ASENNETTA

Vihaan edelleen tyhjästä ruikuttajia. Juoksemalla pidemmälle olen vuosien varrella pehmentynyt ihmisenä muita kohtaan mutta ymmärrystä ei heru jos asiat tehdään tyhjästä ruikuttamalla vaikeaksi. On asiantuntijoita jotka ennen keksivät ongelmille ratkaisuja, nyt he keksivät ongelmia.
Tovi aikaa sitten keskusteltiin puunpolton vaikutuksista ilmaan. Asiantuntijan mielestä pientalojen puunpoltosta syntyy vakavia terveysriskejä alueen asukkaille. Puunpolttoa tulisikin kuulemma rajoittaa tai tehdä se haittaveroilla kannattamattomaksi.
Tutkimuksissa on kuitenkin todettu että sairaaloissa kuolee hoitovirheiden vuoksi enemmän ihmisiä vuodessa kuin pienhiukkaspäästöjen seurauksena. On siis vaarallisempaa oleskella sairaalassa kuin omakotialueella missä takat ja saunat savuavat.
Omassa tapauksessani en ymmärrä miksi minun pitäisi lämmittää taloani ja saunaani sähköllä kun ilmainen puu on korjattavissa kilometrin päästä. En myöskään ymmärrä tulisijojen hyötysuhteen nimissä tehtävää kehitystä jolloin palotapahtuma ei ole enää luonnollinen ja aiheuttaa lisääntyvää nokeutumista sekä juurikin niitä hiukkasia.
Toinen asiantuntijoiden vaikeaksi tekemä asia on moottorisaha. Minulla niitä on kaksi. Nykyinen uusi on elektronisella moottorinohjauksella varustettu ja kaksi kertaa kalliimpi hankkia kuin jo kymmenvuotias vanhempi sahani. Seuraava askel on moottorisahan katalysaattori ja voidaankin vain arvella maksaako saha sitten jo yli tuhat euroa. Tässäkin tapauksessa loppukäyttäjän kustannus on hirmuinen saavutettuun hyötyyn nähden. Saasteettomuus on arvo sinänsä mutta kiinalaisen savupiipputeollisuuden rinnalla on oman Stihlini saastutus vähäinen. Maailma ei pelastu tällaisten yksittäisten tekojen kautta edes isommassa mittakaavassa katsottuna.
Tampere on yksi niistä monista Suomen kaupungeista joissa lapset kärsivät sisäilmaongelmista päiväkodeissa ja kouluissa. Asiaa ratkaistiin osaltaan rakentamalla väliaikaiseksi tarkoitettuja viipalepäiväkoteja remontoitavien kohteiden läheisyyteen. Kaikki olivat tyytyväisiä kunnes asiantuntija totesi että väliaikaiset päiväkodit ovatkin ns. hot spot- vyöhykkeillä. Näille vyöhykkeille ei ilmanlaadun eli pienhiukkaspäästöjen vuoksi saa päiväkoteja sijoittaa. Surkuhupaisaksi tämän tekee se että osa lapsista jopa asuu näillä vyöhykkeillä. Koittakaapa nyt sitten päättää eletäänkö muovikuplassa vai muutatteko kaikki maalle - ai niin täällähän tulee piipusta savua.
Vaari sanoi aikanaan että parempi paha ilma ulkona kuin sisällä. Tämä monimuotoinen lausahdus pätee myös ilmaan pään sisällä. Onko asenne kunnossa vai keksisikö tästäkin jotakin huonoa tai toimintaa vaikeuttavaa. Herkullistahan on jos muiden toiminta vaikeutuu mutta oma ei. Näin asiantuntija kokee tehneensä jotakin suurta. Asiantuntijoiden tulisikin tarkkailla onko heidän nahkansa liian pieni. Nimittäin jos on liian pieni nahka ja laittaa silmät kiinni niin silloin tulee kakka housuun.
Ultrajuoksijana saan usein tilaisuuden käyttää asennetta. Jos asennetta ei ole sitä on hankittava. Eräässä kahvipöytäkeskustelussa naureskeltiin oman tuhannen mailin lähestymistäni. Käytin itse ilmaisuna retkeilymeininki- sanaa. Tällä tarkoitin noin 60 km juoksemista keskimäärin per päivä keväällä kun Nuorgamista lähden. Keskustelun punaisena lankana oli määrittää eri päiväannosten vaikutusta lopputulokseen. Asenne on silti sama riippumatta juostaanko päivässä 50 km tai 100 km. Tuhat mailia eli 1609 km on lopuksi tultava.
Todellisuudessa voin vakuuttaa että kyse ei ole retkeilystä. Suomessa on erittäin vähän juoksijoita jotka kykenevät edes yhden viikon ajan 420 kilometriin. Ja vaikka kykenisivätkin niin heillä ei ole munaa lähteä edes yrittämään pidemmälle. Omasta puolestani voin todeta että minulla on.
Syöpäosastolta asti tehty raaka työ ja henkinen kasvu eivät ole menneet hukkaan. Usko ja luottamus on siksi vahva että olen luvannut lähteä yrittämään. Mitään retkeilyä tai ulkoilua touhuni eivät todellisuudessa ole. Harjoituksen määrän ja laadun määrittää kohta 50-vuotias kuivuva liha mukana seuraavine vaivoineen.
Sensijaan asenne ei ole kuivunut. Tyhjästä ruikuttajia ja muita asiantuntijoita riittää kyllä mutta elämästä he eivät ymmärrä mitään. Etenkään siitä miten tässä ainutkertaisessa elämässä asiat nähdään. Juoksulenkin jälkeen väsyksissä näkee kaiken ja kaikki samanarvoisena. Todella näkee. Ja se on asennetta luova hetki.

