KUUDES PÄIVÄ

Takana 342,82 km
Pojan päivän kilometrit 50 km
Liikeaika 5,51 tuntia
Kokonaisaika huoltoineen 8,15 tuntia

Vierasesine ojassa: Rolling Stonesien cd (Flashpoint?)
Päivän lintu: pääskynen Kitisellä mutta Alapostonjoella oli rantasipi sekä pääskynen

Päivän biisit Roxette useita mutta You Don´t Understand Me
                      ACDC / Rising Power

Muuta ihmeellistä :
-päivä jäi mukamas kesken koska seuraavaan järkevään yöpaikkaan olisi tullut liikaa mutta kyllä tässä ehditään...

-unohdin eilen vallan että Kokkolasssa ja Kuopiossakin ultrataan eli voimia sinnekin.
Ystävistäni Tähkävuori ja Järvelä ainakin ovat tulessa 24 tunnin juoksussa.

---

Matkailuautomme vessassa on lavuaarin kahta puolta peilit. Nurkassa näiden välissä hanan taustalevy on iso ja krominen. Istuessani pöntöllä jos kumarrun hieman lavuaarin ylle voin siis nähdä itseni kolmena.
Olenkin päättänyt että jos kuvista kahdella on silmät kiinni mainitsen asiasta Kirsille. Jos taas kaikissa kuvissa on silmät kiinni lienee turha mainita enää mitään.

Tunnelmia tältä päivältä :

Porttipahdan altaan kohdalla tuli mieleen että miltä on tuntunut aikanaan kun asukkaille on ilmoitettu että nyt tulee 27 metriä vettä savupiipun päälle ? Että ikiaikaiset maat mullistetaan.
Ei voi ymmärtää. 

Juoksen suoraa tietä vastatuuleen. Tiedän mitä on tulossa. Juostuani puolitoista kilometriä viivasuoraan tulee kyltti : kahvila 1 km. Kirsi on siellä pihassa. Jatkan eteenpäin.
Syön matkailuautossa hedelmäsalaattia ja suolakeksejä. Istun pyyhkeen päällä koska taaksejääneet vajaat 40 kilometriä ovat kastelleen housunselkämyksen. Otsasi hiessä tulee sinun raataman. Ja perseesi myös.
Matkailuauto heiluu paikallaan tuulessa. Katselen edessä olevaa luotisuoraa Yläpostonjoen siltaa. Katsellaan karttaa mihin juoksu päätetään tänään. Päätetään että television luonto-ohjelma ainakin katsotaan lauantain kunniaksi.
Lähden ulos tuuleen. Laitan mp3 soittimen luurit korviin tänään ensi kerran. Sillalla tuulee raivoisasti. Oikealla suo tulvii ja vasemmalta vielä jäisen Vajukosken altaan suunnasta puhaltaa. Puhaltaa niin että silmäluomet väpättävät.
Jotain naksahtaa päässäni. Nojaan ylävartaloa eteenpäin ja työnnän lantiota eteen Hitaasti alan nostaa askelkorkeutta. Pudotan olkapäät alas ja rentoutan käsiä. Tasaisesti vauhti nousee.
Korvissa humisee. You Don´t Understand Me. Tuhansissa harjoituksissa kuritettu keho vastaa. Terveisiä Käsivarren tuntureilta, terveisiä Jaurun varresta hiihtovaellukselta ja terveisiä nuoruuden kivireen käsin ja jaloin vetämisestä.
Tuuli vastaa. Vesi tulee silmistä. Biisi vaihtuu. You Got A Look. Totisesti. Raine sanoisi että nyt vedetään.
Antaa tulla vaan. Kettinkiä ja tuhkaa luukusta. Vauhti nousee alle viiden minuutin. Dressed For Succes.
On juuri se hetki kun automaattisulake laukeaa. On juoksijan vapaus. Kehitän hirveän raivon. Lopulta tulen järkiini. Olen matkalla Hankoon. Pistän kävelyksi. Juon mehua. 
Alkaa uusi suora. Pysähdyn ja katson taakseni. Näytän keskaria. 
Ja matka elämälle jatkuu. Huomennakin. Näin uskon.

Päivä oli lämmin, noin 12 astetta, tuulinen ja nyt kun tätä kirjoitin sataa vettä kovaa.
Katson luonto-ohjelman ja sitten paistamme makkaraa pannulla. On lauantai-ilta Alapostonjoella matkailuautossa ja kaikki hyvin.