NELJÄS PÄIVÄ

Matkaa takana 243,47 km
Neljäs päivä 58,34 km
Koskinen juoksi 6,55 tuntia
Huoltoineen ja haastatteluineen koko päivä 10,15 tuntia

Päivän parasta : Isäni Paavon tapaaminen reitin varrella
Päivän vierasesine ojassa : lusikka (otettiin talteen)
Päivän lintu : västäräkki matkailuauton katolla aamulla
Päivän toinen lintu : kuukkeli tuli Kirsiä tervehtimään
                                 (fiksu otus tietää kenellä on ruokakaapin avaimet)

ei mp3 tänäänkään mutta Johnny Cash / Boy Named Sue
                                               Tina Turner / Rock n Roll Widow

Aluksi :
Esitän joka ilta itselleni saman kysymyksen. Kuinka ihmeessä jaksan huomenna ? Näin on ollut alusta asti. Tämä kertoo teille että en pidä jaksamista itsestäänselvyytenä. Tämä kertoo teille myös että yritän pysyä ajan tasalla itseni kanssa.

Lähdin aamulla 8.15 taipaleelle 28 kilometriä ennen Ivaloa Simmettijärveltä. Tasaista menoa.
Sitten laskettelin alamäkeä Ukonjärven päähän. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja järven kohta väistyvä jää hohti hopeisena. Sulissa arkoja telkkiä. Hiljainen tie, tyyntynyt tuuli.
Nostin katsettani ja yhtäkkiä alamäen lopussa voima oli kanssani. Juuri näiden ohikiitävien hetkien takia sitä laittaa itsensä likoon. Koin tuossa alamäessä häkellyttävän kokonaisvaltaisen tunteen juoksun helppoudesta. Koin hetken ilmassa, yksin askelten kanssa.
Tunne oli samanlainen kuin Unkarin kisassa yöllä myrskyssä Wolfgang Schwerkin kanssa juostessani.
Yleensä ihmiset eivät kestä voimattomuuttaan mutta voin vakuuttaa että kokemani voima on huomattavasti vaikeampi kestää. Tunne on pakahduttava. Nyt se tuli täysin yllättäen. Kyyneleet silmissä pistin kävelyksi hetkeksi. Lähes henkeä haukkoen taitoin kilometrin valtavassa tunnekuohussa. 
En tiedä mistä tämä tulee mutta sen hallitseminen on mahdotonta. Juoksupäivän kokoinaisuuden hallinnan kannalta on hankalaa jos heti aamusta joutuu kamppailemaan mielensä kanssa.
Tullessani huoltoautolle sanoin Kirsille että nyt ei tule juttua. Hän varmasti näki naamastani että tiehen tarttuminen on alkanut.
Olo tasaantui ja matka jatkui kohti Ivaloa. Seuraavaksi Kirsi soitti melkein heti kun olin lähtenyt tauolta: ... isäsi tulee tervehtimään ...
Emme ole olleet isän kanssa läheisiä viime vuosina. Kumpikin meistä tietää että se on suurta tuhlausta. Olemme eläneet omaa elämäämme menneisyyden haavojen varjossa.
Vaati isä Paavolta valtavasti tulla tervehtimään minua. Hän saa siitä täyden arvostukseni.
Ivalossa Inarilaisen toimittaja otti meistä ikimuistettavan kuvan yhdessä. Lehti ilmestyy ensi keskiviikkona ja se luvattiin lähettää minullekin. 
Juoksu yhdistää myös rikkinäisiä perhesiteitä ja antaa mahdollisuuden molemmille meistä unohtaa menneet. Isä on jo ikämies ja valitettavasti minun tehtäväkseni jää menneiden murehtiminen sitten joskus - aivan kuten hänkin niitä on nyt murehtinut.
Tapaamisen, haastattelun ja ruoka-, autontankkaus- plus kaasunostotaukojen jälkeen matka jatkui.
Voitte ehkä kuvitella että ylläolevien tunteiden vuoristoratojen jälkeen oli varsin haastavaa saada matkaa etenemään.
Joen varressa Ivalon jäädessä taakse tuuli yltyi ja kääntyi vastaiseksi. Se ulvoi ikäväänsä ennen lentokentän risteystä olevissa joen rautakaiteissa. Aivan kuin se olisi halunnut puhaltaa minut takaisin pohjoiseen.
Aloin kärsiä vatsakrampeista. Normaali noin reilun puolentunnin tai noin viiden kilometrin huoltotauko pudotettiin alle neljään kilometriin. Kirsi teki valtavan työn saadakseen minut omalta osaltaan sellaiseen henkiseen kuntoon että matka jatkuisi vaatimusteni mukaisesti.
Juoksen siis juomavyö uumallani. Vyössä on aina geeli ja vaihtelevasti kolmesta kahteen nestepulloa. Vaihdan kahta vyötä jatkuvasti.
Tykkään olla tiellä rauhassa ilman että joku tunkee tuttipulloa ja peräpuikkoa saataville jatkuvasti. Osaan itse pyytää molempia jos on tarvis. Raja kulkee tässä. 
Kirsi vahtii että olen muistanut juoda ja pitää huolen syömisistä. Syön kahden tai kolmen tunnin välein kiinteää tavallista ravintoa juostessani. Urheilujuoma ja geelit ovat vain lisänä. Juon enemmän vettä ja tuoremehuja. Ja tietenkin kahvia ja pullaa.
Matkaa jatkettiin kakistellen. Olo helpottui kaikin puolin ja tunnetila muuttui iloksi. Olin jälleen saanut kokea ainutlaatuisia hetkiä tämän matkan aikana.
Saariselälle pääsystä tuli periaatekysymys. Fyysisesti tämä sujui mukavasti.
Saariselälle Ivalosta liikkuneet tietävät että Kaunispään kierrossa tulee ylämäkeä riittämiin. Ylhäällä tunturissa oli jäätävä viima, joka vei loputkin elastisuudet jaloista.
Kiivetessäni mäkeä museotien kohdalla katselin kuinka Kirsi suoritti 3500 kilon painoisella matkailuautolla täydellisesti hallitun väistöliikkeen. Poro. Sensijaan Kirsin perässä roikkuneelle kuorma-autoilijalle lähetän terveisiä että turvaväli olisi kiva.
Juuri näistä syistä Elovainion Autohuollon ammattilaiset tarkistavat matkailuautomme jarrut kokonaisuudessaan aina välillä. Pelkkää öljynvaihtoa saa satasella mutta tulee halvemmaksi ostaa poro lihakaupasta ja huollattaa auto ammattilaisilla kunnolla.
Oma merkityksensä on myös renkailla. Usein näiden muoviautojen alla näkee sileitä ja olkakulmistaan kuluneita renkaita muka säästösyistä. Kirsi on korvaamaton - renkaat ja kalusto ei.
Mutta täällä ollaan. Huomenna lähdemme tuntia myöhemmin liikeelle. Pidämme hieman helpomman päivän. 
Minä en luovuta koskaan mutta annan välillä vähän periksi.

