PÄLVILLÄ

 

Vuodet, joet, lavea maanpiiri, aurinko, kuu ja tähdet - mikään niistä ei sijaitse mielesi ulkopuolella.

- Zen-mestari Huangbo Xiyun ( Huangbo Duanji)

Maaliskuu on kohta mennyt. Suunniteltu juoksutauko on sairastelujen myötä venähtänyt harvinaisen pitkäksi. Ja se oli hyvä niin. Kautta kolmikymmenvuotisen juoksu-urani olen aina välillä vetänyt henkeä ja kysynyt: Kuka olen, minne menen? 

    Nykyisin kysyn useimmiten: Mitä olen, missä olen? Henkeä voi vetää silloin kun ensin on tullut joksikin. Olen ylpeä menneistä saavutuksistani ultrajuoksussa, mutta enemmän minua kiehtoo parhaillaan oleva hetki. Olkoon niitä juostuja hetkiä jatkossakin.

    Vanhan sanonnan mukaan olet niin hyvä kuin viimeinen kilpailusi. Tauon ja sairastelujen jälkeen tuo tuntuu utopialta. Ilman päivittäistä harjoitusta ja harjoituksen nöyryyttä kadottaa ultrajuoksun vaivattomuuden nopeasti. Keho taantuu, täyttyy paskalla.

    Aikaisempina vuosina taukojen aikana myös mieleni taantui, täyttyi paskalla. Nykyisin vain puolittain. Läsnäolon löytäminen luo levollisuutta ja maailman humina vaimenee.

    Säälien seuraan minua nuorempien epäonnistuneita pyrkimyksiä päivittäiseen juoksemiseen. Harva, aivan liian harva, oivaltaa oikoteiden olevan umpikujia. En ole koskaan ymmärtänyt miten voi olla niin vaikeaa mennä ovesta ulos ja juosta tunti tai kaksi. Muu elämä estää? Mikä muu elämä? Lopettakaa eläminen harhassa. Onnea tulee etsiä lähempää. Useimmiten se on kahden askeleen välissä, ilmassa - hiukan navan alapuolella hengityksen rytmissä. Tai kulmakarvojen välissä.

    Pohjoisen kevättä on mukava seurata. Kotijoessa on joutsenia ja muutama sorsa. Erämaassa sulissa jo hanhiakin. Reilun kuukauden päästä muutamme matkailuautoon asumaan ja käännämme suunnan etelään. Ajatus on matkustaa Kirsin kanssa lähes koko kesä. Missä, sen näkee sitten.

    Toinen kirjani on minun puolestani valmis. Se on tällä hetkellä kustannustoimittajani sepelimyllyssä. Jos kaikki menee hyvin, voitte laittaa sen joulupaperiin. Kolmas kirja, romaani, on menossa alun kolmanneksessa. En ole tehnyt sen suhteen työsuunnitelmaa, annan sen tulla sitten kun se tulee. Pystyn kirjoittamaan myös matkalla, olen kotonani siellä missä satun olemaan.

    Pitäkää itsestänne huolta, ensi viikkoon, pasi.

 

---

    Maa jota ei ole

 

    Ikävöin maahan jota ei ole,

    sillä kaikkea mikä on, olen väsynyt himoamaan.

    Kuu kertoo minulle hopeaisin kirjaimin

    maasta jota ei ole.

    Maasta, jossa kaikki toiveemme täyttyvät ihmeellisesti,

    Maasta, jossa kaikki kahleemme kirvoittuvat,

    maasta, jossa vilvoitamme raadeltuja osiamme

    kuun kasteessa.

Ensimäinen säkeistö Edith Södergranin runosta Maa jota ei ole, teoksesta Runoja (WSOY 1969) 

Oppipoika ja mestari (Seppo Saraspää) siellä jossakin. Mukana myös kolme ihanaa neitoa, joista kuvassa yksi.

VIIKKO 16. JUOKSUT

Ma-Ti- "Lepo"

Ke- 5,15 km - 34 min.

To- "Lepo"

Pe- 6,01 km - 39 min.

La- 8,37 km - 54 min.

Su- 10,59 km - 1.13.

Yhteensä 30, 1 km - 3:21

"Lepo" tarkoittaa polttopuiden tekoa. No niin, nyt se ehkä lähtee tästä.

TIEDOKSI:

Tammikuun juoksukilometrit 242 km

Helmikuun juoksukilometrit 267 km

Maaliskuun juoksukilometrit 34 km (ei ole lyöntivirhe)

 

Savotta.

PUITA!

 

Pälvillä on aina juhlaa.

Kirsi järvellä. Järvi on Inarijärvi, pelkkä järvi riittää täällä, niin kaikki tietävät mistä puhutaan.