Ultrajuoksijan ja kirjailijan ajatuksia matkan varrelta. Perspektiivinä sairastettu syöpä vuosimallia 1993 ja 32 vuotta kestävyysjuoksua. Lukijalta toivotaan kommentteja, vuoropuhelu on rikkaus. Kansikuva Jani Rautonen, Norja/Barraś
maanantai 23. joulukuuta 2019
VALONAIKA
Joulu Lapissa on lyhyen päivän aikaa. Talvipäivänseisaus ohitettiin juuri ja kaamos päättyy 11.1.2020. Valoa on valkoisesta lumesta heijastuen ulkona, täydenkuun aikaan yötäpäivää, mutta normaalisti vain aamukymmenestä iltapäiväkahteen.
Minä uskon, että ihmisen sielu on luonnossa. Kun ihminen menee luontoon hän on sielunsa kanssa yhtä. Mitä enemmän liikkuu luonnossa sitä enemmän saavuttaa sisäistä, yhteneväistä rauhaa.
Sielu on metsissä, järvillä ja vaaroilla. Sielu vaeltaa tunturissa ja erämaassa ja sinne se myös jää vaeltamaan ihmisen suunnistaessa asvaltille tai kaupunkiin. Kohdatakseen sielunsa on suunnattava luontoon.
Asuessani täällä Pohjoisen Lapin rajaseudulla luonnon keskellä pienessä kylässä on sieluni suurimman osan ajasta yhtä kanssani. Minun ei tarvitse mennä kuin kotipihaan niin kohtaan rauhan.
Olen etuoikeutettu hiihtäessäni valkoisessa satumaisemassa ja juostessani kesällä vaaroilla tai erämaan syvässä rauhassa. Etuoikeuteni on itse saavutettua ja osittain omien valintojen tulosta, osittain sattumaa tai jonkun minua mahtavamman määräämää. Kutsutaan sitä sitten johdatuksesksi tai kohtaloksi, on itsestään selvää, että päivittäin pitää muistaa olla kiitollinen. Pitää muistaa.
Hiihdin tänään hautausmaalle ja sytytin isälle pari kynttilää. Toinen lyhty on vanhan saamelaismiehen, Johan Peterin antama. Sytyttämällä kynttilän siihen muistan Johan Peterin ja kaikki muut poismenneet, ne jotka minua ennen taivalsivat näissä erämaissa. Jaan syvän kunnioituksen luontoa kohtaan heidän kanssaan ja ollessani yksin erämaassa tapaan heidän henkensä, kuten tapaan isäni hengen milloin missäkin, porona, lintuna tai väreilynä tuulessa. Aivan samoin kuten tapaan Cáhálikin.
Cáháligvääri on reilun seitsemän kilometrin päässä Nellimistä. Kyseessä on korkea, kivikkoinen ja osittain metsää kasvava vaara, jonka suomenkielinen nimi on Apinavaara. Apinavaaralla asuu Cáhálig, pieni mustakarvainen otus, joka on kaiken korean perään.
Cahelek tarkoittaa loppujen lopuksi luola-asujaa ja Kilpisjärven takaa löytyy Cáhkal-järvi, jonka ahneen Cáhkalin viisaat saamelaiset saivat juomaan maitovelliä niin että otus halkesi ja sen vatsassa olevat hopearahat valuivat maahan poimittavaksi. Aikanaan vietin sattumalta ensimmäisen yöni suurtuntureilla juuri tuon järven rannassa teltassa. Perimätiedon mukaan minut tehtiin soputeltassa Kilpisjärven rannassa, Mallan luonnonpuiston edessä olevalla niemellä, noin kymmenen kilometrin päässä Cáhkal-järvestä. Ei siis ihme että olen Lapissa kotonani ja tunnen maan hehkun sielussani keskitalvellakin.
Kuten valo tai kaamoksen pimeys, ei Lapin taikakaan ole yksiselitteinen. Harva kokee, vielä harvempi näkee ja aniharva ymmärtää. Kyse on pysähtymisestä. Sinä päivänä kun jätän kellon kotiin ja juoksen tai hiihdän Lapin erämaahan saan ajan kiinni ja itselleni. Täällä minulla on oma, jakamaton aikani. Sitä ei esitellä somen alustoihin vertailtavaksi suorituksena, vaan se on minun ja luonnon yhteistä aikaa. Se on valonaika minulle, vuosien työn ja ymmärryksen kehittämisen tulos.
HYVÄÄ JA RAUHOITTAVAA JOULUA KAIKILLE LUKIJOILLENI!
VIIKKO 50.
Ma. Ap. juoksua 10 km - 1.04. Siikajärventie.
Ilta 16,5 km - 1.49. Virtaniemen lenkki tiellä.
Ti- Perinteistä hiihtoa hiljaa 11,1 km - 1.30.
Ke- 10 km palauttavaa juoksua tiellä - 1.10.
To- Lepo
Pe- Mökillä lumikengillä Kirsin kanssa 3,6 km - 1.00.
La- Juosten Kessiin ja takaisin 24 km - 2.41.
Su- 10 km tiellä juoksua - 1.12. Huonoa palautumista.
Juoksua 70,6 km - 7:58.
VIIKKO 51.
Ma- Perinteistä hiihtoa Nilijärvelle 12 km - 1.23.
Ti- 10 km juoksua tiellä - 1.06.
Ke- Perinteistä hiihtoa Kintaskurussa 12,8 km - 1.45. Mäkeä.
To- Lepo
Pe- Päivällä umpihankea Pyhävaaran huipulle ja takaisin 10,3 km - 2.07. Metsäsukset ja maiharit, nousumetrit 233m.
Illalla kävelyä Kirsin kanssa 3,8 km - 51.28.
La- Juoksua tiellä ja uralla 17,1 km - 1.57.
Su- Juoksua urilla metsässä 10,4 km - 1.17.
Juoksua 37,6 km - 4:21
Hiihtoni Nellimissä on miltei aina osittain umpihankea ja/tai erilaisten latu-, moottorikelkka-, lumikenkä- ja polku-urien yhdistelmiä. Perinteistä hiihtoa kaikki. Välineinä Fischer Twinskins-sukset ja normaali mono tai Karhu Erä 250 cm metsäsukset, joissa Easygrip side ja Jalas Fantom Drylock maiharit. Kumisaappaalla en hiihdä kuin äärimmäisessä hädässä.
Hiihto vaaroilla lähentelee randoa (vapaahiihto), mutta en periaatteesta osta (toistaiseksi) tonnin rando-settiä, joissa nousukarvat ja muut kilkkeet, vaan tyydyn normaaliin metsäsukseen tunnuslauseella: be a man among men; ole mies miesten joukossa.
Hyvää joulua sinulle ja rouvalle.
VastaaPoistaNäitä sinun kirjoituksia on mukava lukea,elämän makuista menoa sekä taivaallista tunnelmaa.
terveisin; lasikorkki
Kiitos ja hyvää uutta vuotta sinulle ja läheisille.
Poista