LEPOAJAN AKTIVITEETTEJA - MATKAILUAUTON JOUSITUKSEN UUDISTUS

   Alun kuva Mustanvuoren huipulta voimaharjoituksen päätteeksi, pimeä tuli.

   Ultra- ja elämäntapajuoksijana olemisen lisäksi elämäni sisältää paljon muutakin itsensä kehittämistä ja itse tekemistä. Parhaita aikoja ovat nämä lepoajat kilpailujen ja harjoittelun välissä, pääsen toteuttamaan itseäni mielekkäästi ja olemaan poissa kaavamaisesta harjoittelusta sekä jatkuvasta juoksun kanssa läsnäolemisesta. 
   Ultrajuoksijan on välillä levättävä, valitettavasti tätä eivät kaikki käsitä, vaan liian pian pitkien kilpailujen jälkeen juostaan rinta kaarella pitkiä lenkkejä ja väitetään niiden olevan peruskauraa tai voihkitaan, että ihan maksimi näin alipalauttuneena mutta mukavaa oli. Sitten kun on todellisen harjoittelun aika niin nämä sankarit usein ihmettelevät väsymistään tai vammojaan. Maltti olisi valttia, toisaalta en minäkään ole paras esimerkki, mutta sentään yritän välillä ihan muuta kuin juoksua. Kaikkea hyvää silti kaikille, kukin tavallaan.

   3500 kilon luokassa olevien matkailuautojen alustarakenne on toteutettu pääperiaatteessa kolmella erilaisella tavalla. On tavallinen pakettiautoalusta, jonka päälle on rakennettu matkailukori. Toisena vaihtoehtona on pidennetty, usein taka-akseliltaan levennetty ja vahvistettu alusta, kuten meidän integroidussa LMC LIbertyssä. Kolmas vaihtoehto on erikoisalusta, esimerkiksi ALKO, jolla ei tiettävästi ole yhteyttä tunnetun väkiviinakaupan kanssa. Erikoisalustassa on taka-akseliston rakenne usein poikkeva ja joskus myös etupään jousitusta on vahvistettu.
   Matkailuauton alusta on varsin kovilla kantaessaan painoa. Kahdessa ensinmainitussa tapauksessa alusta väsyy nopeasti, maavara pienenee, korin heilahtelut kasvavat vaarallisiksi ja rakkaan kotimaan tiet tuntuvat aina vaan huonommilta puhumattakaan jos lähdetään Eurooppaan ja etenkin Via Balticalle. Alustan kunto on ratkaiseva turvallisuustekijä jos jotain joudutaan tienpäällä äkkiliikkeellä väistämään.

   Toteutin automme alustan uudistuksen yhteistyössä Elovainion Autohuollon ja Vallilan Takomon kanssa. Vallilan Takomon tietotaito on ehdotonta eliittiä Suomessa kun valitaan oikeat osat matkailuauton alustan parantamiseen ja Elovainion Autohuollon asiantuntemus on korkein mahdollinen autoa korjattaessa tai uudistuksia toteutettaessa.
   Autoomme valikoitui ratkaisu, jossa etupäähän laitettiin Konin FSD iskunvaimentajat ja Airflow HD comfort kierrejouset. Taakse Konin FSD vaimentajat ja X250 lisälehtijouset. Samalla eteen vaihdettiin pyöränlaakereiksi SKF-laatulaakerit, alatukivarsien takimmaiset puslat uusittiin, jousitolppien alumiiniset yläpäät vaihdettiin murtumattomiin peltisiin ja kääntölaakerit uusittiin. Levitetyn taka-akselin kallistuksenvakaaja purettiin ja voideltiin paikallaan, koska sitä ei voi irrottaa autosta purkamatta lämmitettyä harmaavesitankkia, jonka päälle vakaaja on asennettu.
   Ylläkerrotun lisäksi vaihdettiin polttoainesuodatin, ilmansuodatin ja raitisilmasuodattimeksi tuli aktiivihiilisuodatin, joka toivottavasti pitää sisäilmaa hieman puhtaampana kuin perinteinen pelkkä paperinen. Nykyisin on olemassa myös allergikoille tarkoitettuja suodattimia vielä erikseen. Lisäksi oiottiin hiukan moottorinpohjapanssaria ja pakoputken surullisenkuuluisaa suojapalopeltiä, jonka kausittainen räminä saa aikaan hermo-oireita allekirjoittaneella.

