RAJANKÄYNTIÄ

Pitää mennä niin kauas ettei horisontti näy. Sitten kun ympärillä ei ole enää mitään tuttua niin voi miettiä mitä tarvitsee elämäänsä. Poiskin voi jättää. Paluuta takaisin on hyvä miettiä. Ja etenkin minkälaiseen olisi hyvä palata.
Ultrajuoksijalta tämä käy. Hyvinharjoitelleena kestää päivittäistä rajankäyntiä. Lenkeistä tulee väkisinkin välillä puhdistautumisriittejä. Pidemmälle ehtineet meditoivat tai rukoilevat juostessaan. Ja totisesti puhdistautumiseen on tarvetta.
Suomessa on aina osattu tylyttää. Jos joku keksii uutta tai tekee valtavirrasta poiketen niin sitten se alkaa. Latistaminen. Tylytys ja aliarviointi.
Sosiaalisessa mediassa tämä näkyy kommenteissa julkisilla palstoilla. Nimimerkin suojissa rekisteröimättömänä on hyvä antaa palaa. Samaan saa upotettua työ- ja perhepaineet ja muut traumat.
Sinänsä aiheen ei niin ole väliä kunhan saa purkautua. Ja sitten joku taas pahoittaa mielensä. Vastaa. Ja syntyy loputon vastakkaisten argumenttien suo. Asiaan tämä ei useinkaan vaikuta ja hyvä niin.
Yhteiskunnassa muutenkin on meneillään jonkinlainen yleinen tylytys. Mediakin tuntuu hakevan negatiiviset asiat esiin otsikoihin. Vähäkin positiivisuus tahtoo peittyä.
Yrittäjänä koetan jatkaa selviytymistä päivästä toiseen. Vaikkakin koen itseni vain useimmiten laskunmaksuautomaatiksi. Näin vuodenvaihteessa monituiset ilmoitukset työllistävät. Pyritään byrokratiasta eroon mutta samalla nelinkertaistetaan se. Tältä tämä tuntuu yli kymmenen vuoden jaksoa tarkastellessa - valitettavasti.
Suomalaiset ovat mielestäni liikuttavan sinisilmäisiä. Eletään lintukodossa edelleen. Ennustan että jos nykymeno päättäjillä jatkuu niin jotkut saavat tarpeekseen alle kymmenessä vuodessa ja yhtäkkiä ollaan porukalla napit vastakkain. Sitten huudetaan apuun valtiota,armeijaa ja poliisia. Lopputuloksessa häviävät kaikki. Mutta yleinen mellakka puhdistaisi hieman ja loisi hieman nöyryyttä kaikille.
Positiivisuus päivästä päivään ei ole itsestäänselvyys minullekaan vaikka rajankäyntiin pystynkin. Olen vanhemmiten tullut hieman pehmeämmäksi ja näin myös haavoittuvaisemmaksi ulkopuolelta tulevaan negatiivisuuteen. Onneksi pohjalla on vielä vanhoista asenteista muodostunut kivinen pohja jolta ponnistaa.
Ei siis vaikuta minuun. Antaa tulla vaan. Valitsen itse tieni ja arvoni. Ahneus ei kuulu niihin. Mielestäni ainoastaan ja vain ahneudesta johtuvat suurimmat yhteiskunnalliset ongelmat tällä hetkellä.
Lääkkeeksi tarjoan rajankäyntiä omassa elämässä. Vaikka juosten. Ja kauas.

Lukemalla esimerkiksi oheisen positiivisen uutisen kommentit saanee käsityksen kommentoinnista...

Maailman 85 rikkaimmalla ihmisellä on omaisuutta yhtä paljon kuin köyhimmillä 3,5 miljardilla.
 (Lähde: Oxfam-raportti)
Miettikää : Siis 85 kpl ihmistä omistaa yhteensä yhtä paljon kuin 3,5 miljardia köyhintä !!!

