PASI GELLER

Aluksi.

   -Sataa lunta.
   -Ei vaan PYRYTTÄÄ!


Hiace kävi tyhjäkäyntiä kotipihassa lastattuna tyhjillä bensakanistereilla, matkailuauton kesärenkailla, mönkijän peräkärryn kahdella pyörällä ja kaasupulloilla, peräkärryssä kuvun alla mönkijä odotti huoltoon viemistä.
   Huomasin peräkärryn toisen etuäärivalon pimentyneen. Hain tallista ruuvimeisselin ja lasikantaisen polttimon. Lähestyessäni peräkärryä äärivalo syttyi itsestään. Tuijotin sitä hetken ruuvimeisseli ja uusi polttimo kädessä. Jäi palamaan. Käännyin takaisin tallille ja näin suoritin Lappilaisen lampunvaihdon.
   Iso valo sitten sammui. Kaamos alkoi 2.12. ja seuraavan kerran piirustuspaperin yläkulmaan tulee aurinko 11.1. On sinisen hetken aika. Ja otsavalon. Naiminen ja viinanjuonti saattavat lisääntyä, ei kuitenkaan otsavalo päässä. Vanha tarina kertoo, että kun kaamoksen jälkeen aurinko näyttäytyi ensi kerran täytenä vaarojen takaa, niin vanha Nellimiläinen äiji totesi:
   -Tuon kanssa me joudutaan vielä vaikeuksiin.
   Myöhemmin keväällä sosekelien aikaan joudutaan ehkä vaikeuksiin. Haalari on kuuma pilkillä ja lumikulkimet uppoavat. Puhdas valkoinen katoaa mutta ilmassa on myös uutta elämää, leä keässi - kesä.
   Ennen kesää lumen kanssa on joskus taisteltava. Kaivoin ensin Hiacen esiin ja sitten peräkärryn. Tein mönkijällä ylimääräiset lumityöt ja viimeistelin käsin kolalla ja lumentyöntimellä. Keskimääräinen lumensyvyys mittausasemalla vuonon rannalla on 35 senttiä. Nämä viralliset mittarit voi työntää perseeseensä ja pyöritellä niitä siellä tuntuman lisäämiseksi. Melkein polveen sitä on paikka paikoin mutta ei kuitenkaan mitenkään paljon - vielä. 
   Sama on pakkasen kanssa. Autolla ajettaessa näkee kojetaulun mittarista vaihtelun. Se voi olla lähes kymmenen astetta suuntaansa riippuen minne päin kylältä suunnataan. Juostessa tämä tuntuu munissa asti ilman kojetauluakin. Jos lähtiessä kotona on miinus viisitoista ja Apinavaaran notkossa sitten miinus kaksikymmentäviisi niin kalsarit voi huurtua.

   "Mutta beibi kyllä täällä tarkenee." Eikä mun kulta halua itä-Helsinkiin kun se on syntynyt siellä.

   Ennen renkaiden tasapainotusta, mönkijän peräkärryn kahden renkaan korjausta ja mönkijän huoltoa taistelin matkailuauton toisen tukijalan kanssa. Pakkasessa auton alla makaaminen loppuu kohdaltani arviolta 63-vuotiaana jos Jumala suo. Sitten lähden Las Palmasiin ja otan siellä tinttoa santaa juoksusta väsyneiden varpaideni välissä ja paskat mitään lumia enää lapioi. Kesäksi voi palata Lappiin kalaan. Tuo kuusikolmonen on vitsi. Minähän chillaan jo. Meen syvemmälle skutsiin ja pistän puita uuniin.
   Tukijalan väänsin yli tohkeissani Rukalla viikonloppuna. Oltiin Kirsin kanssa katsomassa hiihdon maailmancuppia Ruka Nordicissa. Hyvä tunnelma ja kävimme itsekin ladulla. Perinteisen suksina meillä on nykyisin Fisherin Twin Skinit ja voin suositella. Hiihdon helppoutta ja säädettävät siteet antavat pelivaraa eri keleille luiston osalle.
   Rukalla ei ole matkailuautoille varsinaista parkkia. Karavaanikusila on varattu kausipaikkalaisille eikä siellä ole satunnaisille kävijöille sijaa. Talvijärven parkkiin mahtui kuitenkin juuri ja juuri. Muutenhan pärjäämme ilman mitään pittoreskeja pistorasioita. Parhaimmillaan oli viisitoista pakkasta ja kaasua kului mutta lämmintä ja mukavaa oli ja upea kisatunnelma. Lisäksi Talvijärven parkki on kilometrin päässä hiihtostadionista, jos auton ajaisi keskiviikkona ennen kilpailuja Rukatonttua vastapäätä olevalla parkkialueelle niin esimerkiksi mäkihypyn näkisi omasta etulasista.
   Alla kuvassa autossamme on valot päällä Talvijärven parkissa. Maassa edessä on FISsin juustomainos. Impilinnan hiihtoladun mäki alkaa tästä. Terveisiä isolle naapurille Kangasalle, maailma on pieni!

   Etelän hedelmille tekisi hyvää vierailla näissä hiihtokeskuksissa talvella kuten koko Lapissakin. Rukalla talvella lähes kaikki kävelyurat ovat latuja tai moottorikelkkareittejä. Talvella hiihdetään, lasketellaan tai kelkkaillaan. Juokseminen ja käveleminen mukavasti on hieman hankalaa mutta on siellä niihinkin mahdollisuudet. Myös kansainvälisten hiihtolatujen vaativuuteen pääsee hyvin kiinni. Että millaisia ne nousut oikeasti ovat, tv-kuva kun valehtelee. Itse laskin alas FISsin viitosta ja ajattelin että nyt jos kaatuu niin tietää miltä linnusta tuntuu kun se lentää, vastaavasti ylämäessä sai ahtaa tosissaan. Toisaalta en ole koskaan tosissani kun hiihdän.
   Minä olen juossut elämässäni jo niin paljon että en aina viitsi pilata päivää juoksulenkillä. Kurinalaisesta harjoittelusta huolimatta otan aina välillä happea suksilla tai muuten. Yksitoikkoinen jollotus päivästä toiseen juosten yli rajojen ilman kevyitä jaksoja aiheuttaa unihäiriöitä, lisääntyvää viinanhimoa tai muuta psykoottista sähköhäiriötä. 
   Edelläkuvatulla tarkoitan syvempää ajattelua ultrajuoksun suhteen. Kehittyminen ei aina tarkoita saman toistamista loputtomiin, vaan itsensä kehittämistä niin että sitten kun on aika niin kykenee juoksemaan tuhkatkin pesästä. Se aika on minulla kesällä KURFissa. Eli älkää huolestuko tätä aika ajoittaista harjoittelun keventelyä. Tulkaa mukaan niin katsotaan sitten viidennen ja kuudennen päivän välisenä yönä - sitten Pasi rillaa.