   Vietin ratkiriemukkaan perjantai-illan ja koko lauantaipäivän myöhään yöhön Elovainion Autohuollossa komentaja Rautosen kanssa pääosin matkailuautomme alla. Niskaamme satoi Nellimin kohta ajasta ikuisuuteen siirtyvän hiekkatien kovettunutta kuraa, paineilmatyökalut lauloivat ja nitriilihanskat olivat enemmän kuin tarpeen käsien suojana.

   Yllä on kuva matkailuautomme kojelaudasta matkustajan puolelta. Maksavien asiakkaiden olisi joskus syytä pysähtyä miettimään mitä vaikeuksia autonasentaja työssään kohtaa. Ei auta yhtään vaatia korjaamaan autoa nanosekunnissa tai arvostella auton korjaamisen kustannuksia. Joskus ongelmat ovat lähes ylitsepääsemättömiä ja vaativat aikaa ja rautaista kuntoa, myös hermojen osalta.
   Kun Ducaton etujousitolppia vaihdetaan niiden yläpään kiinnitykseen pääsee käsiksi vain auton sisältä. Kuljettajan puolelta riitti sulakerasian pois tieltä ottaminen mutta matkustajan puolelta LMC:n tehtaan korirakenne esti kojelaudan alimmaisen hansikaslokeron irrotuksen. Jouduin sahaamaan pistorautasahalla lokeron päällä olevaan hyllyyn reiän päästäkseni käsiksi jousitolpan yläkiinnikkeisiin. Alla olevista kuvista näkee työasennon ja työtilan. Tervetuloa asentajan arkeen.

   Ensimmäisessä kuvassa oikeanpuoleinen tuuletusritilä on irrotettu. Ylläolevassa kuvassa näette miten vähän tilaa on kolmen pultin irrotukseen ja kiristämiseen. Kojelaudasta ei operaation jälkeen huomaa, että sitä on sahattu, mutta antaisitko sinä luvan asentajalle sahata autosi kojelautaa?

   Yllä irroitettu vanha rakenne, jossa ylimpänä olkavarressa on kiinni pyörän napa ja jarrukilpi. Nämä irroitetaan ennen laakerin irtiprässäystä. Laakereissa ei ollut mitään vikaa mutta olisi tyhmää olla vaihtamatta niitä tässä yhteydessä. Alakuvassa komentaja prässää napaa irti olkavarresta.

  

   Samassa yhteydessä irrotin alatukivarret ja uudet puslat prässättiin paikalleen katsastusmiesten riemuksi ja ajon vakauttamiseksi. Vanhat olivat rajamailla käyttökelpoiset mutta olisi vielä tyhmempää olla vaihtamatta kuluneita osia näin laajan remontin yhteydessä koska kaikki joudutaan jokatapauksessa purkamaan.

   Alhaalla irroitettu napa pöydällä ja pyöränlaakeri olkavarressa.

   Alla vasemmalta puolelta yleiskuva jossa alatukivarsi vielä paikallaan, jarrusatula riippuu koukussa vasemmalla vetonivelen puolella, oikealla raidetanko ja keskellä alatukivarteen kiinnittyvä kallistuksenvakaaja vielä paikallaan.

   
   Alla lattialla irroitetut alatukivarret ja uudet puslat odottamassa prässiä.
  

   Asennus sisältää varsin paljon vanhojen osien puhdistusta. Mittaaminen kuuluu olennaisena osana työvaiheisiin jotta saadaan etukäteen tietää sopivatko uudet osat paikalleen ja kuinka vaikeaa niiden sovittaminen kenties tulee olemaan varsin ahtaisiin väleihin.

   Alla uusi ja vanha jousi. 

  
 Alla työpöydälle asettelemani kasauksen valmistelu. uusi jousi jousipuristimessa kankaalla suojattuna. uusi iskunvaimennin ja uudet suojukset, yläpään kiinnitysosat ja laakeri. Seuraavassa kuvassa valmis kasaus lattialla, johto on ABS-tunnistimen kaapeli.

   Alla komentaja puhdistaa napaa asennuksen jälkeen jarrulevyn uudelleen asennusta varten. Nosturilla voimahylsyt ja Kerabit-suoja-aine kasaukseen.

   Pöydällä takapään osat. Vallilan Takomon toimittamaan pakettiin kuuluu pidemmät u-pultit, lehtijouset ovat mittatilaustyötä, pyöreät kiekot tulevat jousien päihin kalsiumvaselinilla höystettyinä.

