Ultrajuoksussa haetaan myös kokemuksia tulosten ohella. On erittäin henkilökohtainen asia mistä lähtökohdasta taivaltaan tekee. Hommasta pitäisi jotain itselleen saada. Mahdollisesti nauttia hyvästä kunnosta tai tuloksista. Tai henkisestä pääomasta ja uusista näköaloista.
Useat ihmiset sanovat pystyvänsä juoksemaan kymmenen kilometriä helposti tunnissa. Toiset laskevat että menisi tuolla vauhdilla enemmänkin. Jotkut tarkastelevat ultratuloksia ja väittävät kävelevänsäkin nopeammin.
Näitä ihmisiä ei kuitenkaan näy kun aikaa kuluu tarpeeksi. Kun on juostu tai edes liikuttu yhtämittaa vaikkapa 24 tuntia on ympärillä melko hiljaista. Puhumattakaan 6 peräkkäisen päivän jälkeen...
Sunnuntaina tulimme Onnin kanssa kaksin "maaliin" kello 17.00. Onni oli epäonnistunut Vierumäen 24 tunnin kilpailussa ja halusi välttämättä kokea 24 tunnin liikkumista. Niinpä hän liikkui 24 tuntia - 150 km.
Blogissaan hän kertoo tarkemmin lähtökohdistaan tähän omaan harjoitukseensa. Lähtökohdat : kolme yövuoroa töissä ja flunssatoipilas. Vaikka Onni olisi ollut täysin terve ja levännyt niin tulos olisi miehen ultrakokemuksen huomioon ottaen siltikin erinomainen.
Olemme Onnin kanssa ystäviä - hyviä sellaisia. Olemme myös eri mieltä oliko 150 km tulos hyvä vai ei. Se on nyt Onnin uusi ennätys, epävirallinen tosin. Eli näin tarkasteltuna tulos on siis erinomainen. Kun urheilija yltää parhaimpaansa ei kukaan voi häntä moittia. Oli hän sitten itse mitä mieltä tahansa...
Itse 88 km pätkissä ystävän matkassa juosseena sain kokea ultraystävyyttä sekä riemullista kannustusta tapahtumaa seuraamaan tulleilta Onnin tutuilta. Minulle on suuri kunnia tavata ihmisiä, jotka lukevat blogiani ja arvostavat ajatuksiani ja valintojani.
Ultrajuoksussa mitkään kokemukset eivät tule helpolla. Kun matka ja aika pitenee ihmiset vierellä vähenevät. Itselläni tarve näyttää tai todistaa jotakin muuttuu naurettavaksi. Tuloksen tekeminen menestymismielessä lakkaa kiinnostamasta ainakin minua. Tilalle saan syvän henkisen rauhan. Koen tarvetta juosta yhdessä ympäröivän luonnon ja sen Luojan parissa. Syntyy tarve juosta muille kuin itselle.
Nuoremman urheilijan henkistä kasvua on aina upeata seurata. Vielä upeampaa on jos pystyy välittämään jotakin omasta kokemuksesta toisille. Kiitänkin tässä julkisesti vielä Onnia tästä mahdollisuudesta. Taival ystävän matkassa jää elämään ja tuo positiivisuutta.
Kokonaan toinen näkökulma on sitten oliko tässä mitään järkeä. Itse kolme viikkoa sitten olin juossut Vierumäellä melko paljon kilometrejä. En tietenkään ollut palautunut. Onni taas oli yötöistään väsynyt ja elimistö flunssan jälkitilassa. Järkevyyden valossa tätä siis on turha pohtia.
Herää siis kysymys miksi ? Vastausta en Onnin puolesta voi antaa. Lukekaa se Onnin blogin riveiltä tai niiden välistä.
Omasta puolestani voin vain kertoa että tästä samalla sain jälleen vastauksen oman rutiinini riittävyydestä. Huonostikin palautuneena pystyn oman tuntemukseni mukaan juoksemaan noin 70 - 80 km päivästä päivään kunhan saan nukkua ja syödä välillä kunnolla.
