kolme - kivestä

Jäähdyttelevän ultrajuoksijan ja pyöräilyyn innostuneen kirjailijan ajatuksia matkan varrelta. Perspektiivinä sairastettu syöpä vuosimallia 1993 ja 32 vuotta kestävyysjuoksua. Lukijalta toivotaan kommentteja, vuoropuhelu on rikkaus. Kansikuva Jani Rautonen, Norja/Barraś

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

ITSEÄÄN ETSIMÄSSÄ

›
Prologi 26.1. kello 18.00 : Juoksen kotitietä otsalampun valokeilassa. Samaa kotitietä jota ajoin tunti sitten kotiin yhdeksäntuntisen työ...
2 kommenttia:
sunnuntai 10. tammikuuta 2016

HULLUKI

›
Nyt taas joku loukkaantuu. Varmasti. Kun on mainittu. Soittaa kaverilleen ja kertoo että taas pilkattiin. Vakavasta asiasta. Vinkuu terapiaa...
2 kommenttia:
sunnuntai 3. tammikuuta 2016

MENNEEN TALVEN LUMIA

›
ALUKSI Jos joku harrastaa koko ikänsä asiaa, jonka epäkiitollisuuden hän lopulta älyää, niin hän vihaa sitä eikä kuitenkaan pääse siit...
3 kommenttia:
maanantai 28. joulukuuta 2015

IHMINEN IHMISELLE

›
Varhain jouluaattoaamuna taksinkuljettajani Karim sai kyytiinsä yhden yhteiskuntamme sankareista. Sankari oli jo kyydille lähtiessään v...
2 kommenttia:
tiistai 22. joulukuuta 2015

JOSSAIN EHKÄ SOI SILLOIN TÄLLÖIN

›
On kulunut reilu 10 viikkoa kun 10.10. juoksin Nivalan Iso-Sydänmaan reitin 57 kilometriä minuutin alle yhdeksässä tunnissa. Tämän jälkeen s...
3 kommenttia:
torstai 17. joulukuuta 2015

KAOOTTINEN JA SIKSI VAPAA YHTEYS

›
Kasasin tänään kotona puuliiterin suojassa mönkijän tukkikärryä. Kasaaminen tarkoittaa että ensin telin päältä irroitetaan dumpperilava. Sit...
sunnuntai 6. joulukuuta 2015

MIELELLÄÄN TÄNÄÄNKIN

›
Jos vaikka huomenna ? Tai sitten kun... ?  Elämä on tässä tänään. Kun kirjoitan tätä on alkanut historiallinen jakso elämässäni. Yleen...
4 kommenttia:
‹
›
Etusivu
Näytä internetversio

Osallistujat

  • pasi
  • pasi.koskinen
Sisällön tarjoaa Blogger.