   Ostin Rukka- merkkisen hiihtoasun jo viikkoja sitten Ivalosta. Edellinen hiihtoasu oli OW-merkkinen. Juoksen myös pääosin näissä asuissa pakkasella. Lumimyrskyssä otsavalo päässä keskellä ei mitään testataan asujen toiminta. Pitkillä lenkeillä vaikka alla olisi mitä niin jossain vaiheessa kaikki jäätyy. Minua kiinnostaa pääsenkö kuinka pitkälle kolmannelle tunnille ennenkuin joudun sulattelemaan terskan irti lämpöpuhaltimella alushousuista. Ja se mokoma voi turvotakin, saatana sentään.
   Niin tai näin Rukka-asu oli hengittävyyden osalta fiasko. Otin yhteyttä sähköpostilla valmistajaan. Sieltä kerrottiin, että olin ostanut sunnuntaihiihtoon tarkoitetun asun eli AWS Active Tervo- asun. Rukalta Sari-niminen henkilö susitteli ultrajuoksuun kylmille keleille takki tai paita plus liivi yhdistelmää. Tuotemerkkeinä Maikkula, Majalahti, Moisio sekä housuiksi Jonah tai Rhodes. Useimmat näistä ovat Rukan omien sivujen mukaan viileille syyskeleille! 
   Suomi on pitkä maa ja talvea on monenlaista. On kyllä säälittävää, että sunnuntaihiihtoakaan ei enää kyseisen valmistajan toimesta kuvitella tekevän yli kymmenessä pakkasasteessa. Kaukoidässä lapsityövoima kursii kasaan sinänsä hyvistä materiaaleista tuotteita jotka sitten kotimaassa myydään yli nelinkertaisilla katteilla. Tietyissä olosuhteissa meillä täällä rajaseudulla ei tarkene mitenkään ilman villaa. Jatkossa pitäydyn OW, Craft ja Haglöfs merkeissä näiden sika-aktiivikelejen osalta.
   Lukijani ovat odottaneet urheilukellostani, Coros Apex 46mm, kirjoitusta. Olen ollut kelloon ja softaan tyytyväinen mutta edelleen odotan kolmenkymmenen asteen pakkasta. Kaksikymmentäviisi on parhaimmillaan ollut ja tuolloin ranteessa hihan alla kello näytti lämpötilakseen kympin plusaa eikä toimintahäiriöitä ole ollut. Akku kestää käsittämättömän kauan myös kylmässä ja tärkeimmät mittaukset ovat kokolailla kartalla. Rannesyke kelvollinen ja algoritmit kehon toipumiseen tai muihin arvoihin hauskoja vitsejä kokeneelle mutta kuitenkin oikeaan suuntaan. Yksityiskohtaisempi kirjoitus tulee myöhemmin.

   Meillä Kirsin kanssa alkoi neljäs vuosi täällä Pohjoisella rajaseudulla. On aikoja jolloin hermot menevät mutta sitten taas nauretaan. Lusikka taipuu tarvittaessa kuten Uri Gellerillä ja muutenkin kulkee, ainakin joskus. Päivääkään emme vaihtaisi pois ja eteläsuomeen emme palaa. Jos johonkin lähdemme niin välillä kokonaan pois lämpimään täältä suhmurointi Suomesta. Päivänpolitiikkaa kun kurkkaa niin laksatiivisten vaikutusten jälkeen pätee isoisäni sanonta:

   -Runkkareita on ollut aina ja aina tulee olemaan.

Ja lopuksi.

    Ei mithän hättää - rajaseudulla kaikki hyvin. Mutta koittakaa nyt kusipäät siellä Arkadianmäellä saada perusasiat kuntoon ettei tarvitse lähteä leukujen kanssa ratkomaan perusteellisemmin pienempien ihmisten asioita. Entisenä yrittäjänä en voi ymmärtää jos samasta työstä samassa yrityksessä maksetaan kahta eri palkkaa poislukien lisät.
   Ahneudella on rajansa. Kansan asenteet kovenevat, Pasi Geller ennustaa vaikeuksia.

   "Haistakaa paska koko valtiovalta." - Irwin Goodman

VIIKKO 48.

Ma- 19 km - 2.10. Juoksemajärvien jäällä ja vaarassa uraa plus tietä.
        ilta 8,8 km tiellä - 58.20.
Ti- 21,2 km - tiellä 2.19.
      Ilta 10,1 km - 1.04.
Ke- 10 km palauttelua osittain metsässä - 1.10.
To- 6 km kevyesti - 40 min.
Pe- Perinteisen hiihto  6,2 km Kirsin kanssa Rukalla - 56.40
La- Perinteisen hiihto Rukalla 9 km - 59.25.
Su- Lepo

yhteensä juoksua 75,1 km

MARRASKUUSSA juoksua 428, 80 km - kaikki lajit yhteensä 56 tuntia.

Loppuun muutama kuva kulissien takaa Ruka Nordicista. Tuota ensimmäisessä kuvassa olevaa taustaseinää pitävät ihmiset pystyssä palkintojenjaon ajan ja alakuvassa Iivoa viedään pissalle.

 

  
Korjattu painovirhe kaamoksen kestosta Nellimissä. 2.12 - 11.1. on oikein.