sunnuntai 5. lokakuuta 2014

ELÄMÄ JATKUU

Asiakas tulee taksini kyytiin Tampereen hotelli Ilveksen taksiasemalta. Mukavanoloinen nuorimies kertoo osoitteen ja alkaa spontaanisti kerrata iltansa tapahtumia. On tavannut pysäyttävän naisen - jälleen kerran... Ja menossa ensiviikolla treffeille... Mies on yhtä hymyä ja sanatulvaa.
Ajan pihasta oikealle Hatanpään Valtatielle ja kiihdytän rauhallisesti kohti Suvantokadun risteystä. Nuorimies vaikenee äkkiä kesken lauseen. Samassa ohitsemme suhahtaa poliisiauto siniset vilkut leimuten. Katson edessäolevan risteyksen punaisiksi vaihtuvia valoja. Samassa näen toisenkin poliisiauton vilkut päällä antamassa pysähtymismerkkiä edessäni ajavalle ulkomaalaisrekisterissä olevalle autolle.
Olen nostanut jalan kaasulta ensimmäisen poliisiauton mennessä ohi. Automaattilaatikko on vaihtanut vapaalle ja minä vaihdan kaistaa pysähtyen punaisiin valoihin. Välissä on vain yksi tyhjä kaista joten näemme tilanteen selvästi. 
Poliisiautot ovat jääneet kymmenen metriä pysäyttämänsä auton taakse limittäin. Toinen poliisiauto on meihin nähden hieman poikittain. Poliisi käskyttää ja pysäytetystä autosta noustaan hitaasti kadulle kädet ylhäällä. Poliisimiehet ovat suojassa avattujen autonovien takana.
Katson viistoon taaksepäin ja näen poliisin pitävän oven suojassa käsiasetta vasemmassa kädessään. Vasen jalkani painaa jarrua ja oikea on kaasun päällä valmiina. Rauhallisesti sanon asiakkaalle että jos ammunta alkaa niin ajan päin punaisia. Että pitää kiinni lujasti sillä käännymme heti vasempaan ylämäkeen.
Tilanne seisoo hetken. Käyn mielessäni läpi että jos painan kaasun pohjaan ja käännän ratin vasemmalle niin saan pitää itsekin ratista tosissani kiinni. Turboahdettu diesel on varsin ripeä lähtemään paikaltaan tarvittaessa. 
Nuorimies kalpenee takapenkillä. Neljä varsin rotevaa miestä seisoo kädet ylhällä kadulla. Kaksi poliisimiestä lähestyy heitä rauhallisesti kävellen ja kaksi muuta poliisimiestä varmistavat ovien suojasta takaa.
Valot vaihtuvat vihreiksi ja käännymme vasemmalle syvään hengittäen.
Loppumatka perille sujuu rauhallisesti ja tilanteesta keskustellen. Asiakkaan lähtiessä toivotan onnistuneita treffejä ensiviikolle. 
On tavallinen taksin yövuoro Tampereella ja elämä jatkuu. Toistaiseksi.

Aristoteleen mukaan ihmisen pitäisi kyetä elämään olemustaan toteuttaen. Siis teloksensa mukaan. Käytän tässä tuota telos-sanaa jotta pysytään alkulähteillä. Delfoin oraakkelithan kaiverruttivat hiekkakivipaasiin tärkeimmät ajatuksensa :
- "Tunne itsesi."
- "Ei mitään liikaa."
Kumpikin näistä toteutuu minun elämässäni. Todellisuudessa ensimmäistä opettelen ja toiseen pyrin. Siksi kahden valvotun yövuoron jälkeen jäinkin kotiin vaihteeksi lepopäivää pitämään. Lenkinkin jätin tekemättä.
Viikko on ollut kevyt mutta vain juoksun puolesta. Kunnia-asia on ollut päästä korjaamaan mökillä Kirsin isän 32 vuotta sitten rakentamaa kaivon hirsikehikkoa. Vaihdoin siihen kaksi hirttä Kirsin kanssa ja tein kaivoon uuden kannen. Vielä pitäisi uusia kehikon kate niin sitten saa talvi kaivon tulla.
Nyt koen toipuneeni Tuhannesta Mailista. Parin viimeisen viikon aikana keho ja mieli ovat vastanneet harjoitukseen ja yhdentyneet. Pinnan alla väreilee odotus tulevasta harjoituskaudesta.
Elämä jatkuu. Toistaiseksi. Kiitos siitä Yläkertaan.

VIIKKO 40.

Ma- 10 km tiellä - 1.03
Ti- 11 km tiellä ja poluilla - 1.08
Ke- Lepo
To- 13 km poluilla otsavalolla - 1.30
Pe- 10 km - 1.09. Tiellä otsavalon kanssa.
La- 9 km - 1.03.
Su- Lepo / Yövuorojen jälkeen jätin lenkin tekemättä, oli hapero ja vanha olo.
Yhteensä 53 km suunnitellun 75 km sijasta - 5 tuntia 53 minuuttia

Syyskuussa tuli siis 282 km - 36 tuntia 41 minuuttia





Ei siis pelkkiä juoksukuvia aina...




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti