Näkymä taustalla Vuoricaravanista ja muuten ollaan pois kontekstista... |
Tällä kevyellä viikolla joka sisälsi erilaisia lihaskipuja ja väsymystä, tuli mietittyä kontekstia. Ja etenkin sitä mitä seuraa jos jokin asia otetaan pois kontekstistaan. Eli jos asia otetaan pois asiayhteydestään.
Sosiaalinen media on viime viikkoina vaahdonnut lain kunnioittamisesta. Erilaisten julkituotujen esimerkkien mukaan on keskusteltu onko oikeutusta jos yksilö kuuntelee enemmän sydäntään kuin yhteiskuntaan säädettyjä lakeja. Ja tekee valintojaan pyrkien oman elämänsä kanssa sopusointuun. Sosiaalinen media on irrottanut asiat kontekstistaan ja saanut haluamansa - paljon turhaa puhetta ja varsin vähän todellisia arvovalintoja.
Ottamatta tapauksiin kantaa totean kuitenkin että jos 6.12.1917 eräät olisivat noudattaneet pelkästään lakia kirjoittaisin tässä ehkä toisella kielellä. Tai en kirjoittaisi lainkaan. Saattaisi kirjoittamisen ja ajattelunkin vapaus olla hieman tiukemmassa. Eli sydäntään tulisi kuunnella.
Kirjoitan tätä Merikarvialla perämeren rannalla matkailuautossa. Olen siis kevyen viikon päätteeksi todella pois kontekstista. Toisaalta koska asun vuosittain autossamme noin kolme kuukautta niin illuusio vapaudesta on osin tottakin. Ajatteluani kotoa poissaolo ei muuta - ehkä hieman yksinkertaistaa. Vapaus arjesta jättää jäljelle vain tärkeimmän.
Lukijoista joku saattaa ajatella että mitä se Koskinen huutelee tuuleen. Onko merituuli mennyt lenkillä korvasta sisään ja toisesta ulos ? Huomautan kuitenkin että saattohoidossa tehtyjen tutkimusten mukaan kaksi asiaa nousee viimeisillä metreillä esiin : - voi olisinpa viettänyt enemmän aikaa läheisteni kanssa ja - voi olisinpa tehnyt vähemmän töitä. Eli pitäisi miettiä ennen kuin on myöhäistä.
Ultrajuoksussa olemme koko ajan kontekstissa. Harjoittelun ja kilpailun väliin mahtuu usein kapea jakso aikaa muuhun ja sitten taas juoksu täyttää päivää ja päätä. Tällaisella kevyellä viikolla itse pyrin eroon juoksusta kaikin keinoin. Etenkin pyrin säästämään aivojani, koska muutoin suhtaudun rakkaaseen lajiin melko intohimoisesti ja kovalla intensiteetillä. Suomeksi sanottuna elän juoksua päivästä päivään. Eli kuuntelen sydäntäni.
Toisaalta ymmärrän hyvin jos joku ei viitsi syventyä. Tai tekee paljon palkkatöitä ja saa siitä elämänsisältöä ja sitten juhlii vähän vapaa-aikansa. Toisaalta en ymmärrä. Tänään Kirsin kanssa pyöräilimme kolmisen tuntia tutustuen Merikarviaan, joimme kahvit välillä ja jatkoimme. Tulimme autolle ja pidin pienen tauon, jonka jälkeen juoksin reilun tunnin. Todennäköisesti koko tämän ajan pari muuta henkilöä oli istunut kaljalla terassilla. Tullessani lenkiltä kohtasimme ja meillä kaikilla oli vetävä askel - minulla eteenpäin ja heillä puolelta toiselle. Eli kuka mihinkäkin aikansa hukkaa ?
