kolme - kivestä

Jäähdyttelevän ultrajuoksijan ja pyöräilyyn innostuneen kirjailijan ajatuksia matkan varrelta. Perspektiivinä sairastettu syöpä vuosimallia 1993 ja 32 vuotta kestävyysjuoksua. Lukijalta toivotaan kommentteja, vuoropuhelu on rikkaus. Kansikuva Kirsi Martikainen, Inari, Kessi.

maanantai 31. tammikuuta 2022

ELÄVÄÄ

›
  Tätä kirjoittaessani pakkanen naukuu kilpaa auringon kanssa kolmeakymmentä ja lapintiainen hakkaa raivoisasti talimakkaraa työpöytäni edes...
sunnuntai 16. tammikuuta 2022

KOTONA OMASSA PÄÄSSÄ

›
  "Kotiin olisi löydettävä takaisin." Noin ajattelin yläkuvassa moottorikelkan päällä. Kuvasta puuttuu tunnelma ja äänet, kamera k...
3 kommenttia:
sunnuntai 9. tammikuuta 2022

VANHEMMAN TEURAAN AJATUKSIA MOTIVAATIOSTA

›
  Lapin kaamoksessa ärsykkeiden määrä on minimissä ja ihminen alkaa helposti käpertymään itseensä. Lapissa asuja torjuu tämän lähtemällä ulo...
maanantai 3. tammikuuta 2022

ILLUUSIOITA

›
  HYVÄÄ UUTTA VUOTTA LUKIJAT!   Aloitin harjoituspäiväkirjan pidon 6.4.1992. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 30 vuotta järjestelmällistä juokse...
sunnuntai 26. joulukuuta 2021

MIKSI JUOKSEN?

›
  HARJOITTELUNI VIIKOLLA 51. Ma- Siikajärventie 16,02 km - 1.50. Pakkasta - 15. Ti- Talvipolku 10,13 km - 1.20. Kävelyä Kirsin kanssa 2,72 k...
perjantai 24. joulukuuta 2021

RARITIO

›
    Me kuulkaa tarvitaan raritioita. Määkin lähren näinä aikoina sahan kans mettään. Sen sahan täytyy olla semmonen pokasaha, siittä kuuluu ...
2 kommenttia:
maanantai 20. joulukuuta 2021

ESIKOISTEOKSENI

›
  "Älä koskaan poika perkele luovuta, älä koskaan - niin. Periksi voit joskus antaa pikkuisen mutta älä ikinä luovuta kokonaan." -...
8 kommenttia:
‹
›
Etusivu
Näytä internetversio

Osallistujat

  • pasi
  • pasi.koskinen
Sisällön tarjoaa Blogger.