KUVIA KATSOJAN SILMÄSSÄ

 "Pelkkä kuva juoksijasta kuluu nopeasti katsojan silmässä."
-Pirkko Vallinoja Tohlopin TV-2 studiossa haastatellessaan minua 90-luvulla ohjelmasarjaan Yhteiset sairautemme; Pasi Koskisen pitkä maraton.

Pyrin kirjoittaessani avoimmuuteen. Kirjoitan usein suoraan sydämestäni koska mielestäni Te, hyvät lukijat, olette sen ansainneet.
Kuinka muuten voisinkaan ultrajuoksustani kirjoittaa. Ja etenkin elämästäni kahtapuolta ultrajuoksua tai jopa juoksussa itsessään.
Kun syksyllä 2013 ryhdyin harjoittelemaan 1000 mailin juoksua varten osasin odottaa matkalle vaikeuksia. Nyt jaan niitä kanssanne.
Takana on kaksi hyvää harjoituskuukautta ja toistaiseksi raskain kuukausi, Tammikuu, on tekeillä. Juoksu itsessään on helppoa. Olen hieman paremmassa kunnossa kuin viimevuonna tähän aikaan ja rutiinini kestää noin keskimäärin 18 km päivittäistä juoksuannosta on erittäin hyvä.
Syksyllä pitkään vaivannut palautumisen hitaus on taaksejäänyttä. Olen myös saanut hieman lihasmassaa lisää jalkoihini. Tämä on pitkälti maastosssa tapahtuneen polkujuoksun ja hieman proteiinipitoisemman ruokavalion tulosta. Olinkin mielestäni ja muidenkin mielestä hieman kuihtunut syksyllä.
Suunnittelin Tammikuulle hiihtoa ja lumikenkäilyä. Ajattelin että rikon yksitoikkoisuuden juoksemalla puolitoistatuntia ja hiihdän sitten heti perään tunnin. Näin saisin mukavan yhtämittaisen pitkän harjoituksen ja säästäisin hieman itseäni. Tai hoitaisin voimanhankintaa lumikengillä. Mutta kun lunta ei ole hiihtämiseen saatikka sitten lumikengille ! Eli on vain kestettävä juosten.
Suurempi vaikeus olen kuitenkin itse itselleni. Olen ensimmäistä kertaa juoksu-urani aikana täysin varma että pystyn harjoittelemaan itseni täysin yli tarvittaessa. Juoksun määrälle ei tunnu löytyvän ylärajaa. En tahdo saada tarpeekseni enää mistään.
Viimeviikon lievä testiluonteinen yliannostus poiki krapulaisen euforian ja tällä viikolla ensin ei ole maistunut ja sitten on tuntunut että mikään ei riitä. Olen koukussa, etenkin endorfiiniin lenkin jälkeen. Onneksi on ollut kylmä, joten olen joutunut alkuviikosta ensin totuttelemaan vajaan kahdenkympin pakkasiin ja loppuviikosta metsätyöt ovat estäneet ylilyönnin.
Vielä vaikeammaksi oloni tekee tunne siitä että olen henkisesti jo nyt valmis kohtaamaan 1000 mailin juoksun. Tämän aiheuttaa vuosien yhtämittainen kokemus ultrajuoksusta ja juoksusta yleensäkin mutta tunne on tullut hieman ajoissa.
Yksin pimeässä ja kylmässä vain otsalampun valo seurana kykenen helposti hakeutumaan mielikuvissa Nuorgam - Hanko välille. Ennenkuin huomaankaan vauhtini nousee normaalista 35 sekuntia ja havahdun yhtäkkiä todellisuuteen. En muista menneistä kilometreistä mitään saatikka mihin olen juossut. Garmin kädessäni kertoo että olen juossut yli kolme kilometriä alle 18 minuuttiin sitten viime vilkaisun. Toki tunnen maisemat ja tiedän sijaintini mutta hätkähdyttävä herääminen todellisuuteen on samalla kaamea ja upea kokemus.
Kirjoitin jo aiemmin viime syksynä että olisin tauon tarpeessa. Olen kuitenkin pystynyt nostamaan tasoani senverran korkealle että en yksinkertaisesti voi pysähtyä enää nyt. On tullut aika tutustua todelliseen ultrajuoksuun kesän korvalla, siis tuhanteen yhtämittaiseen mailiin.
Vaatii kovaa itsekuria määrittää mikä on itselle liikaa. Varsinkin kun jatkuvasti tuntuu siltä että harjoittelen liian vähän. Silti jos on aikaa ja hyvä keli pystyn esimerkiksi helposti juoksemaan kolmessa päivässä yli sata kilometriä. Rukoilen että en tekisi niin - ainakaan jatkuvasti. Ensikerran myönnän julkisesti että olen kadottamassa kohtuullisuuden ja hallinnan tähän niin rakkaaseen elämäntapaan.
Minut pelastavat ehkä vain läheiset ihmiset. Kirsi, Make, Raine, Onni ja Ari. Ja monet muut läheiset. Mistään muualta en saa perspektiiviä enkä tarvitsemaani ulkopuolista näkemystä. En koskaan voi kiittää näitä ihmisiä tarpeeksi.
Pystyäkseni kirjoittamaan luen paljon, myös blogeja. Olen seurannut ja keskustellut sähköpostitse jonkinverran Geoff Roesin kanssa. Hänen tarinansa yliharjoittelusta on hyvä esimerkki kuinka nopeasti voi menettää kontrollin sekä mentaalisesti että psyykkisesti.
Roesilla tuo raja oli noin 6400 kilometrissä mutta siihen liittyi myös paljon kilpailemista ja harjoittelua korkeassa ilmanalassa. Monet ovat juosseet tuplastikin tuon määrän eikä mitään vaikeuksia (kuulemma) ole ollut. 
Viisastenkiven löytäminen on tässä todella vaikeaa. Tähän ei myöskään yhtään auta perisuomalaiset " perkele nyt vedetään ja päälle vielä avantoon " tai " kyllä sen mies kestää " -asenteet.
Blogini lopussa on luettelo mielenkiintoisista blogeista. Mukaan on nyt päässyt myös "Harrastuksena Kestävyys"-blogi. Perheenisä Jumiskon taiteilut maailman katolla antavat lukijalle upeita kuvia vuorijuoksuista mutta myös perspektiiviä sille mitä vaatii ultrurheilu silloin kun kotona pitäisi vaippojakin vaihtaa aina välillä.
Pelkkä kuva juoksijasta kuluu siis nopeasti katsojan silmissä mutta toivottavasti tarinat matkan varrelta jäävät elämään. Itse kuulun siihen harvalukuiseen joukkoon joka juoksee oman juoksunsa rajalla vain eteenpäin rohkeasti katsellen. 
Päivittäin läpi vuoden ultrajuoksu tarjoaa minulle valtavan rikkaan näköalan luontoon ja mahdollisuuteen pieneen hetkeen itseeni askelten välillä. Hetkeen ilmassa yksin.
Kuvat juoksun aikana koetusta eivät siis kulu ainakaan omissa silmissäni koska katselen niitä päivittäin. Toivon että osaan olla ylittämättä rajaa ennenkuin vasta keväällä 1000 mailin aikana ja sitten ei ole enää väliä.