Filosofi David Humen mukaan kaikki tieto tulee meille aistiemme kautta. Tunteet, tavat ja tottumukset. Syntyy syy ja seuraus. Hume oli skeptikko ja todennäköisesti ateisti. En millään usko että kaikki tieto tulisi pelkästään aistien kautta. Taatusti perimme myös jotakin. Mielestäni mahdollisuus kokea asioita syvemmin syntyy henkisen kasvun myötä. Syntyy tunnetiloja joihin aistien kautta kokemamme ei vaikuta. Eli on muutakin.
On siis jokin yhteys. Yhteyteen meidät kaikki on kutsuttu. Löydämmekö polkumme sinne onkin sitten vaikeampaa. Jälkeenpäin katsoen vielä vaikeampaa on tietää oliko valinta oikea. Tai sitten ei. Nimittäin pitäisi olla takaportti - meillä kaikilla. Tai sitten on vaan uskottava valintoihinsa.
Takaportilla tarkoitan toista ulospääsyä. Kun ultrajuoksussa sokeudumme kilometrien lukuun ja väsymyksen spiraali tekee elämästä turtaa sameutta on syytä ottaa juoksu pois kontekstistaan ja levätä. Välttää orjautuminen ja putkinäköinen yhteen asiaan katsominen. On erittäin vaarallista täyttää elämänsä vain yhdellä asialla. Tukijalkoja pitäisi olla enemmän. Oikein kaksikaan ei riitä.
Oma kevyt viikkoni on parhaimmillaan juuri tällainen kuin nyt. Alkuviikosta olen täysin väsynyt jopa juoksuvastainen. Viikon loputtua olen innokas kohtaamaan uuden normaalin viikon. Usko parempaan ja valoisampaan tulevaisuuteen säilyy väsyneenäkin vahvana.
Toki kevyt viikkoni on sisältänyt myös harjoittelua. Kevyttä palauttavaa juoksua. Vaivojen hoitamista. Ja etenkin henkistä huoltoa. Henkinen huolto onkin se helpoin osa. Riittää kun uskoo että ainoastaan yhteen asiaan elämässä ei tarvita takaporttia. Riittää kun hiljentyy kuuntelemaan - lopulta vastaus tulee. Tavalla tai toisella.
Viikko 29.
Ma- illalla tiellä 5 km - 33 min.
Ti- aamulla aikaisin 10 km osittain poluilla - 1.01.
Ke- illalla 10 km osin poluilla - 1.20, vatsavaivaa ja huonoa oloa.
To- Lepo.
Pe- 14 km varovasti - 1.29.
La- Ellivuoressa Vuoricaravanin pirun lenkkiä kolmasti, 10 km - 1.02. Nousua riitti.
Su- Merikarvialla pyöräilyä kevyesti 3 tuntia plus juosten 11 km asvalttia - 1.08.
yhteensä juoksua 60 km - 6 tuntia ja 33 minuuttia
Juoksija kyttää Mericampingilla chorizoja (raakamakkara) grillissä ja perunat kiehuvat. |
BROOKS PURE GRIT 2
Kalustoon tuli uutta. Moniin vuosiin kenkä joka heti ensilenkillä herätti intohimoja. Brooks on yhdessä Scott Jurekin kanssa kehittänyt tämän mallin. Kengän pito ja suuntavakavuus on huikea. Kärjessä on vedelle ulostuloaukot ja jonkinlainen iskusuoja myös. Mielenkiintoinen toispuoleinen, ikäänkuin "vino" nauhoitus ja loistava istuvuus tekee juoksusta miellyttävää. Suosittelen testaamaan neutraalia kenkää niin polulle kuin hiekallekin.
Näyttää hieman omituiselta mutta on kevyt lentää. |
CARAVANALUEKOKEMUKSIA
Ellivuori; Vuoricaravan
Uusi ja ajanmukainen alue. Pitävä hiekkapohja. Lapsille hieno leikkialue (parkour-rataa ja erilisiä kenttiä) Vastaanotto opastaa ja näyttää paikat. Rautaveden rannassa saunat (savu- ja tavallinen puusauna) kylpytynnyreineen. Hyvät kuntopolut ja retkeilymahdollisuudet. Taiteilija Danielssonin kivilinna pirunvuorella. Talvisin laskettelumäet. Lakeside golf 12 km päässä.