Muutama anekdootti kysyjille:

-Tossuja on kuudet. Päivittäin käytän kahta kolmea paria ja myös erilaisia pohjallisia.

-Tien piennar ei ole tasalevyinen, tasainen ja usein siinä on moskaa. Hiekalla juoksu kuluttaa energiaa enemmän ja saa aikaan sivuttaisliikettä ja rasittaa ohjaavia lihaksia. Juoksen yleensä päivässä vain kilometrin hiekalla päivän päätteeksi jos se on mahdollista. Juoksen myös molemmilla puolilla tietä ja joskus kaistallakin mikäli se on mahdollista ilman itsemurhaa. Kylien kävelytiet tuovat kallistuskulmaan vaihtelua.

-Kunto voi toki tässä matkan aikana nousta mutta suorituskyky laskee ennenpitkää kulutuksen myötä. Itse olen kunnonnousuun aika skeptinen...kunhan edes säilyisi. Henkinen kunto sitävastoin kohoaa niin että aukiloa pakottaa. (osittain vitsi)

Kannustusta täältä NUTS KARHUNKIERROKSELLE lähteville.
Ainakin Keminmaan nouseva nuori voima Marko Mattila on hirmuisessa kunnossa ja tietenkin Jyrki Leskelä. Jyrki on aina hyvässä kunnossa. Olen miehen kanssa vääntänyt sekä 48-tunnin että 24-tunnin tahkoa ja voin vakuuttaa että saa vääntää.

Kirjoituksiani matkan varrelta on kehuttu. Yleensä kirjoitan päivän päätteeksi syötyäni mutta nyt meni myöhempään kun nukuin välillä. 
Palautumisen ehdoilla näitä puserretaan.

Lopuksi :
Sydämellinen kiitos Niskakankaille saunatarjouksesta mutta viimeinen viisi kilometriä olisi ollut liikaa. Palataan myöhemmin asiaan.