TIEDOKSI
Tämä blogikirjoitus on toivottavasti lajissaan viimeinen, jossa kommentoin yhteiskunnallisia asioita tai otan kantaa mihinkäänjohtamattomuuteen, jota myös politiikaksi kutsutaan. Saa nähdä maltanko.
Olen päättänyt kirjoittaa jatkossa niistä asioista, joista itse löydän enemmän positiivisuutta elämääni.
ALUKSI
Diskurssilla tarkoitetaan yleisesti kirjoitettua ja puhuttua viestintää. Diskurssi-sana tulee ranskan sanasta discours; puhe, esitelmä juttelu, jaarittelu. Discours-sana taas on peräisin latinan sanasta discursus; ympäriinsä juokseminen.
DISKURSSEJA
Saimme Kirsin kanssa kutsun ystäväni Leena Raitalan tohtorinväitöstilaisuuteen ja karonkkaan Oulussa. Väitöksen aihe oli lingvistinen diskurssianalyysi vapaaehtoisen lapsettomuuden kulttuurisista merkityksistä. Toimijuus ja normi.
Suomeksi sanottuna puhutulla ja kirjoitetulla kielellä on valtava merkitys, sillä miten asian tai asiattomuuden esitämme, on valtavat vaikutukset yhteiskunnan arvojen muokkaantumisessa. Arvojen muokkaantuminen muokkaa toimintaamme, ja lopulta koko yhteiskunta muuttuu toimintamme seurauksena. Tai toimimattomuuden.
Väitöskirjaa on tehty kymmenisen vuotta ja olen seurannut asian etenemistä mielenkiinnolla tuloksia odottaen.
Itse vapaaehtoisesti lapsettomuuden valinneena olen kuullut vuosieni varrella monenlaista kommentointia ja aliarviointia valinnastani: "Et voi tietää/ymmärtää, kun sinulla ei ole omia lapsia." Tai: "Sinussa on jotakin vikaa, kun et halua lapsia."
Väistämättä tällainen kielenkäyttö johti aliarviointiin, kun tein työtäni vammaisten lasten kanssa. Toimijuuttani yritettiin kiistää omakohtaisen kokemuksen puutteella.
Yhä edelleen tämä tuntuu olevan joskus vaikeaa muille kuin itselleni ja tietenkin kumppanilleni, Kirsille. "Meillä on kuulemma niin helppoa ja vapaata."
Sosiaalisen median maailma on peilimaailma. Ilmaus on peräisin Claes Anderssonilta. Ihminen postaa näkyville viestintää, josta syntyy keskustelua. Peilimaailma antaa mahdollisuuden hiljaisimmillekin antaa tukensa pelkän peukun muodossa.
Toinen vaihtoehto on omani. Kirjoittaa rohkeasti valtavirtaa vastaan ja kytkeä tuulilasinpyyhkijät päälle. Ennen julkaisemista on syytä varmistaa, että lasinpesunestesäiliö on täynnä jotta kuran lentäessä säilyttäisi oman suuntansa.
Eräs vasemmistolainen ystäväni kertoi, että ei ole enää moniin vuosiin tunnistanut minua kirjoituksistani. En ole enää se sama henkilö, johon hän tutustui yli 25 vuotta sitten. Onneksi näin - olisi mieletöntä yrittää pysyä itse samana kaiken muuttuvaisuuden keskellä.
Kirjoitan välillä asioista, jotka tulevat ihmisten ihoille. Kuran lentäessä on näkyvillä vain minun tarinani, pelkkien peukuttajien luurangot pysyvät kaapeissaan. Ihmiset syttyvät puolustamaan omaa ajatteluaan ja projisoivat diskurssissa omia haaveitaan. Peilimaailma ei näytä itseenpäin oikeaa kuvaa, ei minullekaan.