VIIKON 8. HARJOITTELUNI

Ma- 10 km - 1.05. Varovaista.
Ti- 9 km - 59 min.
Ke- 16 km - 1.38. Raskas reitti.
To- 16 km - 1.39. Sama kuin eilen mutta toisinpäin. Ip. 3 tuntia metsätyötä.
Pe- 10 km - 1.02. Limaa irtoaa. Väsynyt eilisestä.
La- 13 km - 1.23. Sohjoa ja polkuryömintää.
Su- 20 km - 2.03. Helppo reitti josta 1/3 märkää sulaa asvalttia ja loput jäistä sohjoa.

yhteensä 94 km - 9 tuntia ja 49 minuuttia

Ensin varovasti toipilaana ja sitten hiukan parempaa.
Viimeisinä vuosina on harjoittelussani toistunut 3,5 kuukauden jakso. Tämäntyyppisen kestävyysharjoittelun tuloksena kunto nousee tuon 3,5 kuukautta ja sitten tulee tasannevaihe. Tähän tasannevaiheeseen kuuluu minulla usein lievää sairastelua, väsymystä ja keskittymisen herpaantumista. Riippuen edeltävistä kisoista tai harjoittelusta joskus jopa ylikuntoa tai ylikunnon kaltaista kynnystilaa.
Tasannevaiheen jälkeen on sitten odotettavissa uusi jakso johon saa tehtyä lisää ja laadukkaampaa harjoittelua - edellyttäen että paikat kestävät. Sitten onkin ulosmittauksen aika. Poika punnitaan.
Jo tässä vaiheessa on selvää että helmikuun harjoittelu jää säälittävälle tasolle. Lopputulokseen tämä ei vaikuta mitenkään. Ja jos vaikuttaa niin positiivisesti.
Säälittävä- sanan käytön perustelenkin sitten omalla asenteellani. Se mitä itseltäni vaadin ei nyt ole toteutunut. Mutta kokonaisuus on hallinnassa. Nahka ei ole siis liian pieni sillä nöyryys on tallella.

VIIKON NAM

Kirsin kuppikakut palauttavat, itse tein kääretorttua mutta siitä ei ole kuvaa.

VIIKON BIISI

VIIKON VITSI

Teemu meni yleiseen saunaan ja pyysi pesijätteren pesemään selän ja ne.