PALJONKO ON PALJON ?

Juuri sillä hetkellä kun sytyttää on valo kirkkaimmillaan.

Ultrajuoksussa olen siirtymässä pelkästään monipäiväjuoksuihin. Tämä ei tarkoita sitä että kokonaan luopuisin lyhyemmistä tapahtumista mutta kokemusten vahvuus pitkissä kilpailuissa kiehtoo. Kaikki alkoi Kaustisten 48-tunnin kilpailusta . Se jätti mielen avoimeksi kilometrien määrälle. Syntyi käsitys mahdollisuuksista omalla kohdalla - syntyi mahdollisuus ymmärtää omaa suorituskykyään suhteessa elämään.
Illuusio rajattomuudesta mielen osalta tuli todeksi Unkarin kuuden päivän juoksussa . Löysin tavan juosta ulos itsestäni mutta en loputtomasti. Tuossa juoksussa tajusin että mielellä ei juoksussa ole mahdollisuutta rajoittaa etenemistä. Kyse on pikemminkin kyvystä saada mieli hiljaiseksi. Valinta tehdään täydellisen luhistumisen ja loputtoman eteenpäinmenon välillä.
Valinta vaatii täydellistä nöyryyttä. On kyettävä irrottautumaan tuloksentavoittelusta, ajasta ja paikasta. Itsekeskeisyydellä ja muille näyttämisellä ei pitkälle juosta. Vaatii siis luopumista saavuttaakseen paljon.
Paljonko sitten on paljon ? Mitataanko se kilometreillä vai kellolla. Mielestäni paljon on riittävästi itselle. Paremmalla juoksulla parempaa elämää. Sellaista elämää jota ei tarvitse katua eikä juosta karkuun. Parempaa juoksua ei mitata kilometreillä eikä kellolla. Paremman elämän jokainen määrittää itse. Enemmän ei aina ole paremmin.

VIIKKO 30.

Ma- 15 km töiden jälkeen illalla metsässä 1.39.
Ti- 26 km töiden jälkeen illalla tiellä ja maastossa 2.50.
Ke- 26 km töiden jälkeen Jyrälänvuoren reitillä osittain maastossa 3.01. Lenkillä kimppuun kävi koira, kärpäset ja yksi lehmä. Matkailu avartaa...
To- Lepo eli töiden jälkeen 10 kuutiota hiekkaa levitettävänä osittain lapiolla ja haravalla.
Pe- Illalla töiden jälkeen 20 km pääosin tiellä 2.13.
La- Kevyt saunalenkki 10 km - 1.07. Hirveä helle.
Su-18 km tiellä ja poluilla 2.00. Hämmästyttävän helppoa juoksua vaikka helle helli.

yhteensä 115 km - 12 tuntia ja 50 minuuttia

Viikosta jäi päällimmäiseksi ajatus: -Päivääkään en antaisi pois !


Mielessäni heinäkuulla on ollut negatiivinen vire omaan harjoitteluun. On ollut tunne että välillä en saa kilometrejä kasaan helposti ja luonnollisesti.
Olen ollut Unkarin jälkeen tasaisesti väsynyt. Tämä on näkynyt lisääntyneenä unentarpeena. Olen aina kyennyt rentoutumaan helposti. Myös nukkunut keskimääräistä suomalaista enemmän. Nyt on tuntunut että pitäisi nukkua 10 tuntia joka yö ja rentoutumisessa on ollut puristamisen maku.
Kun tarkastelin harjoituspäiväkirjaani tältä ja viime vuodelta totesin tulleeni sokeaksi omalle harjoittelun määrälle. Todellisuudessa olen heinäkuussa harjoitellut erittäin hyvin ja varsin paljonkin suhteessa aiempiin kuukausimääriini. Etenkin kun Unkarin 6-päivän kilpailusta on vasta kaksi ja puoli kuukautta.
Toukokuussa tuli 589 km. Kun harvat huiput perusharjoituskaudella ovat olleet hieman alle 500 km ja nyt heinäkuussa näyttäisi tulevan hieman yli 400 km täytyy olla enemmän kuin tyytyväinen. Viikkotasolla olen kyennyt esittämään yksittäisillä viikoilla 188 - 200 km mutta jatkuvassa harjoittelussa 100 - 130 km ei ole sekään mitenkään ollut itsestäänselvyys.
Harjoitteluuni olennaisesti kuuluneet metsä- yms. raskaat ryskehommat ovat nyt olleet lähes mahdottomia toteuttaa väsymyksen vuoksi ja jos niitä on tehty on kokonaiskuorma mennyt välittömästi liiallisuuksiin. Juoksu pelkästään sensijaan on sujunut. Onkin hieman kyseenalaista hyödynkö näinkin suuresta juoksumäärästä juuri nyt. Toisinsanoen en tiedä kulutanko itseäni liikaa juuri nyt. Toisaalta en tavallaan "uskalla" olla juoksematta koska perustasoni on noussut ja ylläpitoonkin vaadittavat kilometrit ovat hurjasti nousseet viimeisten vuosien aikana.
Mitenkään vastenmielistä harjoittelu ei ole. Sensijaan jatkuva ylimääräinen väsymys ja tekemättä olevat ns. kotihommat stressaavat vaikkakin painostus tulee ainoastaan omasta päästä.
Elokuun toisella viikolla lähden pohjoiseen. Matkalla on monenlaisia tarkoituksia. On ensivuoden projektin tiimoilta sponsoripalaveria, ystävien tapaamista matkan varrella ja tietenkin harjoittelua ja lopuksi ihan lomaakin hieman. 
Reissun tärkein anti tulee kuitenkin tunturituulesta. Se toivottavasti raikastaa taas jälleen kerran ajatuksia ja hiljaisuus nostaa tärkeimmät yhteydet ympäröivään esille.

Läheltä katsottuna moni asia on toisin...

Loppuun ote eräästä vanhasta kirjasta. Olkoon joidenkin mielestä pelkkää tarinaa mutta varsin hyvää sellaista ja myös nykyaikaan sopivaa.

"En siis juokse umpimähkään enkä nyrkkeile kuin ilmaan huitoen, vaan suuntaan lyönnit omaan ruumiiseeni ja alistan sen tottelemaan, etten minä, joka muille saarnaan, itse joutuisi hylätyksi. "
 (1. Kor 9. 26-27 )