Ultrajuoksijan ja kirjailijan ajatuksia matkan varrelta. Perspektiivinä sairastettu syöpä vuosimallia 1993 ja 32 vuotta kestävyysjuoksua. Lukijalta toivotaan kommentteja, vuoropuhelu on rikkaus. Kansikuva Jani Rautonen, Norja/Barraś
perjantai 20. joulukuuta 2019
EI TARVITSE, EDES JUOSTA
Osmo Soininvaara kirjoitti blogissaan, että ilmastonmuutoksen myötä Suomen on otettava pakolaisia satojatuhansia tulevaisuudessa - eikä sitä kuulemma edes kysytä meiltä.
Osmolle ja kaikille muille samaa mieltä oleville huomauttaisin, että kaltaisiani suoraselkäisiä umpihankihiihtoon kykeneviä marssikenkämiehiä on muitakin. Ja me lähdemme tarvittaessa sinne rajalle vastaan kuten lähtivät esi-isämme vuonna 1939. Ja me emme anna tuumaakaan periksi kuten eivät antaneet esi-isämmekään.
"Kun maass´ on hanki ja järvet jäässä ja silmä sammunut auringon..."
Osmolle ja muille vihertalvessa eläville saanen muistuttaa, että esimerkiksi Inarin seudulla oli vielä 1990-luvulla lähes neljänkymmenen asteen pakkasia ja viime talvena vielä - 32 astetta, useinkin. Osmon väite siitä, että Golf-virran sammuessa Suomi muuttuu arktiseksi ja asuinkelvottomaksi, joutui esimerkiksi eilen outoon valoon. Olin kyläyhdistyksen pikkujouluissa ja ympärilläni oli useita yli seitsemänkymmentävuotiaita, jotka ovat ikänsä asuneet täällä Lapin niin sanotulla arktisella alueella ja tulleet vuosien varrella toimeen varsin hyvin. Useimmat heistä kykenevät muuten hiihtämään edelleen.
Osmo pyrkii otsikoihin ja myös pääsee sinne. Eräänlainen kantapäillenousun taktiikka tuokin, jotta erottuisi massan takaa. Minulla on ollut palveluksessani kaksi maahanmuuttajaa. Toinen saapui kiintiöpakolaisena ja toinen halusi rauhallisempaan ympäristöön elämään. Molemmat olivat erittäin ahkeria ja käytökseltään moitteettomia. He arvostivat suomalaisia sotaveteraaneja tästä vapaasta maasta. Molemmat olivat erittäin maahanmuuttokriittisiä, etenkin maahanmuuton perusteiden osalta. Otsikoihin me emme pyrkineet vaan hoidimme oman ruutumme niin hyvin kuin pystyimme.
Yritykseni lopettamisen jälkeen toisesta tuli itsenäinen yrittäjä ja toinen opiskelee korkeakoulussa. Kumpikaan heistä ei halua Suomeen terrorismia, eikä liioin terroristien vaimoja. Vaikka molemmat ovat muslimeita, niin ääriajattelu on heille vierasta. Lasten suojeleminen on itsestäänselvyys heille niin kuin minullekin. Toimin aikanaan lasten parissa kouluyhteisössä kymmenen vuotta, joskus omista vanhemmista eroon pääseminen voi olla helpotus. Se olisi saattanut olla sitä myös minulle itselleni, mutta on tämä näinkin mennyt.
Suomessa on viime aikoina keskusteltu politiikan uskottavuudesta enemmän kuin koskaan. Kansalaisina joudumme seuraamaan Suomen kalleinta teatteria ja maksamaan sinne liput ja muut kulut toistaiseksi. Osmon ja muiden illuusionrakentajien tulisi ehkä harkita jatkossa kuinka kauan tyydymme seuraamaan sivusta ennen näyttämölle astumista, sitten uskottavuus mitataan - paskanpuhumisella on rajansa.
Olen viimeaikoina kysynyt enemmän kuin koskaan itseltäni onko juoksemisessa mitään järkeä. Toistaiseksi olen löytänyt puoltavia vastauksia mutta myönnän edelleen, että päivä päivältä löytyy enemmän muita kiinnostavampia harrasteita luonnossa silti edelleen liikkuen.
Juoksemista en lopeta koskaan vapaaehtoisesti mutta kilpailemisen ja sen mukanaan tuoman systemaattisen harjoittelun lopettaminen menee tulevan keskikesään, KURFin jälkeen ei ole suunnitelmia kilpailuihin eikä toivottavasti tulekaan.
Meillä Lapissa asiat sanotaan suoraan. Aina ei tarvitse hyväksyä kaikkea, eikä toistaiseksi tarvitse edes aina juosta. Paitsi sinne rajalle, tarpeen vaatiessa. 1939 Ruotsi antoi lentokoneita ja Norja miehiä. Niitä marssikenkämiehiä on muuallakin, edelleen.
Blogin kuvista on nähtävissä sitä karmeaa kaamoksen pimeyttä täällä Pohjoisessa. Osa kuvista vastaa erään etelän tutun kaverin kysymykseen, että miten ne siellä pohjoisessa oikein pärjäävät, sen pimeyden kanssa - pimeyttä on monenlaista.
VIIKON 49. LIIKUNNAT
Ma- Juoksua ap. 10 km - 1.04. Ilta juoksua 16,5 - 1.49.
Ti- Kevyt perinteinen hiihto 11,1 km - 1.30.
Ke- Juoksua 10 km - 1.10.
To- Lepo
Pe- Lumikenkäily Kirsin kanssa mökillä erämaassa 3,6 km - 1.00.
La- Juoksu Kessiin ja takaisin 24 km - 2.41.
Su- Juoksu 10 km - 1.12.
Juoksua 70,6 km - 7:58 ja muuta mukavaa.
Viikosta jäi alipalautunut vitutus juoksun osalta, sensijaan hiihto ynnä muu maittaa lumimaisemassa - sitä siis sunniteltua aiemmin mukaan enemmän. Peruskunto on hyvä, juoksu kulkee nyt muutaman kuukauden ohessa lisänä iskutuksen saamiseksi jaloille.
HYVÄÄ JOULUN ODOTUSTA KAIKILLE!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti