KEVON KANJONI JUOSTEN

 INTRO

Kuvassa on pienen ihmisen iso luomus, Caterpillar 6030 FS, paino 294000kg, pituus 9,2 metriä, leveys 5,8 metriä, korkeus 7,6 metriä ja telanleveys 1m. 

Kuinka kauan siltä kestäisi kaivaa yli neljäkymmentä kilometriä pitkä ja paikoin 80 metriä syvä kanjoni?

Ajoimme Janin kanssa matkailuautolla Nellimistä edellisenä iltana Sulaojalle ja kävimme hiekkaharjuilla veryttelemässä. Sulaoja on Kevon reitin eteläpiste Karigasniemen tien varressa. Seuraavana aamuna seitsemältä Kirsi porhalsi paikalle henkilöautolla ja kuljetti meidät Kenespahdalle Utsjoen tien varteen, Kevon reitin pohjoiseen pisteeseen. Kirsi heräsi viideltä ja tuli ajaneeksi päivän aikana reilut 500 kilometriä autoa pelkästään siksi, että yksi ukko ja yksi poikajulli pääsivät polkuilemaan. 

Muistetaan huomioida näitä meidän rakkaitamme tässä ultratouhun ohessa, he uhraavat aikaansa usein pyytettömästi, me ostimme Janin kanssa Kirsille kukkia kotiinpaluun kauppareissun yhteydessä.

TAUSTAA

Kevon reittiä mainostetaan Suomen vaativammaksi vaellusreitiksi. Olen vaeltanut Kevolla vuonna 2003 rinkan kanssa 150 km yhdeksässä päivässä. Yleensä reittiin suositellaan varattavaksi 4-5 päivää. En ota kantaa reitin vaatimustasoon vaelluksen näkökulmasta. Olen tehnyt pitkät tunturivaellukseni putkirinkkaa kantaen, enkä edelleenkään lakkaa ihmettelemästä sitä hirmuista tavaramäärää, mitä moni vaelluksella selässään kantaa. Esimerkki: vetoketjullinen umpilaavuni painaa 1,2 kg ja tunturisusi makuupussini hitusen yli 2 kiloa. Tästä voi päätellä, että pärjään alle 20 kilolla kaksi viikkoa.

Tavoite oli mennä Kevon reitti kevyesti kevyin varustein ja juosta mielekkäät paikat hiljaa. Koska olemme Janin kanssa täysin eri kokemuksella varustettuja, arvioimme yhdessä Janille sopivan etenemistahdin. Tavoite täyttyi, ja Jani, joka tätä ennen ei ollut liikkunut yhtämittaa yli 49 kilometriä eikä yli kuutta tuntia sai nyt uuden ulottuvuuden syventäessään liikuntaharrastustaan. Olimme liikkeellä 10 tuntia ja 49 minuuttia. Kokonaisaika taukoineen, valokuvauksineen ynnä muine chillailuineen oli 14 tuntia 43 minuuttia. Janin maagiselle prosessissa pysymiselle iso käsi ja hattu päästä!

Jos haluaa kilpailla ja vetää reitille kaikki saadakseen fanfaareja ja ihmettelyjä, suosittelen lähtemistä Sulaojalta. Näin voi vetää jalat altaan alun helpohkon hiekkaharjun ja sitä seuraavan kivisen tunturiylängön kautta putoukselle ja ontua siitä Kenespahdalle. Ellei loukkaa jalkojaan, huku tai putoa rotkoon, voi jäädä henkiin ja jatkaa reikäpäistä vaellustaan sekunttien maailmassa. Ai mitkä maisemat? Täh?

Joimme Kirsin kanssa termoskahvit Kenespahdalla ja valmistelimme itsemme reitille. Minä unohdin täysin parkkipaikalla tapaamamme ultrajuoksuseura Sisun ansioituneen kilpailukuuluttajan ja ultrajuoksijan nimen. Kiitos mukavasta juttuhetkestä ja jos luet tämän niin laita kommenttia. Olen pahoillani, tulenkohan vanhaksi, kun muisti alkaa pettää?

JUOKSU PÄHKINÄNKUORESSA

Homma alkaa puisilla portailla. Myöhemmin näitä riittää aina kyllästymiseen asti. Stuorra Bálddojávrin tulipaikalla meidät haastatteli ensimmäinen teltassayöpynyt aamukahvilla ollut naisporukka. Reitti juovattelee vaihtelevassa kivikossa toisen tulipaikan jälkeiselle näköalapaikalle. Vastapäätä Mádjjohskáidia näkee ensikerran kanjoniin ja sydän jättää pari lyöntiä väliin. Alhaalla kaukana laidunsi valkea poro - hyvä merkki!

 

 

Kun kahdeksan kilometriä on menty niin on kolmas tulipaikka ja kengät pestään ensi kerran kahlaamossa. Janin mielestä vesi oli saatanan kylmää. Minusta vain kylmää. Kaikissa kahlaamoissa on vaijerit.