Tähän on aina kuitenkin oltava jokin hyvä syy. Pelkkä kokemuksen etsintä ei riitä. Eikä myöskään tuloksenteko. Tällä kertaa siihen riitti ystävän tukeminen.
Onnin blogi
Ekstriimiä elämään ja lisää samalta sivustolta
 |
| Nuorta Huumaa (alussa). |
 |
| Aurinko laskee. |
 |
| Suden hetki lähestyy. |
 |
| Terralander kahvitauolla - nyt on kaikilla kivaa ! |
VIIKON 41. HARJOITTELU
Ma- Lepo
Ti- 8 km tiellä ja poluilla 50 min.
Ke- Lepo
To- 8 km tiellä 51 min.
Pe- Halsuan Masalassa 7 km ravistelua 50 min.
La - Su : Kellonaika aloitusaika, Onnin matkassa, Onnin ehdoilla.
kello 18.00 - 22,05 km - 2.21
kello 22.50 - 18,29 km - 2.20
kello 03.42 - 10,36 km - 1.43
kello 06.55 - 10,27 km - 1.45
kello 10.12 - 8,15 km - 1.18
kello 12.16 - 10,12 km - 1.44
kello 15.00 - 10,... km - 1,59
yhteensä La-Su 13 tuntia ja 13 minuuttia yhteensä 88,... km
yhteensä koko viikko 111 km - 15 tuntia ja 44 minuuttia
VIIKKO 42. ALKUA
Ma- Nivalan Pyssymäellä pururatoja 8 km - 56 min.
Ti- Lepo (Kotona, 10 tunnin työpäivä...)
KARAVAANI KULKEE
Menomatkalla tsekkasin Masalan . Alueella oli hyvä vastaanotto ja tutustumiskupongilla (Caravan-leirintäalueluettelosta) tein kympin kaupat yöstä sähkön kera. Erinomaiseen saunaankin pääsi samaan rahaan.
Masala toimii rospuuttokautena oivana yhdenyön pysäkkinä matkalla pohjoiseen ja sopii pidempäänkin oleskeluun. Varsinkin kesällä hieno uimaranta ja muut virikkeet puoltavat pidempääkin oleilua.
 |
| Syksyinen Masalan ranta. |
Kiitos Pasi! Upea kirjoitus, vaikka kerroit olevasi väsynyt, aloittaessasi kirjoittamaan. Pasi on minulle eräänlainen isä-hahmo syvän ystävyyden lisäksi. Meillä on rehti suhde. Olemme joistakin asioista eri mieltä, mutta on myös paljon asioita joista olemme samaa mieltä. Itse pyrin rohkeasti korkealle. Pasi pitää minua realiteeteissa. Myös itse teen kaikki asiat itseäni varten, mutta tiedettähän, joskus kossi haluaa vähän näyttää daddylle. ;)
VastaaPoistaKoen aina eriävien mielipiteiden keskusteluissa sen rikkauden. Siinä on samaan aikaan pitkästi yli 20 vuoden kokemus juoksusta vs. kiimainen himo kehittyä/oppia. Näen kaiken aina kehittävänä - siis myös ristiriidat. Täytyy muistuttaa lukijoita, että olen saanut paljon Pasilta. Olen siitä aina kiitollinen. Joskus olen onnistunut yllättämäänkin daddy coolin. Sekin on hauskaa, vaikka itselle tätä tehdään. Jos vedän enempi kuin Daddy Cool uskoo niin onhan se kiva nähdä hänen ilo kasvoilla. Pasi toivoo parastani, myös piiskatessaan. :=)
Hieno viikko Pasilta. Ja työläs! Kiitos haasteellisen pohjoisen vekaran. Hah-hah-haa :)))
Kiitos Pasi!
VastaaPoistaOli hienoa jakaa puolitoista tuntia tuosta Onnin vuorokaudesta kanssasi ja kuulla ajatuksiasi juoksemisesta yleensä ja ultrajuoksusta erityisesti.