LATURISSA

 

KEVYT VIIKKO 46.

Ma- Lepo

Ti- 10,02 km - 1.10. Luminen hiekkatie, väsynyt.

Ke- Matolla 16,58 km - 1.40. Osa reippaasti.

To- Lepo

Pe- 10,11 km - 1.09. Nellimin kylällä, tiet jäässä.

La- Kävelyä Kirsin kanssa mökillä - 6,42 km - 1.40.

Su- Matolla 26,55 km - 2.49. Tasaista.

Yhteensä 63,2 km - 7:22 - Vertikaalista nousua 205 m.

 

LATURISSA

 

"Vapaa herra, ni ei oo kesätöit, ni voi kirmata öit ilman häiriötekijöit." - Saatilla / Elokuu

Kevyen viikon tunnelmia blogin kuvissa. Ultrakoskinen (minä) lataa akkujaan keskellä ei mitään, sähköttömässä erämökissä. No on siellä agrekaatti, mutta ei sinne silti pääse sähköautolla.

    Kaiken juoksemisen välissä on hiukan joskus rentouduttava. Avannossa, saunassa, luonnossa, ulkona ruokaa laittaen (lohi on alla kuvassa foliossa halsterissa makkaroiden takana kahvipannun yläpuolella), nukkuen tai ihan vaan kuutamoa katsellen.

    Käykö kateeksi? Toivottavasti olette ylpeästi kateellisia. Sekä muistatte, että olen tehnyt elämässäni ihan helvetisti töitä ja maksanut ihan helvetisti veroja. Minulle kaksisataa tuntia töitä kuukaudessa oli aikanaan normaali - valittu vakio. 

    Aikansa kutakin. Älkää kadehtiko - ei siitä mitään jäänyt. Tai oikeastaan jäi. Kyky pysähtyä ja arvostaa sellaista mitä ei voi ostaa.

    Polkuporinat podcastissa Sari Heerman kysyi minulta mitä virtaava vesi minulle juttelee. Kysymys tuli niin yllättäen, että en vienyt vastausta kovin pitkälle. Todellisuudessa maa, luonto, puhuu meille kaikille kunhan ensin pidämme siitä huolta. Pysähdymme kuuntelemaan.

    Kauan sitten yksinäisillä Käsivarren Lapin vaelluksilla en milloinkaan leiriytynyt mihinkään suinpäin. Istuin ensin hetken löydettyäni sopivan paikan laavulle. Kuuntelin ja yritin tuntea olinko tervetullut. Joskus jokin merkki, tuulen tohahdus tai jokin ääni sai jatkamaan matkaa. Joskus päivän ensimmäinen auringon lyhyt tuikahdus paksujen pilvien välistä sai jäämään. Pidätte hulluna? Ei haittaa.

    Nyt kesken tiukan harjoittelun osaan kuunnella itseäni, varsinkin jos homma menee kuseskeluksi. Väsymyksellä on rajansa. Yleensä kun kesken tavoitteellisen harjoituskauden alan miettiä koko ultrajuoksun lopettamista tai mieleni kääntyy jähmeään negatiivisuuteen, ryhdyn toimeen. Laitan itseni laturiin. Ja sitten jaksaa taas.

 

    Lady K:n kanssa aika ei tule pitkäksi, eikä elämästä puutu iloa.

 

    Kuutamo.

    Alkutalvi.

"Osoittaa rohkeuden puutetta, jos tietää mikä on oikein, mutta ei tee niin." - Konfutse