Jouduin hakemaan Kirsin apuun kun kädet loppuivat kesken. Ei ollut ensimmäinen kerta. Hyvä kun yhdessä. Jo isosisä sanoi aikanaan että ihmisen ei ole hyvä olla yksin.
On siis metsätöiden aika. Kävellessäni kahville sisälle satoi lunta edelleen. Siinä mieleeni juolahti että olen aina ennen käyttänyt metsätöitä harjoitteluna. Nyt kun en harjoittele niin niistä voi nauttia hissukseen. Nyt on ohjelmassa on kuusi- ja mäntytukin tekoa. Puun pituusmitta alkaa 430 sentistä ja päättyy 550 senttiin. Läpimitta alkaa yli 50 senttisiltä tyviltä päättyen kuusen 17 senttiin ja männyn 16 senttiin. Eli kyllä tissiä tarvitaan että ne tienvarteen tulevat.
Meillä on Kirsin kanssa yhteisen tekemisen lisäksi myös kaoottinen ja siksi vapaa yhteys keskustella mistä tahansa, milloin tahansa ja miten tahansa. Soisi ymmärrettävän laajemminkin mitä tällä tarkoitan. Täytyy siis hieman selittää.
Jos kaoottista yhteyttä ei ole niin mielipidettä muokkaa jokin. Ikäänkuin estyy itse asian sanominen kuten itse haluaisi. Jos asiaa tarkastellaan laajemmin niin huomataan että maailmassamme on useita tahoja jotka yrittävät jatkuvasti muokata mielipiteitämme. Muokkausta perustellaan milloin mitenkin ja etenkin milloin mistäkin lähtökohdista.
Otan esimerkin Ruotsista. Kansankodissa lapset eivät koulussa saa pukeutua esimerkiksi Ruotsin jääkiekkomaajoukkueen paitaan. Pukeutuminen kuulemma lisäisi nationalismia. Myöskään ei saa sanoa että hän on kuollut. Pitää sanoa että hän on mennyt pois. Minä en voi olla vitsailematta tässä kohtaa että entäs sitten kun he tulevat takaisin ?
Mitä oikein teemme itsellemme jos vapaata ajatustenvaihtoa tai sanomista asian oikeilla nimillä ei sallita. Onko kyse siitä että joku tai jotkut loukkaantuvat ? Netin palstat ovat täynnä loukkaantujia ja mielensäpahottajia asiasta jos toisesta. Vai onko kyse jostakin korrektiudesta ?
Todellisuudessa vain alle viisi prosenttia siitä puheena olevasta ryhmästä jota asia koskettaa loukkaantuu. Loppu on myötähäpeää ja myötätuntoa. On arvoitu että jos vapaata yhteyttä ei ole niin rasismi ja muukin viha lisääntyy. Pitäisi siis saada sanoa - ja kirjoittaa ilman että joku pillastuu. Keskusteluun kaivataan pelisääntöjä. Miksi ? Jos joku käyttää vaikkapa neekeri-sanaa väärin niin itse asia saattaa jäädä huomiotta kun takerrutaan vain niinsanotusti väärään ilmaisuun.
Kaksi ihmistä työllistävänä en voi kuin ihmetellä puheita pidempään työssä jaksamisesta kilpailukyvykyä parantaaksemme. Tämä on yksi malliesimerkki laajemmasta kusetusyrityksestä ja mielipiteen muokkauksesta. Kun vanhempi eläköityy ajoissa ja terveenä niin hän alkaa toteuttamaan haaveitaan ja kuluttaa siinä ohessa. Nuorempi työllistynyt taas on työnantajalle edullisempi palkattava ilman ikälisiä ja toisaalta nuori kuluttaa sitten kaksinverroin.
Suomessa lienee kysymys pelosta eläkerahojen riittävyydestä kun kehotetaan jaksamaan pidempään. Tässäkin neljäkymmentäluvulla syntynyt sukupolvi osoittaa taas että maailma on muuttunut mutta he eivät. Joten hommatkaa elämä. ( Elämä ei ole pelkkää työtä; vinkiksi. )
Sensijaan aina ei tarvitse pitää siitä mitä tekee. Voihan siinä sivussa opetella pitämään hieman epämieluisammastakin työstä jos kuitenkin tulee toimeen. Vapaa aika on sitten itsensä toteuttamista varten.