"Jonkin arvoista on vain se mikä on kohtuutonta, vain hulluus johtaa saavutuksiin."
-Jouko Turkka; Aiheita.

Toisaalta; Vanha Testamentti, Saarnaajan kirja 1:8. Lukekaa itse.

VIIKKO 3. HARJOITTELU

Ma- 15 km osin poluilla - 1.39.
Ti- 20 km tiellä - 2.09.
Ke- 12,5 km - 1.30. Maastossa, osin umpimetsää.
To- Ap. tunti kävelyä metsässä.
       Ip. 15,5 km - 1.51. Osin maastossa poluilla.
Pe- Aamupäivällä 11 km tiellä - 1.15.
       Metsätyö 4 tuntia.
       Illalla kohisevat polut otsalampulla 15 km - 1.43.
La- Päivällä 20 km pääosin tietä - 2.18.
Su- Päivällä metsätyö 3 tuntia.
        Iltapäivällä 12 km - 1.21. Osittain poluilla.

yhteensä 121 km - 13 tuntia 46 minuuttia juoksua.


UUTTA JA VANHAA TIEDOKSI

-Löysin yllätyksekseni Prismasta GU:n tuotteita. Käsittääkseni USA:ssa valmistettu ja siellä erittäin suosittu urheiluravinnesarja trail-ultraajien keskuudessa.
Huvittavaa on että geelissä on suomen terveysviranomaisten ? suositus : vain yksi pakkaus päivässä. Kuitenkin valmistaja suosittelee geeli per tunti kun ollaan liikkeellä. Tämä suomen suositus johtunee geelin kaliumin tai aminohappojen määrästä. Näitä nyt tulee vedettyä viisikin tarpeentullen...
-Pakkasilla tuli taas mieleen että moni pukee juostessa liian vähän alavartaloon vaatetta. Itse ajattelen että kun lihastyö lämmittää jaloissa kiertävää verta niin on hyödyllistä pukea enemmän myös jalkoihin koska näin energiaa säästyy turhalta lämmittämiseltä. Mitä kylmempi on sitä enemmän elimistö pyrkii lämmittämään sydäntä ja keuhkoja ja näinollen kannattaa tuotettua lämpöä koittaa säilyttää.
-Merinovilla on se millä minä pärjään. Varsinkin kun jättää välipaidan housujen päälle vyötäröstä ja laittaa paidan ja takinhelman alle juomavyöhön lähtiessä kuumaa juotavaa.
-Ja sitten ne nilkat lämpöisiin säärystimiin. Sieltä se kylmä hiipii pitkin hentoisia nilkan alueen lihasrunkoja pitkin ylös.



KUVIA VIIKKONI VARRELTA; KLIKKAA KUVAA - SAAT NE JONOON ISOMPINA.

LOPUKSI

Ensiviikolla pidän maanantain ja tiistain juoksuttomina. Tiistaina en tee yhtään mitään. Tällainen päivä silloin tällöin tekee hyvää.
Tammikuussa on ollut kaksi "lepopäivää", toisena hiihdin tunnin ja toisena tein metsätöitä.
Tammikuussa on takana nyt 349 juoksukilometriä. Tavoite on 500 km. Kuukauteeni jää siis 10 päivää aikaa juosta tuo määrä. Pitäisi tulla helposti - kuka tietää ?