Myös 70-lukulaiset hotelli Ellivuoren palvelut vieressä. (mainettaan parempi ja edullinen) Aluemaksulla pääsee hotellin altaaseen uimaan.
Suosittelemme tutustumaan.
Merikarvia; Mericamping
Vanha hyvä alue ja neljä tähteä. Kantavaa hiekkaa ja nurmea. Niemenkärjessä meren äärellä. Uusittu huoltorakennuksia. Hyvä itselämmitettävä ja kohtuuhintainen puusauna sähköisten lisäksi. Lapsiystävällinen hiekkaranta.
Lähellä kalasatama josta saa ostaa tuoretta ja savustettua kalaa. Erityismainintana loistava kahvila Meriheinä vastapäätä kirkkoa.
Caravanalueen laiturista pääsee erikseen sovittuna myös meriretkelle Ouraluodon vanhalle luotsiasemalle.
Vuoricaravania portilta. Alue jatkuu vasemmalle vielä laajasti. |
Kiitokia jälleen ajatuksia herättävästä tekstistä. Nykyään kovassa huudossa (hyvässä ja huonossa) oleva filosofi Zizek puhuu parallaksista. Tämän voi ymmärtää siten, että konteksti muuttuu näkökulman mukaan. Katsomme asioita eri tavoin riippuen omasta taustamme. Vaikea ymmärtää toisen näkemää, kun ei ole sama näkökulma asiaan.
VastaaPoistaTuosta Brooksista kysyisin sen verran, että onko lesti kuinka leveä? Jotkut Niken ja Adidaksen mallit ovat sen verran kapoisia, ettei voi käyttää. New Balancen D-lesti on jalalle oikeinkin hyvä.
Marko; Kiitos itsellesi.
VastaaPoistaZizek on muunmuassa ideologiakriitikko. Tässä on aina se vaara että tulee oman ideologiansa vangiksi - hupaisaa on jos sitten itse vastustaa ideologioita yleensä.
Oma ajatukseni onkin, että voisiko omien kokemusten (fyysistenkin) kautta syntyä uutta tasapainoa elämään ja etenkin elämänvalintoihin.
Kehoitankin aina karsimaan ja yksinkertaistamaan - millä on loppujen lopuksi väliä ?
Brooksin rakenne on joustava. Astuessani mittanauhalle paljaalla jalallani syntyy noin 11 cm leveimmältä kohdalta - vähän päällekin - riippuen päivän hetkestä.
Eli käsittääkseni lesti on leveä ?
Filosofeista sen verran: kärsivällisesi kaiva sieltä ne parhaat palat. Sama juoksukenkien kanssa. Itse juoksin Terwamaratonin ja Bodon 8x13km kisan Lidlistä ostetuilla 19.95 eur hintaisilla oransseilla kengillä. Parhaat minun jalalleni tähän asti löytyneet tosin pohjamateriaali hiukan liian nopeasti kuluvaa. Hyvät filosofiset keskustelut olivat Valamon Luostarin munkki Andreaksen kanssa pari vuotta takaperin, tavallaan minulla jäi hankala teologinen kysymys keskenkin taannoin (luulen sen itse selvittäneeni omalta kohdaltani taidanpa vielä ottaa yhteyttä ekumeenisessa hengessä).
VastaaPoistaKysymys onkin juuri siitä että en kaiva - jospas yritänkin luoda jotakin omaa ja ennen käyttämätöntä ajatusta.
PoistaOnkohan sellaista enää olemassakaan ?
Ekumenia onkin hyväksi; varsinkin jos sitä ei koe uhkakuvana sulattaa kaikki kirkkokunnat yhteen - vaan pyrkimyksenä yhteiseen hyvään ja etenkin rauhaan ja tasavertaisuuteen.