KYSYMYKSESSÄ ON SAIRAUS, RASKAUS TAI SYNNYTYS

Kelan hyväksymä lomake numero 950 on otsikoitu "Selvitys lääkärin antamasta hoidosta ja perityistä palkkioista"
Edessäni on tuo lomake. Lomakkeessa potilaana olen minä. Sitten on rasti laatikossa jonka jälkeen todetaan että kysymyksessä on sairaus, raskaus tai synnytys.
Oikeastaan siinä pitäisi lukea synnytys, raskaus ja sairaus. Nimenomaan noin. Se kuvaisi elämän kaarta. Viimeistä vaihetta ei tässä lomakkeessa mainita. Siitäkin saa todistuksen - sen viimeisen täällä maan päällä.
Niin tai näin, menin siis lääkärin vastaanotolle kuten edellisessä blogikirjoituksessani kerroin. Nimenomaan yksityislääkärille, joka vielä ymmärtää laajasti kestävyysurheilua. Jos olisin mennyt julkiseen terveydenhoitoon ja sanonut että juoksin tuossa kesällä 1622 kilometriä putkeen 28 päivässä ja nyt vähän väsyttää niin ne olisivat heittäneet minut ulos sieltä.
Laajojen verikokeiden ja sydänfilmin tulokset kertovat että olen kokonaisuutena hyvässä kunnossa. En mitenkään loistavassa hemoglobiinin ja punasoluarvojen osalta mutta tässä vaiheessa harjoittelua se ei mikään ihme olekaan.
Löytyi kuitenkin yksi mutta - S-Mycoplasma pneum. IgGva on erittäin lievästi koholla. S-Mycoplasma pneum. IgMva sensijaan on negatiivinen. Suomeksi tämä tarkoittaa että minulla jossain vaiheessa Tuhannen Mailin jälkeen on ollut mycoplasma. 
Mutta koska ?
Olen erittäin vaikeassa tilanteessa koska juostu 1622 km väsytti syksyllä riittämiin tasaisesti enkä löydä harjoittelustani senjälkeen sitä kohtaa kun tauti jylläsi. En siis tiedä tarkkaan koska se on ollut.
En lähde tässä nyt kirjoittamaan tuntemuksiani auki syksystä täydellisenä sillä mycoplasmasta on riittämiin väärää ja mutu-tietoa. Tämän tekstin lopusta löydätte linkit pätevälle urheilulääkärille ja objektiivista tietoa tuosta 100 vuotta vanhasta keksinnöstä sekä listattuna omat tuntemukseni. 
Nämä tuntemukset vertailuksi siksi että oppisitte tuntemaan itse itsenne. Diagnoosin tekee vain lääkäri. Kertokaa sensijaan miltä tuntuu tai on tuntunut. Ja etenkin mitä olette tehneet. Kaikki.

Minä olen juossut 23 vuotta systemaattisesti. Syövän jälkeen on kertynyt reilut 65690 km. Tähänasti matkalla on ollut monenlaista vaikeutta. Jos ruvettaisiin listaamaan kaikki ongelmani niin tahrisitte housunne listaa lukiessanne - minä olen matkani varrella sen jo tehnyt.
On aivan selvää että syövän jälkeen olen joutunut korvaamaan fyysisiä puutteita henkisellä kapasiteetilla. Jos taidot eivät riitä niin sitten on otettava itsestään irti enemmän. Jos henkinen kapasitetti ei riitä niin sitten sitäkin on kehitettävä. 
Sanalla sanoen olen mennyt tähän asti sillä mitä on suotu. Ja jos ei ole suotu niin sitten on otettu rauhallisemmin välillä. Aina siis ääripäiden välissä. Toki ylittäen ja alittaen ne molemmat aina välillä. Jääräpää teuras kun olen.
Hyvä ystäväni Raine Koivumäki lanseerasi takavuosina käsitteen : 
 "KUN HARJOITUS EI TARTU..."
Yksinkertaisesti siis silloin otetaan rauhallisemmin harjoitellessa. Juostaan voimien mukaan ja odotellaan kun taas alkaa tarttumaan.
Kestävyysjuoksussa on esimerkiksi keuhkokuorma korkea. Minulla näillä harjoitusvuosilla on varmasti myös rasitusastma vaikka sitä ei ole tutkittu, muutenkin välillä väsyttää ja niin edelleen. Eli ihan heti ei anneta periksi.
Syövän jälkeen tein heikoissa veriarvoissa harjoituksia joihin useimmat toipilaat olisivat kuolleet tai ainakin olisivat jääneet sohvalle makaamaan. Olen siis tottunut väsymyksiin ja epämukavuuteen jo kauan sitten. Itselleni minulla on preussilainen kuri. Vaatimustaso on korkealla. On pystyttävä.
Kuitenkaan en intohimostani huolimatta mielelläni juokse tai harjoittele väkisin. En ole koskaan juossut vastoin tuntemuksiani liian kauan. Jaksamiselle, kuten itseltä vaatimisellekin on rajat ja olen oppinut ne lopulta hyväksymään.
En mielelläni myöskään syö antibiootteja enkä kortisonia. En halua kemiallisesti pitää yllä kykyä urheilla tai nopeuttaa toipumisaikaa. Harjoituksen on tultava luonnollisesti. Voima on luonnollista ja sen pitää löytyä itsestä.
Edellämainituista syistä valitsin allamainitun urheilulääkärin. Hoidetaan ihmistä. Ei pelkkää urheilijaa. Kohtuudella kaikkea ja puhtaasti. Omista lähtökohdista. Eteenpäin liikkuen ja kehittyen.

