Minun autoni katolla on taksikupu ja autoni on pysäköity taksiasemalle. Omasta mielestäni olen akvaariossa ja mies ei. Riippuu silti kummalla puolelta katsotaan.
On iltapäivä ja hiljaista. Odotusajat ovat venyneet. Laskeva kysyntä. Kolmessa vuodessa yli 20 prosenttia. Minulla on asennevaikeuksia. Istumiseen. On pakko olla töissä. Ei siis lenkillä jaloillaan vaan penkissä perse hiessä. Lenkillekin on joskus pakko mennä mutta se on erilaista kuin työpakko. Riippuu sekin kummalta puolelta lasia katsotaan, hiki tulee kummassakin.
Joskus juostessanikin tunnen olevani akvaariossa. Vain vesi puuttuu. Tilalla on juoksupyörä ja puunlastuja. Väkisinkin hiipii vertaus hiirestä juoksupyörässä mieleen. Juoksee kun ei ole muutakaan. Ei keksi muuta. Ei pääse pois liukkaitten lasiseinien takaa.
Minun juoksussani ei ole lasiseiniä. Vain itse itselle rakennetut rajat ja vaatimukset. Kuinka pitkälle milläkin rajalla pääsee vai täytyykö rajat rikkoa. Vain taivas on rajana ja sinne pääsee aikanaan. Tai sitten ei.
Mutta mies istuu edelleen. Hänellä on kädessään pieni olutpurkki ja toisessa kädessä kellastuneiden sormien välissä sätkän pää käyristyy palaessaan. Tuhka palaa tuuleen ja purkista ei saa panttia.
Aina välillä mies kumartuu etukenoon katsomaan tuleeko bussi. Kumartuessaan miehen vatsa ottaa polviin kiinni. Oikeastaan mies näyttää hieman hassulta keltaisessa toppatakissa. Se puristaa vatsan kohdalta. Takki on niin pitkä että mies istuu helman päällä. Helma on tiukalla ja mies istuu polvet yhdessä. Aivan kuin miehellä olisi hame mutta mies se on. Tai ainakin se mitä miehestä on jäljellä.
Mies istuu ja juo purkista. Verkkareille läikähtää olutta ja mies hankaa tahraa toisella kädellä vimmatusti. Vihreissä verkkareissa on leveä punainen raita sivussa. Puntit ovat niin pitkät että ne ovat kantapään alla rispaantuneena. Mustien linttaanastuttujen kenkien kärjet pilkistävät punteista.
Maassa on vaalea kangaskassi. Kassi kastuu sohjossa. Se imee maasta koko ajan lisää kosteutta. Kassissa on palmun kuva. Näyttää siltä että palmu imee vettä. Valkoinen pipo päässään mies istuu ja savu nousee. Palmu imee vettä ja mies olutta ja sätkää vuorotellen.
Voisin veikata että jos mies nousisi seisomaan ja ottaisi takin päältään niin housut olisivat takapuolen päältä puolitiessä. Löysä kuminauha päästäisi valkeat pakarat kaikkien nähtäville. Ja muutakin. Ehkä. Mutta nyt on tyytyminen siihen että mies istuu tiukasti kääriytyneenä kirkuvankeltaiseen toppatakkiin jonka helman naru on tiukalla.
Miehen kasvot ovat jotenkin sivussa kaikesta. Hän on aivan kuin olisi oman elämänsä ulkopuolella. Kasvot eivät kerro minulle mitään. Mies katsoo mutta ei katso. Kasvoilla ei ole mitään kerrottavaa. Mies on sivuosassa. Omassa elämässään ja kaikkien muidenkin elämässä. Hänet voidaan ohittaa ja unohtaa.
Ei se auttaisi jos nousisin autosta ja menisin miehen luokse. Sanoisin että saatana sun salveen jos et lakkaa juomasta ja polttamasta. Ja että menisit vaikka lenkille. Ei se mies välittäisi. Tai ei se välittäisi mitä miehestä on jäljellä. Oman elämänsä sivuosallinen.
