maanantai 6. helmikuuta 2023

ANTAKAA MENNÄ - KOKEMUKSIA HAGHUS JA OAC LIUKULUMIKENGISTÄ

 

 


VÄSYNYT PASI

Kolmenkymmenen vuoden juoksemisen tuloksena olen väsynyt kilpailemiseen ja kilpailujen ilmapiiriin. Ultrajuoksukilpailuissa olen tavannut lukemattoman määrän ihmisiä, jotka haluavat tehdä hyviä tuloksia kysymättä lainkaan itseltään, että miksi.

    Ultrajuoksu on äärimmäisen vaikea laji, jos haluaa olla paras, haluaa ihailua, haluaa jäädä historiaan tai pahimmassa tapauksessa haluaa nostaa omaa egoaan. Itsensä henkiseen kehittämiseen sellaisenaan, ilman muuta opiskelua, ultrajuoksu luo vain aikaa ja tilaa ajatella. Pelkästään itseään kiduttamalla ei tule paremmaksi ihmiseksi, vain väsyneemmäksi.

    Yhtä väsynyt olen ihmisiin, jotka eivät uskalla sanoa mielipidettään suoraan. Nämä ihmiset eivät itse tiedä mitä haluavat elämältään. Siksi he ovat alttiita vanhalle Kiantolaiselle viisaudelle: kansalle leipää ja sirkushuveja - sitten ne vetävät punaisen viivan ajattelematta sen enempää.

    Minä uskallan sanoa. Olen juossut hyviä tuloksia ja tiedän miksi. Enkä vetele minkäänvärisiä viivoja.

    Meidät opetetaan syntymästä asti kilpailemaan, tekemään paremmin, parantamaan omia tuloksia lukemattomissa asioissa. Meidät opetetaan tavoittelemaan hyvää. Tietyissä uskonnoissa meitä opetetaan elämään niin, että pääsisimme ikuiseen paratiisiin. Tähän elämän opettamiseen sotkeutuu myös valtio. Se yrittää opettaa meitä ajattelemaan tietyllä tavalla, toimimaan tietyllä tavalla. Valtio ja uskonto yhdessä ovat erittäin vaarallinen vastustaja.

    Jos kyseenalaistaa esillä olevia ajatussuuntia, saa osakseen enemmän vihaa ja kateutta, kuin vihapuhetta vastustavat ja tasa-arvoista yhteiskuntaa kannattavat edes osaavat kuvitella. Syy on selvä, viha ja kateus tulevat heiltä itseltään. Heiltä, jotka sokeasti uskovat loputtomaan paremmin tekemiseen ja loputtoman hyvän jakamiseen. He sokeassa ideologiassaan luulevat määrittelevänsä yhteisen suunnan.

    Olen siis väsynyt, mutta en katkera.

    Jokainen pitäisi saada päättää itse suuntansa.

 

LUONTO KILPAILUTILANA

"Väittää yhä, että on ehdoton joko-tahi. Mutta se on ehdollistava." - Mirkka Rekola

Ainakin Rene Descartesista alkaen länsimaista ajattelua on hallinnut kaksijakoisuus eli dualismi. Nähdään asiat hyvinä ja pahoina, jaetaan ilmiöt kauniisiin ja rumiin. Oikeaan ja väärään. Gottfried Leibniz korosti kaksijaon suhteellisuutta ja vaikka samoihin aikoihin Baruch Spinoza esitti kaiken olevan yhtä ykseyttä, jäi Descartesin jakomielinen ajattelu vallitsevaksi.

    Minusta kaikki on yhtä. Tästä seuraa, että kaikenlaisille ajatuksille pitää olla tilaa. Suomessa on viimeaikoina ilmastoahdistuksen myötä lähestytty totalitaristista valtiota. Valtio haluaisi tiukemmin ohjata kansalaistensa valintoja arjessa. Tämä on minusta kuvottava kehityksen suunta.

    Vaatimuksia perustellaan maailman pelastamisella. Minä en usko, että pystymme pelastamaan maailman. On vain myönnettävä, että ihmiskunta tekee parhaillaan kollektiivista itsemurhaa. Ihmiset tuhoavat maapallon ja kaikki tämä tapahtuu edessä häämöttävän, mutta aina saavuttamattoman paratiisin tähden. Myös vapaiden markkinoiden kasvun ja voiton tähden. Kannatan jälkimmäistä pyrkimystä.

    Tämä kestää meidän aikamme sanoi isoisäni, kuin myös isäni. Samoin sanon minä. Kaikille asioille ei voi, eikä tarvitse tehdä mitään:

"Joten älä emmi. Kun painaa vaan perkeles niin kuin nyt justihin tuntuu, niin sitten se on oikein."