Kirjoitettaessa ja puhuttaessa koko maailmaa koskettavista tulevaisuudenkuvista diskurssin merkitys kasvaa. Valtava vaikutus on ihmisen omilla, jo menneillä elämänvalinnoilla. Ne jotka ovat lisääntyneet, kohtaavat maailman julmuuden poikasten lennettyä pesästä. Maailmasta pitäisi jäädä jotakin seuraaville sukupolville ja etenkin omille.
Ihmiset, jotka ovat pitäneet lemmikkieläimiä häkissä lastensa iloksi, kääntävät takkinsa ja ryhtyvät puolustamaan eläinten oikeuksia ja aloittavat omat ravinto- ynnä muut kulutusvalintansa matkalla fossiilittomaan tulevaisuuteen. Tämä on mielestäni hyvä asia, jos he kokevat voivansa vaikuttaa, mutta he voisivat edes yrittää myöntää muuttuneensa myös itse.
Edellinen blogitekstini poiki yhteydenottoja. Ihmettelyjen listalla mainittiin kysymys kahdesta moottorikelkastamme - eikö yhdellä pärjäisi?
Jostain on syntynyt illuusio, että me eläisimme täällä Nellimissä jotenkin minimalistista elämää vailla mukavuuksia. Jos on ajanut moottorikelkkaa erämaan syvissä lumissa, on selvää, että meillä molemmilla Kirsin kanssa pitää olla oma kelkka. Me ajamme täällä kelkalla oikeasti, emme possujunassa lanatuilla reiteillä vaan teillä tietymättömillä ja poromiesten keinoilla.
Harrastamme toki tämän lisäksi liikkumista luonnossa myös omin voimin: jaloin, suksin ja lumikenkäillen talvella, kesällä jaloin, pyöräillen ja soutaen.
Esitän kainon toiveen: vaikka usein jaan blogin linkin facebookkiin, olisi reilumpaa keskustella aiheesta täällä blogissa, blogin kommenttikentässä. Tietenkin se vaatii hieman enemmän viitseliäisyyttä, eikä anna mahdollisuutta pelkille peukutuksille oman ryhmän tuen toivossa muiden alustojen peilimaailmassa.
On luonnollista, että jaan blogilinkkiä muilla alustoilla. Haluan lukijoita ja näkyvyyttä. Haluan, että ihmiset pysähtyvät pohtimaan valintojaan, aina on mahdollisuus tehdä niin kuin itse haluaa. Jos ei kerralla, niin pikkuhiljaa hypätä pois hälinästä.
Tietyissä blogikirjoituksissani on aihe. On luonnotonta keskustella facebookissa blogitekstin aiheuttamasta keskustelusta, ei itse aiheesta. Tämä sama vaivaa yhteiskunnallista keskustelua laajemminkin, keskustelu keskustelusta.
Blogiani luetaan parhaimmillaan yli 3000 kertaa kuukaudessa keskimäärin. Olen erittäin tietoinen diskurssini vastuusta. Sananvapauttani ei voi riistää. Arvostelu tai erimielisyys ei ole vihapuhetta, vaikka valtakunnantasolla Suomessa näin yritetään väittää. Maamme ei liene nimeltään Neuvostoliitto tai edes Venäjä, jossa kirjoja jo poltetaan - poltetaanko siellä seuraavaksi ihmisiä?
Blogini internetversion lopussa on blogiluetteloni blogeista, joita seuraan. Olen siivonnut luettelosta pois sellaiset, joita ei päivitetä säännöllisesti. Tasapainon vuoksi listasta löytyy niin vasemmistolaista kuin oikeistolaistakin näkökulmaa.
Korostan, että blogissani ei ole mainoksia, olen poliittisesti sitoutumaton, enkä saa korvauksia blogikirjoituksistani. Sensijaan, jos joku haluaa tarjota minulle lounaan ja keskustella, niin saatan kirjoittaa jostakin lounaan aikana esiinnousseesta mielenkiintoisesta asiasta. Lobbaus on sallittu, mutta hillotolpalle minusta ei ole.
