala koska olen myös muuten sairas. Kuten kerroin on jonkinlainen virus, ei lämpöä mutta kuivaa köhää ja tuntemuksia korvissa. Ja väsymys.
Vastauksia ei ole löytynyt omin voimin joten vihelsin pelin poikki. Menen 29.12. verikokeisiin ja 31.12. kestävyysurheiluun erikoistuneen lääkärin vastaanotolle. 

Ensin pohditaan tämä virus auki. Sitten etsitään väsymykselle lisää selityksiä eli suljetaan pois ensin piilevät tulehdukset ja anemia. Ja niin edelleen.


Jaa 27 minuutin mies ? Siis millä matkalla ? Noinko ajattelitte ? Niinpä niin. Kuka teistä lukijoista myöntää ajatelleensa noin ?

Juoksu on elämäntoveri minulle. Se toinen toveri Kirsin jälkeen. Juostessani olen kokonaisuus jota ei mitata pelkästään numeroilla. Ei siis ajan ja matkan numeroilla.

Muistan sen illan kuin eilisen päivän. Puin ulkoiluvaatteet päälle ja menin ulos. Nautin viileästä talvi-illasta. Olin yhtä ympäröivän kanssa vaikka en sitä silloin tajunnut samoin kuten nyt. 
Koin luontoa ja liikettä.
Koin eläväni täysillä.
Silloin kilometriin meni noin 27 minuuttia. Kävellen. Pikonlinnan syöpäsairaalan portille ja takaisin. Kesken hoitojen.

Vaikeinta ei ole se että ei pääse tai ei pysty juoksemaan. Ei siis henkisesti. Vaan fyysisesti. Olen tottunut juoksemaan päivästä päivään. Kun ultrajuoksija joutuu pysähtymään kesken kaiken mikään ei kehossa toimi. Tulee kaikenlaisia kipuja ja muuta ummetusta. Toisin sanoen vierotusoireita.

Tästä on sitten aikanaan hyvä jatkaa. Eteenpäin. Taas. Aina vaan ?



KUVAT SUURENEVAT NIITÄ KLIKATTAESSA.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE !


3 kommenttia:

  1. Näin lukijalle tilanne näyttäytyy edellisiin postituksiin peilattuna, ja asian selvittäminen on varmasti paikallaan. Tässä ajankuluksi muutamia valokuvia tältäkin päin katsottavaksi: https://www.flickr.com/photos/jyrkileskela/sets/72157649537551170/.

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä sairastumisen selättämiseen ja parasta mahdollista Uutta Vuotta toivoen! 20 vuoden pohja ei tipahda nopeasti. Levollisin mielin huomista kohden.

    VastaaPoista
  3. Kyllä näitä nyt kiertää, tauteja. Ei millään meinaa päästä jaloilleen, kymmenes tautipäivä menossa ja nyt vasta kunnon kuumeet... Tuntuu jotenkin niin kovin sopivalta riitiltä kun mieli palaa jonkinlaisen kaikilla elämänaloilla ilmentyneen välivuoden vieton jälkeen reippaampaan arkeen kiinni. Olkoon tämä tätä pimeän painoa. Päivät pitenee meillekin, se vie mukanaan.

    VastaaPoista