 

Seuraavan kolmen kilometrin aikana Kevo niistää kulkijansa ylpeyden. Kaksi tulipaikkaa ja kallioon hakattuja teräsaskelmia, köysikaide ja luonnon kivisiä rappusia. Juokseminen, myös ultrajuokseminen, on lähes mahdotonta paikottain. Tässä kohtaa kohtasimme ikänaiset rinkkavaeltamassa. Saimme ihmettelyt osaksemme ja hyvän matkan toivotukset. Ihailla täytyy naisporukan sitkeyttä vivuta eteenpäin hirmuisine kantamuksineen.

Näköalapaikan jälkeen seuraavalle kahlaamolle on matkaa 9,5 kilometriä. Reitti nousee kanjonista ylös pudotakseen sinne takaisin. Suohpásjávrin jälkeen on kolmen kilometrin matkalla kaksi kahlaamoa ja hyvän näköisiä pahtoja riittää.

 

 

Tuli- ja telttapaikkojen jälkeen reitti nousee jälleen ylös kanjonista ja kohtaa ylängöllä Bodosroadjá- nimistä kumparetta ennen Guiville kääntyvän haaran. Risteyksen jälkeen pudotaan alas Fiellun putoukselle missä on kammi, kahlaamo, telttailupaikat ja järkyttävältä haiseva vessa.

 

Putouksen jälkeen on jyrkkä nousu ylös skaidille, joka hellii silmää. Ennen Suohpasoaivia on Kevon seinä. Yksi vaikuttavimmista paikoista koko kanjonissa. Vuonna 2003 lähtiessäni Sulaojalta näin tämän ensikerran ja näky oli edelleen yhtä vaikuttava. Rotkon edessä tuntee itsensä pieneksi.

 

Seinän jälkeen Ruktajärven autiotuvalle on matkaa 11,5 kilometriä. Verrattuna Norjan ja Käsivarren kivisiin ylänköihin tämä on osittain jotenkin helvetin vaikeaa kiveä. Meille sää kääntyi sateeksi. Liukkaus ei ollut ongelma vaan yksinomaan kivilaatu. Askel ei sopinut oikein mihinkään väliin. Kanjoni madaltui kulkusuunnassamme vasemmalla ja jätimme sille jäähyväiset.

Ruktajärvellä sytytimme otsavalot ja ohitimme tuvan etäältä, ei ollut mitään syytä poiketa. Yö kylmeni ja Luopmusjávrin harju alkoi nousta eteemme. Reitin juostavuus paranee tässä, mutta ei pimeässä. 

Sivuinfona mainittakoon, että Karigasniemen kyläyhdistyksen avoin kammi on hiukan Kevon reitiltä sivussa Luopmusjärven päässä. 2003 se oli täynnä tyhjiä Smirnovpulloja, mutta muuten siisti. Sielläkin voi odotella pelastusta, jos ei jaksa loppuun asti. 

Reitti on päivällä selvä, mutta yökäyttöön huonosti merkitty. Lisäksi huollon mönkijäura sotkee ja ennen harjua voi kokematon päätyä väärille urille.

Me jaksoimme loppuun asti. Mitenkään helpolla matka ei taittunut, mutta koska se helpolla taittuukaan näissä leikeissä? Saavuimme lämpimään matkailuautoon ennen puoltayötä. Oli suuri nautinto käydä lämpimässä suihkussa, laittaa kamat kuivumaan ja pasta, salaatti sekä kananugetit pöytään alkoholittoman oluen seuraksi.

Taakse jäi 58,76 kilometriä kaunista ruskaa, kauniita vanhoja puita, henkeäsalpaavia rinteitä, 1579 vertikaalista nousumetriä, vesiputous, tunturiylänköä, hankalaa pyöreää kiveä, portaita, neljä vaijerikahlaamoa, aurinkoa, tuulta, vesisadetta, kylmää pimeyttä ja väsymystä. 

Mutta etenkin lujittuvaa ystävyyttä ja onnistumisen riemua.

HUOLLOSTA

Söimme retkipastaa puolessavälissä. Sitä ennen oli syöty ruisleipää. Ennen pimeää keitimme pikakahvit ja söimme suklaata. Yksinkertaista evästystä helpotti alun Tailwind, matkalla geelit ja patukat. 

Vettä saa helposti reitin varrelta mutta osa siitä on paskaa, joten kannattaa miettiä mistä tankkaa. Legendat Lapin puhtaista vesistä voi osittain unohtaa. Jos puron pohja on soisen musta tai täynnä vihreää "mutua", hiutaletta, en suosittele.

 

KAMAT TOIMIVAT

Ylängöllä tuulee. Näillä reissuilla on aina käyttöä 10000 vesipilarin kuoritakille. Black Diamondin hanskat ovat hyvät mutta käteni palelivat hiukan liikaa lopussa, tämä johtuu syöpätaudin jättämistä hermoratavaurioista käsivarsissani. Normaalisti hanskalla pärjää plus neljästä miinus neljään. Lopussa päälläni oli kaksi takkia, alla Windbreaker ja päällä Columbia - vanha palelee. Janin Salomonin Bonatti Pro pelasi moitteetta. Bonatti taitaa olla tällä hetkellä parasta mitä rahalla saa takkirintamalla näihin leikkeihin. Minun listallani on Black Diamondin vastaavan hankinta, se on aavistuksen edullisempi Salomonia.