- Professori Jorma Panula

KAIKKI ON HYVIN

Sama paskasakki, joka kyttäsi sotaveteraani-isoisääni pusikossa, kun hän palasi vartioimasta armeijan varikkoa. Sama paskasakki, jonka mielestä isäni olisi pitänyt neljänkymmenenviiden työvuoden jälkeen jatkaa vielä viisitoista vuotta virassaan ennen eläkkeellepääsyä. Se sama paskasakki haluaa minun syövän vähemmän lihaa, haluaa että ostan sähköauton, haluaa minun lopettavan puunpolton, ei hyväksy moottoriharrasteitani, ei vapauta alkoholia ruokakauppaan, mutta haluaa minun ja monen muun suomalaisen maksavan koko maailman hyvinvoinnin.

    Ei saatana. Isoisäni ei taipunut, isäni ei taipunut -  en taivu minäkään.

    Paratiisi on tässä ja nyt. Antakaa mennä!

 "Kukka kuolee mielellään." - Tuntematon zen-runoilija


 

 KOKEMUKSIA HAGHUS ja OAC LIUKULUMIKENGISTÄ


Kuvassa vasemmalla OAC, teräskantit ja karva laidasta laitaan. Oikealla HAGHUS, karva keskellä.

    En lähde kirjoittamaan teille suksen historiaa. Mikään uusi keksintö karvapohjaiset liukulumikengät tai liukusukset eivät ole. Minusta ne verrattuna pitkiin metsäsuksiin tai normaaleihin lumikenkiin ovat aivan ylivoimainen tapa liikkua lumessa ja yhdistellä erilaisia uria tai maastonmuotoja.

    Etenemisnopeus on hitaampi kuin metsäsuksella tietyissä olosuhteissa, mutta aina nopeampi kuin perinteisillä lumikengillä. Teräskantti estää sivuttaisliikettä. Molemmat kantavat yhtä hyvin, Haghus on 145 senttinen ja kymmenisen senttiä lyhyempi kuin OAC.

    OAC on ylimainostettu ja sikakallis. Alkukaudesta noista pyydettiin 500, sain ne lopulta 350 eurolla, joka sekin oli kipurajalla. Toisesta Haghusista taas lähti karva auki ja Erätukun kanssa meni muutama viikko sählätessä, ennen uusien saapumista. Erätukku kuitenkin hoiti reklamaation loppujen lopuksi hyvin, saatiin pari pipoa hyvitykseksi sählingistä.

    OAC pitää hyvin ja on teräskantillisena kovissa rinteissä vakaa, mutta painavampi kuin Haghus. Haghus on notkea ja taipuisa, mutta lipsuu sivulle. Teräskantittomana toimii koiran kanssa hyvin. Haghus on halvempi kuin OAC.

    Perusteeni kaksien erilaisten ostamiseen on kuntotasoni: joudun lyhyemmillä Haghuseilla paljon kovemmalle Kirsin kanssa umpiseen taivaltaessa ja askel on juoksijalle sopivampi. Ja se kovemmalle joutuminen on minulle ihan oikein. Pitkiin omiin lenkkeihini valitsen kuitenkin OAC:t, ellen sitten mene ihan risukkoon.

    OAC- liukulumikengät ostin Inarin Puuhakarilta, suosittelen liikettä lämpimästi. Puuhakari eli Inari Outdoor pystyy myös tilaamaan Atomicin vapaalaskusuksia ja monoja, jos rando kiinnostaa täällä pohjoisessa. Liikeessä on todella hyvät suksivalikoimat kaikkeen lumipöllytykseen.

    Ennen omien liukulumikenkien hankintaa suosittelen vuokraamista ja lajiin tutustumista. Kannattaa valita sellainen tuote, johon saa siteisiin varaosia. Teleskooppisauvat ovat ehdottomat näiden kanssa. Mukaan hyvät eväät ja luontoon nauttimaan!

 

Kirsillä alla OAC pari.


Hyvälle puuterille on perusheterokelkkamiehelläkin aina käyttöä!


 

Ihan ei kulje näissä maisemissa pelkällä kauramaidolla ja iduilla. (Leivällä oli kurkkua, en ole siis toivoton tapaus.)



Viikolla viisi juoksin 25 km ja liukulumikenkäilin pari tuntia Kirsin kanssa. Kyljessäni on neljä tikkiä, täytyy hieman varoa torstaihin asti.

 

LOPUKSI MUSIIKKIA, EI TOSIKOILLE:

 

 



 

     

 

 

5 kommenttia:

  1. Oikein hyvä kirjoitus. Senku annetaan mennä! t. Veijo

    VastaaPoista
  2. Hyödyllisiä vinkkejä liukulumikengistä. Alan olla kyllästynyt peruslumikenkään ja mettäsuksia en hanki. Olen vihoviimeisen hidas lähtemään mukaan uusiin trendeihin mutta tämä alkaa jo olla siinä ja siinä.

    VastaaPoista