Metsätyö on kohtuullisen selkeää. Rehellistä puunkaatoa. Ja raskasta. Itselleni se luo pohjaa mahdolliselle myöhempien aikojen juoksuharjoittelulle.
Kaoottinen yhteys on tarpeen myös yksilölle itselleen tämän pohtiessa omia tekemisiään. Ultraurheilijan on oltava omille ajatuksilleen rehellisesti altis. Ei voi matkia muita vaikka haaveet olisivatkin samat. On löydettävä oma polku tai tie. Eikä sittenkään aina pääse perille.
Usein puhutaan harjoittelun nälästä. Harjoittelu on suurimmaksi osaksi väsyttävää itsensä täyttämistä ja tyhjentämistä. Tavoite määrää tekemisen määrän ja laadun. Haaveet ohjaavat yli omien rajojen. Nälkä siinä tulee kyllä lopulta.
On pystyttävä keskittymään yhteen asiaan kerrallaan koska suorittaessaan tavoitettaan ei silloinkaan suorita kuin vain yhdellä tavalla. Usein nykyään monipuolinen harjoittelu on loppujen lopuksi vain ajan kuluttamista, ei siis harjoittelua itse asiaan. Tarkoitan tällä että ultrajuoksija ei voi kovin montaa erilaista tavoitetta ottaa vuoteensa. Harva on hyvä kaikessa yhtäaikaa.
Harjoitteluun tulee kylläkin himo. Kun suorittaa päivästä toiseen niin jossain vaiheessa omatunto alkaa kolkuttamaan kun tekisi mieli muuta. Silloin on valinnan paikka. Kaoottinen yhteys tunkee mieleen muuta mukavaa. On oman valinnan aika. Ja valinta on - luojan kiitos - vapaa.
Oma tavoitteeni on juuri nyt levätä mutta juoksua unohtamatta. Kerään voimia ja katson kauas tulevaisuuteen. Sitten kun on aika lähteä liikkeele niin lähden.
VIIKKO 50. LIIKUNNAT
Ma- hiihtoa 13 km ja illalla kävelyä.
Ti- hiihto 10 km ja illalla 8 km juoksua - 47 min.
Ke- kävelyä ja illalla uintia Sallan kylpylässä.
To- 5 km juosten 30 min.
Pe- hiihtoa Luostolla 12 km.
La- lepo
Su- juoksua 15 km - 1.30. Tuuri Talasneva.
yht. 28 km juoksua - 2 tuntia ja 47 minuuttia. Hiihto oli perinteistä kaikki.
MAISEMIA LAPISTA, kuvat suurentuvat klikattaessa
ARISTOTELEEN KANTAPÄÄ
Otsikon niminen radio-ohjelma pohti lauantaisessa 13.12. lähetyksessään että voiko uimarilla olla nappiuinti. Siis että voiko toimittaja kirjoittaa näin.
Oliko siis otettu nappia naamariin kun tuli hyvä tulos ?
Itse jatkaisin vielä pohdiskelua uimarin puhtaudesta. Oliko hän puhdas kun nappiuinti syntyi ? Oliko uimari siis peseytynyt.
Toisaalta sana puhdas on arveluttava. Saksassa ei saa käyttää fräulein -nimitystä enää. Se on liian määrittävä. Naimaton neiti siis.
Jos uimari oli puhdas on siis todettava että a) hän ei ollut käyttänyt dopingia, b) hän oli peseytynyt ja c) hän oli neitsyt.
Vai putosiko uima-asusta nappi tämän uinnin aikana ? Tästä siis syntyi nappiuinti.
Lopetan tähän mutta feministeille korostan että mieskin voi olla neitsyt joten pelkkää penetraatiota on turha tarkastella värillisten uimalasien läpi.
Niin, minun piti jo lopettaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti