SAA MENNÄ METSÄÄN

Pikkupojasta asti olen viihtynyt metsässä eri vuodenaikoina. Metsä edustaa itselleni paikkaa voimaantua ja imeä luonnosta jatkuvuutta itseen.
Juoksuharjoittelun ollessa kiivaimmillaan lenkit metsässä toki voimaannuttavat ja antavat tilaa olla yhtä luonnon kanssa mutta metsäänmenon tarkoitus on hieman erilainen - harjoitus vaatii veronsa. 
Tilanne onkin aivan toinen tällaisina "välikausina" tai "ylimenokausina". Jos olen rehellinen en edes oikein osaa olla juoksematta kokonaan - harjoittelematta kylläkin. Sensijaan rauhallinen kävely lähiluonnossa helpottaa kehon ja mielen tuskaa kun en harjoittele. Minulle elämä on itse tekemistä - virtuaalimaailma ei vastaa minun tarpeisiini kokea.
Jäljellä on vajaat kaksi viikkoa ja sitten siirryn päivittäiseen juoksemiseen ja aloitan maltillisen harjoittelun ensivuotta varten. Juuri tällä hetkellä olen väsynyt odottamaan mutta kokemuksesta tiedän että välillä on hyvä ottaa etäisyyttä juoksuun. Voi vaikka mennä metsään. Alla jokunen tunnelmakuva viikonlopulta kotimaisemista. Juuri nyt maailma saa odottaa...


KLIKKAAMALLA KUVAA SAAT NE JONOON ISOMPINA KATSOTTAVIKSI

Viikon 42. juoksut

Ma- Nivalan Pyssymäellä pururatoja 8km - 56 min.
Ti- Lepo
Ke-Lepo
To- Pimeässä lumisohjossa 5 km ravistelua - 36 min.
Pe- 10 km tiellä - 1.03
La- Aamupäivällä kävelyä metsässä Kirsin kanssa tunti.
      Iltapäivällä 10 km maastossa - 1.07
Su- Aamupäivällä kävelyä metsässä Kirsin kanssa puolitoista tuntia. 
      Vastentahtoinen Lepo juoksusta.

yhteensä juoksua 33 km - 3 tuntia 42 minuuttia

Kunhan liikuin kevyesti...