Saattaisi se alkaa huutamaan. Kertoisi että muija on jättänyt. Lapsi on kuollut. Vanhemmat sairaita. Työstä loparit. Ja että voi tulla sota. Ja mitä se sulle kuuluu. Tai heittäisi purkilla. Nousisi ylös ja yrittäisi potkaista mutta kun takin helma on niin tiukalla niin ei onnistuisi kuitenkaan. Huutaisi että tekee mitä tykkää.
Mikä minä olisin sanomaan ? Omasta akvaariostani karanneena. Ja sinne vapaaehtoisesti palaavana. Arjen vapauden puolestapuhuja. Juoksupyörässä nylkyttävä. Yrittäjä löysässä hirressä. Suomi nousuun- nimisen paskasakin tyypillinen edustaja. Suurpääoman ja turvatun yhteiskuntajärjestyksen polttoaine. Tavallinen ihminen.
Tavallinen ihminen mutta oman elämänsä sivuosassa ! Sekin on kuulkaa jo jotain. Illuusio omista valinnoista jatkuu. Tuloksena syntyy tasapaino itseen mitä kukaan ei voi minulta viedä. Parasta anarkiaa on valita omin itselle ja antaa toisten valita itse. Sivuosia on jaossa aina enemmän. Pääosia vain yksi. Ja sen esittäjän nimi kirjoitetaan aina isolla. Aina.
VIIKON 9. HARJOITTELU
Ma- 5 km kevyttä hölkkää pitkän päivän päälle pimeässä - 34 min.
Ti- 8 km kevyesti tiellä - 55 min.
Ke- 15 km osittain maastossa, liukasta - 1.40.
To- Lepo
Pe- 12,5 km - 1.13.
La- 12,5 km Maisansalossa asvalttia ja ohutta yläpilveä - 1.22.
Su- Illalla reissun päälle 10 km - 1.02.
yhteensä 63 km - 6 tuntia ja 46 minuuttia
Suunnitellusti kevyt viikko muiden aktiviteettien johdosta.
Harjoittelun kannalta siis Perseestä. Anteeksi. (Parental Advisory)
HELMIKUUN HARJOITTELUN SUMMAUS
312 km - 34 tuntia ja 9 minuuttia - 6 päivää lepoa / sairastelua / ilman juoksua
Helmikuun harjoitusmäärän pudotus verrattuna Tammikuun 509 kilometriin on ensinäkemältä roima.
Toisaalta lyhyessä kuukaudessa tuntuu heti jos jää päiviä väliin. Eihän tuohon olisi tarvinnut kuin kuusi 30 km lenkkiä niin oltaisiin oltu jo lähellä.
Kuukausi palautti kuitenkin kasautuneet väsymykset pois. Kunto ei mihinkään ole noussut mutta ei se ole mihinkään kadonnutkaan. Viime postauksessa mainitsemani 3,5 kuukauden tasannevaihe alkaa olla ohi ja tästä mennään sitten ylöspäin. Lopuksi sitten alaspäin eli Nuorgamista Hankoon ja sitten ei ole enää niin väliä.
Tässä puhutaan Maisansalosta. Tässä EI puhuta kartanoravintola Maisasta eikä sen venesatamasta tai muista palveluista vaan nimenomaan SF-Caravan Maisansalosta - leirintäalueesta.
MA ry (SF-Caravan Matkailuautoilijat ry) järjesti kokoontumisen Maisansalon alueella. Leirintäalue on pessyt kasvonsa. Rannassa on sisältä täysin uudistettu iso sauna ja hyvät uintimahdollisuudet myös talviaikaan. Varsinaiset huoltorakennukset ovat erinomaisessa kunnossa ja aluepaikkojen pohjalle on laitettu kankaat ja soraa eli painavallakin autolla pysyy maan pinnalla.
Tapahtuman ohjelma TTT:n näytöksen ja omien iltatapahtumien myötä oli mainio ja ystäviä oli taas mukava nähdä.
Maisansalon aluetta voikin varauksettomasti suositella. Alueella on oma pienimuotoinen grilli ja rajoitettua virvokemyyntiä karaoken ohessa. Osoite on Kuterintie 34 ja alue kuuluu Caravan huiput-passiin joten sieltä saa leiman käynnistään.
 |
| Vain osa paikalle tulleista mahtui kuvaan. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti