SEITSEMÄS PÄIVÄ - VIIKKO TAKANA

Lähdin siis 12.5. Nuorgamista rajalta asvalttia juosten - Utsjoki -Kaamanen - Inari - Ivalo - Sodankylä ja nyt olemme Torvisessa 102 km päässä Rovaniemestä.

Takana 1. viikko ja sen 401,03 km
Tänään juoksin 58,21 km
Juoksuaika 7:05 tuntia ja kokonaisaika huoltoineen 9:45 tuntia.
Lämmintä aamulla 8 astetta, päivällä ilma 13 risat ja tie 29 astetta ja risat.

Päivän vierasesine ojassa : kumikäsine (ei tarvitttu)
Mp3/radio : CCR / Traveling Band ja Frankie Lane/ Rawhide ja Depeche Modea

Päivän paras : "kyä notta shortseiis tarkenoo vihroin"

Olin aamulla väsynyt. En jaloista enkä elimistöstä vaan päästäni. Ihan samanlaista kuin kaikilla on josku aamuisin. Antakaa minun nukkua ihan hetki vielä...
Aamiainen ja tielle. Teki huonoa.
Kun lähdin juoksemaan tajusin että onpas helppoa. Tämä vetää nöyräksi. Tiedän harjoitelleeni hyvin ja tiedän että tunnen itseni mutta että helppoa ?
Tasaisesti kohti Sodankylää. Sunnuntai. Lepo- ja kirkkopäivä ? Ei auta. Pidin omat kirkonmenot tien päällä. Juosten kiitin ja nautin elämästä - kilometri kilometrin perään.
Väitetään että olen Opus K:n jäsen. Tuo mystinen ja salaisuuksien verhoama ultrajuoksijoiden veljeskunta, jota salaperäinen suurvisiiri johtaa. Väitetään että kokoonnumme salaistakin salaisempaan paikkaan silloin tällöin harjoittelemaan voimankäyttöä ja muita juoksunomaisia menoja. 
On jopa huhuttu että juoksemme talvella alasti sukuelimet folioon käärittynä nastakengillä pitkiä yhteislenkkejä. En ota kantaa mutta folio on kyllä mielenkiintoinen ajatus.
Väitetään että jäseniksemme olisivat aikanaan pyrkineet myös joulupukki ja Niilo Tarvajärvi mutta kummankaan ultrajuoksuansiot eivät riittäneet. Asia on tarkistettavissa huomattavaa rahasummaa vastaan Montelan veljeksiltä, he kun ovat alan pioneereja. 7-päivää lehti älköön kuitenkaan vaivautuko.
Niin tai näin söimme lounaan Sodankylässä Nesteellä. Menin hetkeksi pitkäkseni ja Kirsikin sai vapaan tauon ilman tiskausta ja muuta touhua.
Olisin pitempäänkin loikonut mutta minut patistettiin liikkeelle hyväntahtoisella vinoilulla.
Kirsi meni kaupaan ja minä jatkoin läpi keskustan Rovaniemen tielle. Katselin näyteikkunoista juoksuasentoani. Tissihölkkää.
Ultrajuoksijat antavat usein itselleen tai tyylilleen lempinimiä. Tiedän lihavan hallihölkkääjän, Suomen hitaimmin ultrajuoksijan, Lehmälohjan nylkyn ja Nivalanlihavanpojan. Vain muutamia mainitakseni.
Minulla tuo tissihölkkä kuvaa tyyliä. Olen 183 cm pitkä ja painan kisakunnossa noin 80 kiloa. Luoja on suonut hartiaa ja rintakehää, joita on jalostettu metsätöillä joten siinä selitys.
Päivä ja samalla ensimmäinen viikko päättyi. Minun on toivottu kannustavasti juoksevan hieman pitempiäkin päiviä. 
Ehkäpä kaikille ei ole selvinnyt millaiset olosuhteet maastonmuotoineen alussa olivat. Lisäksi itse katson reilun kolmen viikon päähän. Saatan juosta vielä silloinkin. Minun on siis pysyttävä liikuntakykyisenä vielä kauan päästäkseni perille.
Aikaperspektiivin hahmottaminen onkin ultrajuoksussa haastavinta. Sekä juoksijalle että seuraajille.
Uskotte minuun. Kiitos siitä. Yritän olla luottamuksen arvoinen mutta kuten jo alussa sanoin tarvitsen myös hyvää onnea hieman. Ja uskoa. Sekä kykyä etsiä voimaa kun omat voimat loppuvat. Vielä ei näytä siltä, toivun edelleen päivästä seuraavaan aamuun. Tästä on hyvä jatkaa.

Ps. Onnittelut viikonlopun ultrakisoissa rypeneille. En millään jaksa seurata kaikkien tuloksia mutta jotain olen kuullut. 
Karhunkierroksen pitkällä matkalla kaikki keskeyttivät ? Herääkin kysymys oliko järjestäjä tarkistanut reitin / kilpailun luonteen. Jos on polkujuoksua erämaassa niin lumikenkiä ei tarvita. Jos olisi tarvittu muuttuu laji seikkailu-urheiluksi. Toisaalta tiedän kokemuksesta että lumikengillä ei soseissa tee mitään ja nämä ovat aina keväällä haastavia.
Ja Jannelle Nivalaan onnittelut ! On Suoritus kävellä 130 km / 24 h !

PÄIVÄN NÄKYMIÄ. 
KLIKKAA KUVAA;SAAT NE ISOMPINA JONOON KATSOTTAVAKSI.