AJATUKSIA KOTIMATKALLA LISSABONISTA NELLIMIIN

Matkustaminen avartaa - sanotaan.

Matkustaminen opettaa olemaan hiljaa - sanon minä.

Ei ole yhtä tapaa elää elämää, Suomessa osataan vääntää loputtomiin eri asioista pääsemättä eteenpäin. Kun on ollut poissa kohta kuukauden ja lukee kotimaan uutisia, niin ihmettelee onko kyse edes samasta maasta, josta lähti. Saattaa mieleen juolahtaa, että palaako ollenkaan - siksi vaikeaa rinnakkainelo ja yhteisistä asioista päättäminen tuntuu olevan. Vaikeaa tuntuu olevan toisten ihmisten sietäminen, joka täältä Euroopasta katsoen on käsittämätöntä.

Kuvat eivät ole aikajärjestyksessä, koska en usko aikaan. Joskus se tulee minua vastaan ja joskus se menee ohitseni. On myös parhaita hetkiä, jolloin aika on tässä ja nyt.

San Sebastianin lähellä on Hernani- niminen paikka, jossa asuu 20.000 ihmistä. Ilmainen parkki vesihuoltoineen on rautakaupan naapurissa. Kamiina maksoi 449 tarjouksessa, mutta sitä ei nyt tarvittu. Lähellä oli nättiä, joki ja vihreää kävelymaastoa.

Ihmiset elävät suhteellisen samanlaista elämää riippumatta maasta. Tässä espanjalaisen kirjastoauton aikataulut kylässä nimeltä Cañizo.

Kun uutisoidaan hirveistä helteistä ja ihmisten kuolemista kuumuuteen paikassa, jonka keskilämpötila on 11 astetta vuodessa, tulisi käyttää suhteellisuudentajua. Ei -37 asteen pakkanen muutamana päivänä vuodessa tee Nellimiä elinkelvottomaksi. Sensijaan ilmastonmuutos, kuivuus ja lisääntyvä kuumuus ovat tosiasioita. Voiko niille tehdä mitään, minä en osaa vastata. Kuvassa Carragal Do Salin viileä aamu, Espanja.

Kaskaat sirittävät. Kuvassa muodonmuutoksen jälkeinen tyhjä kotelo. Hauska eläin.

Iltakuva Lissabonin Tejo- joelta.

Lissabon elää kiivaasti yötä päivää. Paljon ihmisiä - paljon elämää.

Ranskalaisen Airen, eli matkailuautoparkin, kirjakaappi. Maailma ei ole vielä täysin pilalla.

Puolalainen rekankuljettaja yrittää saada nukuttua kuumuudessa, auto käy tyhjäkäyntiä, jotta ilmastointi toimisi.

Jäi epäselväksi saako mennä jalan kovempaa.

Pisimmät tunnelit Espanjan ja Portugalin välissä ovat kolme ja puoli kilometriä pitkiä.

Pohjanmaan lakeus kalpenee espanjalaisilla peltomailla.

Tummat yöt ja kuvassa iltatuuli.

Hiljainen kylä, Cañizo, Espanja.

Pysähtynyt aika?

Cañizon baari, kaksi olutta (5,7%), mojito ja sähkö matkailuautoon vuorokaudeksi maksoi 6,60 euroa.

Tykkään kukista ja niiden syvistä väreistä.

Pientä siivousta. Jostakin luin, että itikoiden määrä olisi vähentynyt. Auton ikkunasta niitä ainakin saa siivota joka päivä.

Tämä halusi viiniryypyn. Sai.

Avohakkuita tehdään muuallakin kuin Suomessa. Ja sitä selluloosaa.

Tauko on aina paikallaan.

Carregal Do Salin parkki.

Kauniita kyliä löytyy Portugalista, Espanjasta ja Ranskasta. Tuntuu, että näissä maissa vanhoja rakennuksia arvostetaan.

Matkallemme on osunut satumaisia vuorimaisemia, vaikka emme varsinaisesti vuorille ole tähdänneetkään. Vaihde neljä ja 70 km/h ylämäkeen, parhaimmillaan kilometrejä. Ja sitten taas alas.

Atlantin rantoja.

Tiettävästi ensimmäisenä ihmisenä maailmassa Kirsi paistaa Inarilaista ahventa Lissabonissa. Ja oli hyvää valkoviinin kanssa. Viini maksoi 0,85 senttiä litra. ALKO - otan osaa. Suomalainen ruokakauppa - otan vielä enemmän osaa.

Huhtikuun 25. päivän silta Lissabonissa. Alla menee juna ja päällä autot. En ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa.

Kolme vuotta myöhästyttiin, korona vei mahdollisuuden matkustaa ja juhlia Kirsin pyöreitä. Mutta nyt onnistuttiin. Lissabon ja vatitarjoilu!

Halusimme kuulla Fadoa teatterissa, ei kapakassa. Onnistuimme. Chiado, Lissabon.

Kahvilla Rua Dos Douradoresilla.

Allekirjoittanut Pessoan museon edessä.

Ranska. La-Selle-en-Hermoy

Ranskalaisia croissantteja, suklaata sisällä toisissa, Kirsin nimipäiväpullat.

Leipuri toi kello 9.55 uunituoretta matkailuautoparkkiin myytäväksi. Ranska, Château-Larcher. Auto täynnä tuoretta leipää tuoksuu hyvälle!

Teemme itse ruokamme autossa, ulkona ravintolassa syömme korkeintaan pari kertaa viikossa. Lidl, Aldi ja Carrefour käyvät meille. Hyvälaatuinen valkoviini maksaa Ranskan Lidlissä vitosen.

Linnanmuurin vesihautaa.

Tyytyväiset matkalaiset Ranskassa. Une pint, vin blanc, merci, silvuplee! Pääasia kun yrittää.

Kotiin on tästä ranskalaisesta pikkukylästä noin 3400 kilometriä. Hui kauhia, sanoisi joku. Niin. Me kun käymme kotoa Helsingissä, niin se on 2300 kilometriä. Kun käymme kotoa Lidlissä, niin se on 440 kilometriä - lähin on siis Sodankylässä. Kaikki on suhteellista, mutta kotiinpäin yritetään.

JUOKSUT

VIIKOT 27. -29.

21,3 km - 18,5 km - 31,1 km

Kurinalainen juoksemiseen palaan, kun pääsen kotiin.

Ne, jotka seuraavat minua Facebookissa, Instagramissa ja Stravassa, ovat nähneet kuvia ja tunnelmia enemmänkin kuin tähän blogiin mahtuu.