LEPOAJAN AKTIVITEETTEJA - MATKAILUAUTON JOUSITUKSEN UUDISTUS

   Alun kuva Mustanvuoren huipulta voimaharjoituksen päätteeksi, pimeä tuli.

   Ultra- ja elämäntapajuoksijana olemisen lisäksi elämäni sisältää paljon muutakin itsensä kehittämistä ja itse tekemistä. Parhaita aikoja ovat nämä lepoajat kilpailujen ja harjoittelun välissä, pääsen toteuttamaan itseäni mielekkäästi ja olemaan poissa kaavamaisesta harjoittelusta sekä jatkuvasta juoksun kanssa läsnäolemisesta. 
   Ultrajuoksijan on välillä levättävä, valitettavasti tätä eivät kaikki käsitä, vaan liian pian pitkien kilpailujen jälkeen juostaan rinta kaarella pitkiä lenkkejä ja väitetään niiden olevan peruskauraa tai voihkitaan, että ihan maksimi näin alipalauttuneena mutta mukavaa oli. Sitten kun on todellisen harjoittelun aika niin nämä sankarit usein ihmettelevät väsymistään tai vammojaan. Maltti olisi valttia, toisaalta en minäkään ole paras esimerkki, mutta sentään yritän välillä ihan muuta kuin juoksua. Kaikkea hyvää silti kaikille, kukin tavallaan.

   3500 kilon luokassa olevien matkailuautojen alustarakenne on toteutettu pääperiaatteessa kolmella erilaisella tavalla. On tavallinen pakettiautoalusta, jonka päälle on rakennettu matkailukori. Toisena vaihtoehtona on pidennetty, usein taka-akseliltaan levennetty ja vahvistettu alusta, kuten meidän integroidussa LMC LIbertyssä. Kolmas vaihtoehto on erikoisalusta, esimerkiksi ALKO, jolla ei tiettävästi ole yhteyttä tunnetun väkiviinakaupan kanssa. Erikoisalustassa on taka-akseliston rakenne usein poikkeva ja joskus myös etupään jousitusta on vahvistettu.
   Matkailuauton alusta on varsin kovilla kantaessaan painoa. Kahdessa ensinmainitussa tapauksessa alusta väsyy nopeasti, maavara pienenee, korin heilahtelut kasvavat vaarallisiksi ja rakkaan kotimaan tiet tuntuvat aina vaan huonommilta puhumattakaan jos lähdetään Eurooppaan ja etenkin Via Balticalle. Alustan kunto on ratkaiseva turvallisuustekijä jos jotain joudutaan tienpäällä äkkiliikkeellä väistämään.

   Toteutin automme alustan uudistuksen yhteistyössä Elovainion Autohuollon ja Vallilan Takomon kanssa. Vallilan Takomon tietotaito on ehdotonta eliittiä Suomessa kun valitaan oikeat osat matkailuauton alustan parantamiseen ja Elovainion Autohuollon asiantuntemus on korkein mahdollinen autoa korjattaessa tai uudistuksia toteutettaessa.
   Autoomme valikoitui ratkaisu, jossa etupäähän laitettiin Konin FSD iskunvaimentajat ja Airflow HD comfort kierrejouset. Taakse Konin FSD vaimentajat ja X250 lisälehtijouset. Samalla eteen vaihdettiin pyöränlaakereiksi SKF-laatulaakerit, alatukivarsien takimmaiset puslat uusittiin, jousitolppien alumiiniset yläpäät vaihdettiin murtumattomiin peltisiin ja kääntölaakerit uusittiin. Levitetyn taka-akselin kallistuksenvakaaja purettiin ja voideltiin paikallaan, koska sitä ei voi irrottaa autosta purkamatta lämmitettyä harmaavesitankkia, jonka päälle vakaaja on asennettu.
   Ylläkerrotun lisäksi vaihdettiin polttoainesuodatin, ilmansuodatin ja raitisilmasuodattimeksi tuli aktiivihiilisuodatin, joka toivottavasti pitää sisäilmaa hieman puhtaampana kuin perinteinen pelkkä paperinen. Nykyisin on olemassa myös allergikoille tarkoitettuja suodattimia vielä erikseen. Lisäksi oiottiin hiukan moottorinpohjapanssaria ja pakoputken surullisenkuuluisaa suojapalopeltiä, jonka kausittainen räminä saa aikaan hermo-oireita allekirjoittaneella.

   Vietin ratkiriemukkaan perjantai-illan ja koko lauantaipäivän myöhään yöhön Elovainion Autohuollossa komentaja Rautosen kanssa pääosin matkailuautomme alla. Niskaamme satoi Nellimin kohta ajasta ikuisuuteen siirtyvän hiekkatien kovettunutta kuraa, paineilmatyökalut lauloivat ja nitriilihanskat olivat enemmän kuin tarpeen käsien suojana.

