22. PÄIVÄ

Takana 1221,99 km
Tänään 55,72 km ajassa 6:38 tuntia, koko päivä huoltoineen 10:30 tuntia
Olemme Korpilahdella. Huomenna Jämsän ohi ja kohti Orivettä.

Päivän lintu : silkkiuikku, Leppävesi Leppälahden sillalla komea pari sukelsi aivan vieressä. Lokit kirkuivat munat pesissään ja pommittivat. Koitin selittää että on tässä muillakin munat mukana eikä silti tarvitse kirkua...
Päivän biisi : Self Control / Laura Branigan soi illalla Kahvila Ravintola Satamakapteenissa Korpilahden satamassa kun syötiin mainiot pizzat. Upea paikka ja hyvää ruokaa.

Lähdin aamulla varovasti. Jalka oli ollut kipeä kahdesta kohtaa eilen ja jossain takaraivossa oli epävarmuus.
Näin pitkissä juoksuissa ongelmat ratkaistaan sitten kun niitä on siellä missä ollaan. Turha on alkaa murehtia lopputulosta tai tavoitetta. Päivä kerrallaan, pala kerrallaan ja eteenpäin.
Jutellessani puhelimessa Onnin kanssa edellisenä iltana hän sanoi että jalkaan voisi laittaa kylmää. En laittanut. Ei se sovi pohjoisesta tulleille vanhoille lihoille.
Tein ihan muuta. Paikallisesti lämmittävää hoitogeeliä ja villasukat. Tupla-annos magnesiumia ja vitamiineja. Ja nukkumaan mielessä hiljainen toive.
Toive toteutui. Oireeton. Ja menoksi. 
Jostain syystä olin huonolla tuulella aluksi. Ennen Kanavuorta joku matkailuautoilija ajoi pyörät pientareella peili korvani ohi. Sain melkein raivarin tiellä mutta ei se auta. Polje poika polje. Viha ei tuo voimaa.
Juoksin Vaajakosken ohi kohti Jyväskylää. Edesmennyt äitini asui opiskeluaikoinaan Halssilanrinteellä ja minäkin asuin hetken Jyväskylän Kuokkalassa. Juoksin läpi muistojen ja mietin perheeni silloista hajoamista. Mitä mahtoi äiti ajatella seistessään odottamassa linja-autoa joka vei hänet yliopistolle ? Kaikkien vaikeuksien keskellä ? 
Terveisiä Annelille, Leilalle ja Riitalle Tampereelle. Perintö elää ja kunnioittaa tasa-arvoista ajattelua sekä uskoa aina parempaan maailmaan huomisesta lukien - kaikesta huolimatta.
Jarmo Nuoran Rengasnuoran pihassa pidimme ruokatauon. Jarmon tuki tähän juoksuun on ratkaiseva ja osoittaa hänen arvomaailmansa yrittäjänä. Kunnolliset renkaat pitävät autot pois juoksijan tieltä.
Rengasnuoralta matka jatkui paikalle ilmestyneen Kari Elorannan kanssa juosten kohti Korpilahtea. Kari on mainio tyyppi ja matka hänen seurassaan sujui rattoisasti.
Kuten eilenkin alkoivat hermokivut vaivata jo 25 kilometrin kohdalla pian Jyväskylän sataman jälkeen. Kenkä- ja pohjallisruletin ohessa lämpötila nousi ja vaatteita ohennettiin.
Muuramen kahvitauolle tupsahti Harri Paananen työasioissa joten Opus K on ollut viimepäivinä hyvin edustettuna.
Ilman lämmettyä reisi lakkasi kiukuttelemasta. Osittain myös siksi että otin kesken päivän magnesiumia poretablettina ja palasin harjoituskenkinä minulle tuttuihin Nike Pegasuksiin ja tuttuihin pohjallisiin. Asvaltti pehmeni aavistuksen ja lämmössä myös "vohvelipohjainen" kenkä toimii pehmeämmin.
Ylsimme Karin kanssa komeaan ja kivuttomaan ultrajuoksupäivän lopetukseen Korpilahdelle. Kerrankin tarpeeksi lämmintä ! Antaa tulla vaan lisää niin vanhempikin teuras nuortuu.

Kerrottakoon tähän loppuun vielä yksi anekdootti. Minä juoksen aina päivän loppuun. Minulla ei ole tarkkaa reittiä vaan esimerkiksi nyt poikkesimme Jyväskylän 9-tieltä Korpilahden satamaan. Juoksu loppui autolle ja jatkuu autolta huomenna takaisin ysitielle.
Jos tulee "ylimääräisiä" kilometrejä niin mitä sitten ? Minä juoksen tuhat mailia elämälle - vapaasti valitsemallani reitillä Hankoon. Samalla Suomen halki. Minua ei kiinnosta tippaakaan kuinka monta päivää tähän menee tai mitä kautta. Jokainen juoksemani metri piirtyy garminin gps- jälkeen. Jäljistä on kartat jotka voin julkaista joskus kun tämä loppuu.
Tärkeintä on matka ja sen varrella tapaamani ihmiset sekä kokemani asiat. 
Tulos ?  Aika ?
Älkää nyt viitsikö...

Sensijaan olisi hienoa ja minulle merkityksellistä "ehtiä" Perniöön kannustamaan Suomi juoksussa juoksevia. Mutta matkaa on vielä paljon edessä eikä itsestäänselvyyksiä ole vieläkään.

Mutta koetetaan nyt ensin Tamperetta kohden...

Keskisuomalaisen juttu

Pasi Koskinen ja Jarmo Nuora

Allekirjoittanut ja Kari Eloranta lataavat Suomen suvessa.

Mikäs on virnuillessa kun vieressä on Viren ja viherkasvi.

 Kiitos Lasse, olit esikuvana.