VIIKKO 4. HARJOITTELU

Ma- Lepo. Suunniteltu lepopäivä. Samalla pitkä työpäiväkin. Illalla jotenkin outo olo kun en juossut. Aikaisin nukkumaan.
Ti- Lepo. Suunniteltu lepopäivä. Herään yöllä 03.00 satumaiseen päänsärkyyn. Otan disperiiniä ja jatkan unia. Tiistaina aamupäivällä päänsärky lakkaa mutta koko pää on arka. Tämän täytyy olla migreeniä.  Kun ostan valkoisen sadankappaleen muovipurkin disperiiniä laitan kanteen ostopäivämäärän. Ostosta on nyt kulunut vuosi. Lasken purkissa jäljellä olevat tabletit; 31 kpl. Ei siis kovin paljon per vuosi. En ota mitään muuta särkylääkettä eikä päähänkään tehoa muu. Illaksi toivun saunanlämmitykseen. Isken avannon auki ja myös käyn siellä kolmasti saunasta. Olo helpottaa.
Ke- Aamulla kävelemme puoli tuntia, sitten käymme asioilla Ylöjärven keskustassa. Lähden siitä juoksemaan kohti lapsuuteni Tamperetta. Pyhäjärven rannassa paistaa upeasti aurinko. Syön yhden GU : n geelin ja juon juomavyöstä lämmintä mehua. Jossakin 23 kilometrin kohdalla takki tuntuu oudon jähmeältä. Tunnustelen selkää ja kyynärvarsien alapuolta : jäässä, täysin. On - 17 astetta celsiusta. Tämäpä kulttuuria. 30 km - 3.18. Illalla Tampereen Teatterissa; Aku Hirviniemi - Melomista. Hauskaa ja vakavaa yhtäaikaa.
To- Juoksen osittain poluilla. On kylmä ja pakkasenhuurua taivaalla. Ei kulje yhtään. Joskus on vaan sellainen päivä että ei ole paljon annettavaa. Käännyn kotiin. 12 km - 1.26.
Pe- Aamulla on -26 astetta celsiusta. Laitan puita pesään ja käymme Kirsin kanssa kävelemässä vajaan tunnin. Iltapäivällä lähden lenkille. Pakkanen on hiukan laskenut mutta kommandopipo rulettaa taas. Juoksen lopuksi umpimetsää päästäkseni jäätyneelle ojalle ja kotijärven jäälle. Luonto on vaiti. Tulee 15 km - 1.40. Helppoa vaan hieman kylmää. Illalla vielä ravistelua; 5 km - 32 min.
La- Tästä ei tule mitään. Juoksen aamupäivällä helpon kympin. Siis 10 km - 1.03. Väkinäistä ja väsynyttä. Lähdemme iltapäivällä 70-vuotisjuhliin, matkailuautolla vaihteeksi. Mukavaa oli.
Su-Pakkanen on hellittänyt. Kävelemme aamupäivällä 1,5 tuntia osittain metsässä. Viivyyttelen lenkille lähtöä. Ei nappaa. Lopulta lähden. 15 km - 1.40, osin poluilla. Sisältää lyhyitä teräviä vauhtijaksoja. Tulen kotiin umpimetsän kautta tuoreiden peuranjälkien päällä. Saunaan ja avantoon.

yhteensä 87 km - 8 tuntia ja 59 minuuttia juoksua.

Vaikea ja epätasainen viikko. Olen kirjoittanut olevani hyvässä kunnossa. Juu ja nyt pelottaa että yli-sellaisessa. Kolmen kovan viikon juokseminen ei ole koskaan sopinut minulle. Eikä sovi nytkään joten annetaanpa olla.
Tästä talviharjoittelun tökkimisestä tässä vaiheessa on kokemusta monena vuonna. Syyt johtavat hyvään syksyyn. Ehkä pitäisi levätä syksyllä enemmän. Mutta kun tunturissakin on kiva juosta. Ruskaa pakkasella ja niin edelleen.
Ystäväni Raine käytti joskus ilmaisua että "elimistö ei juuri nyt ota harjoitusta kovin hyvin vastaan". Puujalkahuumorin ystävänä hän jätti tarkentamatta että elimistöön kuuluu myös pää.
Näin siis nyt minulla. Mutta juosta rämpytetään kaiken uhallakin ensiviikollakin.