TASAISUUDEN KÄÄNTÖPUOLELLA

VIIKKO 28.

Ma- Työpäivän jälkeen valmiiksi väsyneenä 21 km - 2.19.  Pääosin hiekkateitä hiljaisuudessa.

Ti- Aamulla ennen töitä 12 km - 1.19. Osin poluilla.
Soitan päivällä Makelle. Puhutaan ensivuoden juoksuprojektin taustoista, haaste ahdistaa.
Onni soittaa ennen iltaharjoitusta. Puhutaan harjoittelustakin. Kunhan nyt malttaisi ja pysyisi terveenä.
 Ilta 8 km kiihdyttäen - 40 min. Kilometrit : 6.09 - 5.21 - 5.09 - 4.40 - 4.29 - 4.27 - 4.26 - 5.26
 Kauneus (nopeus) on katoavaista. Aivan poikki. Sattuu.

Ke- Illalla työpäivästä todella väsyneenä erittäin raskaassa maastossa aivan liian lujaa 12 km - 1.24.

Huohottaessani polkuja ylös ja alas mietin toisen ystävän päivällistä soittoa. Mies ansaitsee hatunnoston positiivisuudestaan. Epilepsiasta huolimatta perhe elätetään vuorotöillä ja uskalletaan harrastaa ja elää täysillä. Kohtauksen tullessa maastopyörän selässä tulee rumaa jälkeä mutta ei voi jäädä sohvallekaan - taivas voi pudota niskaan...

To- Illalla 16 km - 1.58. Istuminen töissä vie energian ja järjen. Vaativaa teknistä polkua. Lenkin jälkeen puhdistunut mutta jäykkäjalkainen olo.

Pe- Lepo. Työpäivän päätteeksi sahaan helteessä moottorisahalla kaksi ja puoli tuntia. Kotitiemme ojapusikot ajettiin murskaimella ja siistimme jälkiä Kirsin kanssa. Vaikka juonkin tasaisesti niin istuessani kotimatkalla mönkijän kyydissä tiedän että lenkki meni nyt ohi. Puolikuiva mies saunoo ja putoaa sänkyyn.

La- päivällä 18 km - 2.06. Osittain hiljaisilla poluilla. Aivan poikki lenkin jälkeen. Fyysinen kanttaus varmistetaan kaivamalla lenkin jälkeen lapiolla kivikovaan hiekkaan kaapeliojaa 16 metriä. Projekti kestää kolme tuntia ja nestettä kuluu. Menee miinukselle ja vasempaan jalkaan sattuu.

Su- Herään aamulla vasemman jalan särkyyn. Siirrän lenkille lähtöä aina vaan. Syödään lampaan ulkofilettä.

Ari soittaa illansuussa. Olen juuri juonut kahvia ja tehnyt päätöksen lenkille menosta. Jalan lihakset ovat kireät. Puhelu tulee juuri oikeaan aikaan. Toivotetaan hyvää kirkastussunnuntaita. Ilon ja toivon valkoisen heleä päivä. Ryhdistäydyn. Juoksen 20 km varovasti palautellen ja huolellisesti askeltaen 2.19, osittain ulkoilureittiä mäkineen. Loppumatkasta kaadun. Kenkä tarttuu juureen ja otan käsillä vastaan pyörähtäen kyljen kautta selälleen. Kotiin palaa maahan lyöty mies. Kirsi on leiponut. Saatan jäädä henkiin.

yhteensä 107 km - 12 tuntia ja 5 minuuttia

En yleensä ole egokeskeinen mutta joskus vaadin itseltäni liikaa. Varsinkin näissä väliharjoitteluissa joissa hyvinmenneen tavoitteen jälkeen lähdetään uusiin seikkailuihin ja mitoitetaan lähtötasoa. Yliarviointi on vaarallista näin aluksi. 
Viikolla juoksin liian kovaa ja osittain liian haastavilla reiteillä. Valmiiksi väsyneenä lihaksisto ei ota ärsykettä aina kivuitta vastaan.
Sensijaan tasaisuuteen olen tyytyväinen. Se menee ytimiin asti. On aivan eri asia vetää näytteille 150 km viikko ja seuraavassa keventää 64 km pullansyöntiin. Tasaisuus puree. Se laittaa henkisesti ja fyysisesti juoksijan likoon.
Tasaisuuden kääntöpuolella on siis väsymys ja toivo paremmasta. Ensi viikko on kevyt.

Lenkille mukaan pääsette allaolevasta linkistä. Ei tarvitse juosta, riittää kun katsoo ja kuuntelee.

LENKILLÄ PASIN KANSSA 1