Hokan Ewo Speedgoat on elementissään Kevolla. Vaimennus riittää ja tavalliseen Speedgoattiin verrattuna päällinen kuivaa hieman nopeammin. Jani juoksi tavallisilla Speedgoateilla eikä kokenut ongelmia.

Vain täydellisesti ylimielinen lähtee juoksemaan Kevolle ilman sauvoja. Black Diamond Distance Carbonit toimivat ongelmitta ja ovat kevyet kantaa. Paljon sauvat säästävät jalkoja ja etenkin polvia.

SHELBYOUTDOOR

Oulun Shelbyoutdoor myy kivijalassa hyvälaatuisia kamoja poluille ja vuorille. Arvostan, että joku yrittäjä antaa mahdollisuuden nähdä kamat livenä. Kaikkea ei nettikaupasta saa selville. Hankin Camelbackin Ultrabeltin Shelbystä. Fiksu vyö, johon saa taakse pullon poikittain ja eteen puhelimen, plus sivuille muuta kamaa. Ultrabeltin käyttö jättää liiviin pelivaraa. Tällä reissulla keitin ja keittoastia sekä retkiruoka menivät juuri tästä syystä kivuttomasti liivin alimmaiseen takataskuun. Janilla oli toinen versio Salomonin liivistä ja sekin toimi moitteetta.

Huomioni: Camelbackin lötköt ovat huomattavasti Salomonin vastaavia miellyttävämpiä käyttää. Suuosa on paksumpi ja tippalukko fiksusti toteutettu. Myös materiaalissa on tukevuutta Salomonia enemmän.

KAMAT

Kengät Hoka Ewo Speedgoat

Sukat Lenz multisport ja varalla coolmax tyyppiset kesäsukat

Lyhyet elastaanikalsarit, ohuet juoksutrikoot ja niiden päällä shortsit

Niken paksumpi juoksupaita, alla Asicsin hihaton Inner Muscular Tee

Takit Halti Windbreaker taskutakki ja Columbian Omni-Tech kalvotakki

Pari buffahuivia, Nonamen tekninen pipo ja modattu (ventiloitu) puuvillainen kesähattu

Hanskat Black Diamond Mont Blanc

Salomonin 12 litran juoksuliivi ja kaksi salomonin lötköpulloa

Camelbackin Ultrabelt, jossa yksi Camelbackin oma lötköpullo

Sauvat Black Diamond Distance Carbon kovametallikärjillä

Primuksen pieni suoraan kaasupulloon ruuvattava titaanikeitin ja sille itse foliosta taiteltu tuulisuoja

100 grammainen neljän vuodenajan kaasupatruuna

Litrainen alumiinikeittoastia, kahva ja retkilusikka

Samsung Galaxy A51 puhelin, jossa panssarilasi ja läpinäkyvä suojakotelo.

Suprabeamin M6xt otsavalo

Fotokromaattiset aurinkolasit vahvuuksilla ja tavalliset kaksiteholasit

Laseihin keltainen, laseja kelluttava niskapanta

Paperikartta ja kompassi

Ensiapuun laastaria, ensiside, idealside, vahvaa urheiluteippiä, hakaneula ja haavanpuhdistustyyny

PURTAVAT

Alkuun Tailwindiä kolme valmista lötköpulloa

Geelejä, Cliff bar patukoita, NoMo vegaanisia suklaapatukoita

Foliossa eväsleipä, jossa kurkkumajoneesia, kalkkunaleikettä, juustoa, tomaattia.

Blå Bandin retkiruokapussi pastaa

Pikakahvia ja viisi sokeripalaa

 

Kevon reitin virallinen pituus on 63 kilometriä ilman Guivin lenkkiä. Meidän matkailuautomme ei ollut Sulaojan parkkipaikalla. Auto oli pysäköity reitin sivussa kulkevalle metsäautotielle muutaman kilometrin päähän maantiestä. Näin reilu 4 kilometriä "turistikierrätystä" jäi pois, sen verryttelimme edellisenä päivänä. 

OUTRO

Miksi menimme? Katsokaa alla olevaa kuvaa. On hetkiä kun aika pysähtyy - niitä hetkiä ei voi ostaa, ne täytyy yrittää kokea. Altistamalla itsensä ja omat kykynsä luonnon mahtaville voimille voi oikeanlaisella mielenlaadulla onnistua. Ei väkisin eikä rinta kaarella, vaan lupaa kysyen.

VIIKKO 36. 

Ma- Lepo

Ti- Ravistelua 5,17 km - 38 min. Janin kanssa Nellimissä.

Ke- Verryttelyä Sulaojalla Janin kanssa 5,95 km - 52 min.

To- Kevon reitti 58,76 km - 10 tuntia ja 14 minuuttia liikkeellä.

Pe - Su - Lepoa

Yhteensä 69,8 km - 12 tuntia ja 17 minuuttia.

---

Viitaten edelliseen postaukseen: harmaa ei ole hyvä väri. Käykäähän ulkoilemassa!