kolme - kivestä

Jäähdyttelevän ultrajuoksijan ja pyöräilyyn innostuneen kirjailijan ajatuksia matkan varrelta. Perspektiivinä sairastettu syöpä vuosimallia 1993 ja 32 vuotta kestävyysjuoksua. Lukijalta toivotaan kommentteja, vuoropuhelu on rikkaus. Kansikuva Kirsi Martikainen, Inari, Kessi.

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

ITSEÄÄN ETSIMÄSSÄ

›
Prologi 26.1. kello 18.00 : Juoksen kotitietä otsalampun valokeilassa. Samaa kotitietä jota ajoin tunti sitten kotiin yhdeksäntuntisen työ...
2 kommenttia:
sunnuntai 10. tammikuuta 2016

HULLUKI

›
Nyt taas joku loukkaantuu. Varmasti. Kun on mainittu. Soittaa kaverilleen ja kertoo että taas pilkattiin. Vakavasta asiasta. Vinkuu terapiaa...
2 kommenttia:
sunnuntai 3. tammikuuta 2016

MENNEEN TALVEN LUMIA

›
ALUKSI Jos joku harrastaa koko ikänsä asiaa, jonka epäkiitollisuuden hän lopulta älyää, niin hän vihaa sitä eikä kuitenkaan pääse siit...
3 kommenttia:
maanantai 28. joulukuuta 2015

IHMINEN IHMISELLE

›
Varhain jouluaattoaamuna taksinkuljettajani Karim sai kyytiinsä yhden yhteiskuntamme sankareista. Sankari oli jo kyydille lähtiessään v...
2 kommenttia:
tiistai 22. joulukuuta 2015

JOSSAIN EHKÄ SOI SILLOIN TÄLLÖIN

›
On kulunut reilu 10 viikkoa kun 10.10. juoksin Nivalan Iso-Sydänmaan reitin 57 kilometriä minuutin alle yhdeksässä tunnissa. Tämän jälkeen s...
3 kommenttia:
torstai 17. joulukuuta 2015

KAOOTTINEN JA SIKSI VAPAA YHTEYS

›
Kasasin tänään kotona puuliiterin suojassa mönkijän tukkikärryä. Kasaaminen tarkoittaa että ensin telin päältä irroitetaan dumpperilava. Sit...
sunnuntai 6. joulukuuta 2015

MIELELLÄÄN TÄNÄÄNKIN

›
Jos vaikka huomenna ? Tai sitten kun... ?  Elämä on tässä tänään. Kun kirjoitan tätä on alkanut historiallinen jakso elämässäni. Yleen...
4 kommenttia:
‹
›
Etusivu
Näytä internetversio

Osallistujat

  • pasi
  • pasi.koskinen
Sisällön tarjoaa Blogger.