   Yllä on kuva matkailuautomme kojelaudasta matkustajan puolelta. Maksavien asiakkaiden olisi joskus syytä pysähtyä miettimään mitä vaikeuksia autonasentaja työssään kohtaa. Ei auta yhtään vaatia korjaamaan autoa nanosekunnissa tai arvostella auton korjaamisen kustannuksia. Joskus ongelmat ovat lähes ylitsepääsemättömiä ja vaativat aikaa ja rautaista kuntoa, myös hermojen osalta.
   Kun Ducaton etujousitolppia vaihdetaan niiden yläpään kiinnitykseen pääsee käsiksi vain auton sisältä. Kuljettajan puolelta riitti sulakerasian pois tieltä ottaminen mutta matkustajan puolelta LMC:n tehtaan korirakenne esti kojelaudan alimmaisen hansikaslokeron irrotuksen. Jouduin sahaamaan pistorautasahalla lokeron päällä olevaan hyllyyn reiän päästäkseni käsiksi jousitolpan yläkiinnikkeisiin. Alla olevista kuvista näkee työasennon ja työtilan. Tervetuloa asentajan arkeen.

   Ensimmäisessä kuvassa oikeanpuoleinen tuuletusritilä on irrotettu. Ylläolevassa kuvassa näette miten vähän tilaa on kolmen pultin irrotukseen ja kiristämiseen. Kojelaudasta ei operaation jälkeen huomaa, että sitä on sahattu, mutta antaisitko sinä luvan asentajalle sahata autosi kojelautaa?

   Yllä irroitettu vanha rakenne, jossa ylimpänä olkavarressa on kiinni pyörän napa ja jarrukilpi. Nämä irroitetaan ennen laakerin irtiprässäystä. Laakereissa ei ollut mitään vikaa mutta olisi tyhmää olla vaihtamatta niitä tässä yhteydessä. Alakuvassa komentaja prässää napaa irti olkavarresta.

  

   Samassa yhteydessä irrotin alatukivarret ja uudet puslat prässättiin paikalleen katsastusmiesten riemuksi ja ajon vakauttamiseksi. Vanhat olivat rajamailla käyttökelpoiset mutta olisi vielä tyhmempää olla vaihtamatta kuluneita osia näin laajan remontin yhteydessä koska kaikki joudutaan jokatapauksessa purkamaan.

   Alhaalla irroitettu napa pöydällä ja pyöränlaakeri olkavarressa.

   Alla vasemmalta puolelta yleiskuva jossa alatukivarsi vielä paikallaan, jarrusatula riippuu koukussa vasemmalla vetonivelen puolella, oikealla raidetanko ja keskellä alatukivarteen kiinnittyvä kallistuksenvakaaja vielä paikallaan.

   
   Alla lattialla irroitetut alatukivarret ja uudet puslat odottamassa prässiä.
  

   Asennus sisältää varsin paljon vanhojen osien puhdistusta. Mittaaminen kuuluu olennaisena osana työvaiheisiin jotta saadaan etukäteen tietää sopivatko uudet osat paikalleen ja kuinka vaikeaa niiden sovittaminen kenties tulee olemaan varsin ahtaisiin väleihin.

   Alla uusi ja vanha jousi. 

  
 Alla työpöydälle asettelemani kasauksen valmistelu. uusi jousi jousipuristimessa kankaalla suojattuna. uusi iskunvaimennin ja uudet suojukset, yläpään kiinnitysosat ja laakeri. Seuraavassa kuvassa valmis kasaus lattialla, johto on ABS-tunnistimen kaapeli.

   Alla komentaja puhdistaa napaa asennuksen jälkeen jarrulevyn uudelleen asennusta varten. Nosturilla voimahylsyt ja Kerabit-suoja-aine kasaukseen.

   Pöydällä takapään osat. Vallilan Takomon toimittamaan pakettiin kuuluu pidemmät u-pultit, lehtijouset ovat mittatilaustyötä, pyöreät kiekot tulevat jousien päihin kalsiumvaselinilla höystettyinä.

    
Pöydällä alimmainen alkuperäinen jousi, jonka alle uusi asennetaan.

   Mielenkiintoisia tuentoja. Kuvassa ei näy varmistuspukkeja. Ongelmana oli nostaa autoa takapäästä riittävästi, jotta taka-akseli saatiin riittävän alas. Auton nostaminen ei sinänsä tuota vaikeutta, kyse on lähinnä oikean nostopisteen löytämisestä, koska matkailuauton alustassa on ylimääräistä tekniikkaa tiellä ja auton kori muovia.

Alla valmis jousiasennus ilman uutta iskunvaimentajaa. Taustalla oleva musta laatikko on harmaavesitankki. Kuvassa on käsijarruvaijeri kiinnikkeineen vielä irti jousipakasta sekä yläkulmassa vakaajatangon irroitettu pää. Turvallisuuden vuoksi akselin alla on nostin. Kasauksessa esimerkiksi jarruletkujen läpivientikumit voidellaan Würthin HHS:llä ennen asennusta, pultit ja mutterit käsitellään Kerabitillä syöpymisen estämiseksi.