Vastavirtaan uiminen on joskus raskasta. Jos väsyn, niin uin hetkeksi rannalle lepäämään ja jatkan sitten taas - vastavirtaan.
Haluan toivottaa kaikille blogini lukijoille rauhallista joulua.
Joulurauhan ydin löytyy mielestäni vanhasta viisaudesta: kohtele muita niinkuin haluaisit heidän kohtelevan sinua.
---
Ennakko blogini lukijoille, ote Inarilaisessa 21.12.2022, Ultrajuoksijan kynästä-palstalla julkaistavasta kolumnistani:
...
Jo kauan ennen ukrainan sodan syttymistä vihreän siirtymän rumpu aloitti kokoajan voimistuvan pärinänsä. Meille on lukuisin eri tavoin perusteltu, miten tärkeää on pyrkimys fossiilittomuuteen. Valtamedioiden rummutuksesta on kasvanut soraäänet alleen hautaava jyly. Ei edes uusin tieto Siperian ikiroudan sulamisen aiheuttamista valtavista metaanipäästöistä ilmakehään pysäytä ilmastofanaatikkoja miettimään kiristyskeinojensa mielekkyyttä.
Kysyn: entä jos emme omilla toimillamme ehdi vaikuttamaan ilmastoon, niin mitä sitten?
Juuri nyt, järvien jäiden paukkuessa pakkasissa, maksamme rummun pärisyttäjien laskut. Sähkön pitäisi olla kohtuuhintaista, mutta kukaan päättäjistä ei tunnu pystyvän määrittelemään mikä on kohtuus. Vihreimmissä kannanotoissa esitettään, että sähkön hintakattoa ei tarvita. Tällainen argumentointi osoittaa täydellistä todellisuudesta vieraantumista ja lähentelee maanpetoksellista toimintaa.
Kohtuutta ei löydy ruuan tai muiden välttämättömien hyödykkeiden hintoihin, koska käynnissä on rahastus. Perusteluina ovat vihreä siirtymä, Ukrainan sota ja alati kiristyvä maailmantilanne.
Kysyn: mistä päättäjille on syntynyt käsitys, että meidän kaikkien – tavallisten kansalaisten – tulisi jaksaa maksaa koko maailman pelastaminen?
Meillä asiat ovat edelleen hyvin, mutta yhteiskunnan perustan rapauttaminen on käynnissä. Eläminen Suomessa eläkeläisille ja pienituloisille on muuttumassa eloonjäämistaisteluksi. Tässä taistelussa heitä ei yhtään lohduta kaunopuhe vihreästä siirtymästä, kun rahat loppuvat ja edes hoitotakuu ei toteudu. Suomalaiset ovat aivan liian kilttejä, missä tahansa muussa maassa oltaisiin barrikadeilla tässä tilanteessa. Myös jouluna.
...
---
VIIKKO 50.
Ma- Matolla osittain reipasta 20,31 km - 2.08. Ulkona - 29 astetta.
Ti- Helppoa 10,26 km - 1.11. Kylällä - 24 astetta.
Ke- Lepo
To- Kävelyä Kirsin kanssa Oulussa 2,26 km - 29 min.
Pe- 10,03 - 54.47. Kovaa tempojuoksua Oulussa Nallikarille ja takaisin.
La- Kävelyä Kirsin kanssa Oulussa 3,15 km - 44 min.
Su- Matolla 10,02 km - 1.00. Keskivauhtia.
Yhteensä 50,6 km - 5:15
Viikko sisälsi harvinaisen paljon vauhdikkaampaa juoksua.
Ei oikein huvita nyt. Huomaan jälleen, etten motivoidu lyhyisiin (24- tuntia) kilpailuihin enää ollenkaan.
Siirryn kohta suksille osittain. Kyllä tämä tästä jatkuu, näitä motivaation sakkauksia on nähty 30 juoksuvuoden aikana - ei uutta.
LOPUKSI
Seuraava blogiteksti julkaistaan viikon 52. alussa. Sen nimi on KAVERI.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti