PALUU ASIAAN

VIIKON 11. HARJOITTELUT

Ma- 12 km - 1.20
Ti- 15,5 km - 1.43, raskas reitti.
Ke- 8 km - 53 min., -14 pakkasta.
To- 21 km - 2.17, erittäin raskas reitti, osin polkua.
Pe- 15 km - 1.37, helppoa juoksua.
La- 20 km - 2.08, Helsingissä Ramsinniemessä osin polkua ja merenjäätä.
Su- päivällä kävelyä tunti Kirsin kanssa ja heti perään juosten 10,5 km - 1.05,
        Helsinki Wiikkiin päin vaihtelevaa, nastat.

yhteensä juoksua 102 km  -  11 tuntia 2 minuuttia

Tässä sitä taas ollaan asiassa. Kahden repaleisen sairasteluviikon jälkeen yritin lähteä liikkeelle varovasti. Juoksin koko viikon hieman vähemmän kuin olisin halunnut ja yritin pitää alati nousevan vauhdin kurissa. Jos en keskity karkaa vauhti välittömästi 5.30 min/km tasolle.
Viikonloppuna Helsingissä juoksu oli suorastaan naurettavan helppoa. Tässä on nyt se vaara, että tulen kuntoon liian aikaisin. Tätä on kuitenkin helppo (?) torjua seuraavien viikkojen aikana juoksemalla hieman määrävoittoisemmin. Harjoitteluaikaa on neljä viikkoa jäljellä. Sitten kolme viikkoa kevyesti ja kuuden päivän tanssi Unkarissa alkaa.
Olen harjoitellut kuuden päivän juoksuun tasaisen paljon ja mielestäni älyttömän raskailla reiteillä. Tästä pitäisi olla seurauksena juoksun helppous kilometrin tasaisella kierroksella keväisessä Unkarissa. Myöskin voima tuntuisi olevan hyvällä tasolla. Kävelyä on tullut aivan liian vähän mutta tämän vähänkin sieto on kohentunut. Olen ollut nimittäin aina laiska kävelemään - etenkin ilman reppua ja määränpäätä.

Henkisesti alan olla vastaanottavainen. Rauhallinen varmuus on tiivistynyt kilometrien myötä.
Olen mielikuvaharjoitellut eri päiviä - myös juoksun jälkeisiä. Kuuden päivän radalta poispääsy lienee kovan työn takana. Eli kokemus tullee olemaan mieltä kääntävä, noin kokemattomana arvioiden.
20 vuoden työn tulokset tuntuvat itsestäni uskomattomilta. Olen tullut todella pitkän matkan syöpäosastolta tähän. Koskaan en kuvitellut hurjimmissa unelmissanikaan olevani tällaisessa kunnossa, että edes harkitsisin kuuden päivän juoksua. Kiitollisuus tuo vedet silmiin. Kiitosrukoukseen on tänäänkin aihetta, kuten jokaisena päivänä viimeisen 20 vuoden aikana.
Blogiani seuranneet ovat viestineet minulle yksityisesti sähköpostin kautta (osoite oikeassa yläkulmassa) ja kiinnittäneet huomiota uskonnollisuuden esiin tuomiseen. Tämä perustuu pitkälle "Otteita Pöytälaatikostani"- osastoon. Nuo otteet ovat kirjasta, joka osittain makaa pöytälaatikossani ja osittain vielä kirjoittamatta aivoissani. Tuo kirja käsittelee siksi syvällisiä kokemuksia, että on mielestäni reilua tuoda omat näkemyksensä esille. Ja etenkin mihin uskoni perustuu. Siis raamattuun ja Jeesukseen, jonka kautta armo on aina meille kaikille läsnä.
Tulevaisuudessa pöytälaatikostani tulee esiin tekstiä, joka ei kaikkia miellytä, edes uskonasioissakaan. En kuitenkaan tuomitse enkä arvostele, edellytän vain rehellisyyttä ja jaan omat kokemukseni.

Kauniin keväisinä päivinä korostuu ulkona juoksun voimaannuttava merkitys. Mikään ei saisi minua jäämään sisälle kun tarjolla on aurinkoa. Ymmärrän hyvin paljon matolla ja hallissa juoksevien mielipiteet sairastumisen ja lihasvaivojen ehkäisemiseksi. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että jos harjoituskaudella stabiloi olosuhteensa suljettuun koeputkeen ja välttää sairastumisen on riski sairastua harjoittelun kevetessä juuri ennen pääkilpailua ihmisten ilmoilla esim. matkustettaessa moninkertainen. Useat suuret mestarit ovat painottaneet huonoissa olosuhteissa harjoittelun antavan voimaa kilpailuun. Etenkin jos kilpailussa sattuu olemaan jokin asia pielessä, vaikkapa sää. Joten menkääpä ulos nauttimaan. Kaiken uhallakin.

Lauantaina vedin sitten tumman puvun ylle ja suunnistin Helsingin Kalastajatorpalle. Minut oli kutsuttu Kirsin seurana Autonrengasliiton vuosikokouksen iltaohjelmaan. Olin paikalla taksiautoilijana mutta etenkin ultraurheilijana. Minulle avautui harvinainen tilaisuus esitellä vuoden 2014 ultrajuoksuprojektiani puheenjohtaja Jarmo Nuoralle. Kiitokset tässä yhteydessä vielä Östen Brännäsille, että sain olla hienossa tilaisuudessa läsnä. Entisenä jalkapalloilijana Östen ymmärtää avarakatseisesti myös juoksijan elämää.
Ultraurheilijalle on tukijoiden saaminen meillä suomessa lähes mahdotonta. Tämä on myös urheiluliiton syy koska se lajia ei ole noteerannut kuten muut pohjoismaat. Pelkillä urheilullisilla ansioilla eliittiurheilijalla ei ole toivoakaan henkilökohtaisista isoista sponsoroinneista, puhumattakaan kaltaisellani ultrafilosofilla. 
Kuitenkin oli miellyttävä huomata, että esittelemäni hyväntekeväisyyteen perustuva vuoden 2014 projektini sai Jarmo Nuoralta vihreää valoa. Vastuullisilla yrityksillä on usein muitakin päämääriä kuin pelkkä bisnes. Vuoden 2014 projektiin palataan tässä blogissa syksyn mittaan, siihen asti se olkoon hämärän peitossa.
Autonrengasliitto on edistänyt liikenneturvallisuutta yhdessä poliisin kanssa jo pitkään. Oheisen linkin kautta löytää vastuulliset ja osaavat rengasliikkeet. Ei ole ollenkaan sama minkälaiset renkaat ja miten ne auton alle asennetaan. Ammattiautoilijana osaan arvostaa laatua joka johtaa turvallisuuteen. Ostamalla renkaat osaavilta ja koulutetuilta liikeiltä voin olla rauhallisin mielin. Matkailuautopuolella renkaiden kantavuus ja tuoreus ostettaessa korostuu. Tuoreus siksi, että rengas on ongelmajätettä noin viiden vuoden jälkeen ajetaan sillä tai ei. Myös tulevat uudet nastamääräykset tuovat omat mausteensa kaikkeen autoiluun tulevaisuudessa.
Oletko Sinä varma renkaittesi kunnosta ja ostaessasi uudet renkaat varma vanhojen asianmukaisesta kierrätyksestä ?

Ramsinniemeä mereltä käsin. Paiste on huikaiseva.

Tällä polulla Helsingissä vastaan tuli hiihtäjiä, maastopyöräilijöitä, kävelijöitä lastenvaunuineen, sauvoineen, koirineen ja juoksijoita. Kaikki mahtuivat sulassa sovussa eikä kiroilua ja sauvoillahuitomista esiintynyt kuten Tampereella on tapana...