Mitä siis haluan tällä sanoa ?
Kuvitellaanpa että en olisi mennyt lääkäriin. Olisin lopulta päätynyt tähän samaan. Ottamaan rauhallisesti kun ei kulje. Ja niin edelleen. Tunnen itseni. Tiedän rajani pakottamiselle. Se tuli nyt jo vastaan marraskuussa. Apua oli haettava.
Sensijaan on ihan saatanan tyhmää urheilla sairaana tai väkisin. Lopulta hankkii itselleen todellisia vaikeuksia. Minun on nyt äärimmäisen helppo olla juoksematta kun tiedän että omat tuntemukseni väsymykseni tasosta olivat oikeita ja taustalla oli tauti.
Tilanteeni on nyt hieman sama kuin ylikuntoisena. Myco-toipilaana saan pyyhkiä tiukat suunnitelemani Unkarin kevään harjoitusohjelmasta yli ja palata perusasioihin voimieni mukaan.
Jos joku ajattelee että siinä taas yksi määlypää juoksi itsensä väkisin pihalle niin en usko että näin kävi. Ja jos kävi niin oli se sen arvoistakin !
Unkarin lähtöviivalle on onneksi aikaa vielä kuukausia. Henkisesti olen lähes murtumaton siellä jos sinne asti pääsen. Tosin olen nöyrästi tietoinen että yksistään henkisellä kantilla matka ei siellä etene.
Pohjakuntoni kestää leikiten tämän mutta jossain vaiheessa kevättä olisi hieman saatava kilometrejäkin alle. Näin jalat kestäisivät kisan paremmin.
Uskon silti edelleen. Päivästä päivään.

OMAT SYYNI HAKEUTUA LÄÄKÄRIIN LISTATTUNA SATUNNAISESSA JÄRJESTYKSESSÄ :

-Väsymys. Jatkuva kuukausien väsymys. Siis jos nukkuu 10 tuntia ja herää aamulla pää jäässä niinkuin ei olisi nukkunut lainkaan. Herääminen kestää tunnin ! Myös unirytmi katkonainen.
-Palautumattomuus. Täydellinen palautumattomuus. Myös harjoituksen aikana esimerkiksi ylämäistä jne.
-Lepopulssi korkea. Myös arkiaskareissa lepopulssin palautumattomuus; syke jää liian ylös liian pitkäksi ajaksi.
-Käsien puutuminen, nilkan / akilleksen refleksien puutteet.
-Liiallinen limaneritys ja lieviä keuhko-oireita. Lenkillä pääosin.
-Yleinen huonovointisuus, flunssainen tunne tai heikotus. Palelu. Selittämättömät lihaskivut. Pää-,hartia- ja niskakivut lisänä.

MUUTA :

Keuhkoni ovat kuitenkin puhtaat kuten nenä- ja poskiontelot plus korvat. Ei kuumetta eikä edes kohonnutta lämpöä. 
Ei siis kuurintarvetta. Mahdollinen uusi mycoplasmakoe parin viikon päästä jos epäillään uutta infektiota ?

HUUMORIA ?

Minä siis olen jälkitilassa.
Sairaus, raskaus tai synnytys.
Olo ei oikein ole sairas. 
Eikä elämä tunnu raskaaltakaan.
Olisiko tämä uuden alku ? 
Eräänlainen synnytys siis.


Lääkäri Lehtipuu 

Harri Hakkaraisen näkemyksiä mykoplasmasta 

VIIKKO 1. HARJOITTELUNI

Ma- Lepo / 2 km kävelyä.
TI - Ke - Lepo
To- Kävelyä tunti Kirsin kanssa ja päälle juoksua yksin 10 km - 1.03. Nastat.
Pe- Vesisateessa nastoilla 8 km - 0.53.
La- 12,5  km juoksua lumisateessa ja tuulessa nastoilla poluilla - 1.26.
Su- Lepo / tunti kävelyä Kirsin kanssa raskailla saappailla osin umpilumessa metsässä.

yhteensä juoksua 30,5 km - 3 tuntia ja 22 minuuttia; muuta ei lasketa.

JOULUKUUN SUMMAUS  

Juoksua 273 km - 30 tuntia ja 14 minuuttia

Sairas - Lepo - Sairas = ...

VUOSI 2014

Juoksua yhteensä 5103 km - 595 tuntia ja 11 minuuttia.

Elämäni hienoin juoksuvuosi !!!

PUUHAA PIISAA...

Vaihtelevat kelit. Aurauksen jälkeen Can-Amin puhdistusta ennen lämpimään talliin ajoa.

Tekstiin päivitetty 5.1.2015 unohtunut Joulukuun 2014 summaus ja selkeytetty oirelistaa nilkan / akilleksen osalta.