   Operaation jälkeen säädettiin pyöränkulmat. Kuvan Crocsit eivät liity olennaisesti toimenpiteeseen.

    Ducaton raitisilmasuodatin on keskimmäisen hanskalokeron takana piilossa varsin hankalassa paikassa. Niiden asiakkaiden autossa, jotka eivät koskaan imuroi tai muutoinkaan siivoa ohjaamoa, asentaja joutuu konttaamaan hiekkaisilla lattioilla roskien seassa operaation suorittaakseen. Entisenä ammattiautoilijana en voi sietää hiekkaa täynnä olevia auton sisätiloja ja tässä tapauksessa konttasin vielä itse. 

 

   Ennen ja jälkeen. Matkailuauton etupää nousi noin seitsemän senttiä ja takapää viisi.

   Koeajo oli tajunnanräjäyttävä kokemus. Auto on vakaa ja kevyt ohjattava. Turhat heilahtelut ovat poissa ja ajokäytös johdonmukainen. Kuormankantokyky parani oleellisesti, mutta jousitus ei silti ole liian kova. Koni-vaimentimien vaimennus molempiin suuntiin on nopea ja itsestään säätyvä. 
   Jousien mukana tuli katsastusmiesten suruksi tyyppihyväksyntätodistus. Sininen jousi kun autossa saattaa aiheuttaa väristyksiä osalle auto-insinööreistä.
   Voin varauksetta suositella Vallilan Takomon asiantuntemusta, heiltä saa myös asennuspalvelua. Tämäntyyppisen remontin hinta täysin vieraalla teetettynä noussee helposti kolmeen tuhanteen euroon riippuen tietenkin osista, esimerkiksi yhden Konin vaimentimen hinnalla saa neljä halvempaa, mutta tähän nyt ei kaivattu kukkakeppejä. Työkin on kallista, mutta tässä tapauksessa keräilytaloudessa elävän kestävyysjuoksijan oman työpanoksen hintaa on vaikeaa määritellä. Ilman Elovainion ammattilaisia tästä ei kuitenkaan olisi tullut mitään, nämä eivät ole piharemontteja.

   Alla ryhdikäs, valmis auto ilman pölykapseleita nosturilla. Rautakankiakin tarvittiin.

   Lukija voi ajatella että kannattaako? Matkailuauto on kallis hankinta ja jos sille saa lisää käyttövuosia ja vieläpä itse tekemällä, niin se vasta on sitä kuuluisaa kestävää kehitystä.

   Vielä pari erikoisuutta. Varaosapussissa on Puolaa. Italialainen auto? Kääntäen: oletteko varma että Mersunne isolla M:llä on tehty Saksassa. Maksatteko statuksesta?

   Elovainion Autohuolto osaa asiat. Miksi täysin ehjien jousitolppien yläosa uusittiin? Siksi kun se on alumiinia ja niitä on murtunut käytössä. Tämä täytyy tietää. 
   Mistä ammattitaito tulee? Kokemuksesta, turha kuunnella kyläpuheita tai palstojen trolleja, ammattilaiset ovat erikseen, vaikeuksia voi välttää etukäteen kuuntelemalla heitä. 

VIIKKO 39.

Ma- Hipsuttelua 14,49 km - 1.36. Kevyesti, harjoittelu alkaa lokakuussa; ennen sitä perustan perustaa.
Ti- 12,1 km - 1.16. Vapaata juoksua erilaisilla vauhdeilla.
Ke- Mustavuoren pujottelurinnettä 12,5 km - 2.08. 1037 nousumetriä. Voimaa.
To- Sienestystä.
Pe- 7 km - 48 minuuttia kevyttä veryttelyä ennen autotalkoota.
La- Su - Lepoa.

Yhteensä 46,2 km - 5:50 - 1345 vertikaalista nousumetriä.

   Minua tarkemmin seuraavat ovat havainneet Stravassa: "Sponsored, Pasi Koskinen run with Coros Apex." Ärsyttävää.
   Minua ei sponsoroi kukaan. Jos joku haluaa sponsoroida niin kuuntelen tarjouksia. Piti ostaa Polar Vantage V uudeksi urheilukelloksi mutta rohkaistuin ostamaan Coros Apexin sopuhintaan 299 euroa. En ole toistaiseksi katunut. Kellosta myöhemmin lisää kun saan sen kunnolla testattua, myös pakkasessa.

   Viimeinen kuva Mustanvuoren päältä, Kirsi odottaa autossa alhaalla, tonni verttiä täynnä, on mentävä pian alas - kylmää ja pimeää, vaatteet hiestä märät.


Mukavaa kun luette, jaettu ilo on kaksinkertainen.