    
Pöydällä alimmainen alkuperäinen jousi, jonka alle uusi asennetaan.

   Mielenkiintoisia tuentoja. Kuvassa ei näy varmistuspukkeja. Ongelmana oli nostaa autoa takapäästä riittävästi, jotta taka-akseli saatiin riittävän alas. Auton nostaminen ei sinänsä tuota vaikeutta, kyse on lähinnä oikean nostopisteen löytämisestä, koska matkailuauton alustassa on ylimääräistä tekniikkaa tiellä ja auton kori muovia.

Alla valmis jousiasennus ilman uutta iskunvaimentajaa. Taustalla oleva musta laatikko on harmaavesitankki. Kuvassa on käsijarruvaijeri kiinnikkeineen vielä irti jousipakasta sekä yläkulmassa vakaajatangon irroitettu pää. Turvallisuuden vuoksi akselin alla on nostin. Kasauksessa esimerkiksi jarruletkujen läpivientikumit voidellaan Würthin HHS:llä ennen asennusta, pultit ja mutterit käsitellään Kerabitillä syöpymisen estämiseksi.

   Operaation jälkeen säädettiin pyöränkulmat. Kuvan Crocsit eivät liity olennaisesti toimenpiteeseen.

    Ducaton raitisilmasuodatin on keskimmäisen hanskalokeron takana piilossa varsin hankalassa paikassa. Niiden asiakkaiden autossa, jotka eivät koskaan imuroi tai muutoinkaan siivoa ohjaamoa, asentaja joutuu konttaamaan hiekkaisilla lattioilla roskien seassa operaation suorittaakseen. Entisenä ammattiautoilijana en voi sietää hiekkaa täynnä olevia auton sisätiloja ja tässä tapauksessa konttasin vielä itse. 

 

   Ennen ja jälkeen. Matkailuauton etupää nousi noin seitsemän senttiä ja takapää viisi.

   Koeajo oli tajunnanräjäyttävä kokemus. Auto on vakaa ja kevyt ohjattava. Turhat heilahtelut ovat poissa ja ajokäytös johdonmukainen. Kuormankantokyky parani oleellisesti, mutta jousitus ei silti ole liian kova. Koni-vaimentimien vaimennus molempiin suuntiin on nopea ja itsestään säätyvä. 
   Jousien mukana tuli katsastusmiesten suruksi tyyppihyväksyntätodistus. Sininen jousi kun autossa saattaa aiheuttaa väristyksiä osalle auto-insinööreistä.
   Voin varauksetta suositella Vallilan Takomon asiantuntemusta, heiltä saa myös asennuspalvelua. Tämäntyyppisen remontin hinta täysin vieraalla teetettynä noussee helposti kolmeen tuhanteen euroon riippuen tietenkin osista, esimerkiksi yhden Konin vaimentimen hinnalla saa neljä halvempaa, mutta tähän nyt ei kaivattu kukkakeppejä. Työkin on kallista, mutta tässä tapauksessa keräilytaloudessa elävän kestävyysjuoksijan oman työpanoksen hintaa on vaikeaa määritellä. Ilman Elovainion ammattilaisia tästä ei kuitenkaan olisi tullut mitään, nämä eivät ole piharemontteja.

   Alla ryhdikäs, valmis auto ilman pölykapseleita nosturilla. Rautakankiakin tarvittiin.

   Lukija voi ajatella että kannattaako? Matkailuauto on kallis hankinta ja jos sille saa lisää käyttövuosia ja vieläpä itse tekemällä, niin se vasta on sitä kuuluisaa kestävää kehitystä.

   Vielä pari erikoisuutta. Varaosapussissa on Puolaa. Italialainen auto? Kääntäen: oletteko varma että Mersunne isolla M:llä on tehty Saksassa. Maksatteko statuksesta?

   Elovainion Autohuolto osaa asiat. Miksi täysin ehjien jousitolppien yläosa uusittiin? Siksi kun se on alumiinia ja niitä on murtunut käytössä. Tämä täytyy tietää. 
   Mistä ammattitaito tulee? Kokemuksesta, turha kuunnella kyläpuheita tai palstojen trolleja, ammattilaiset ovat erikseen, vaikeuksia voi välttää etukäteen kuuntelemalla heitä. 

VIIKKO 39.

Ma- Hipsuttelua 14,49 km - 1.36. Kevyesti, harjoittelu alkaa lokakuussa; ennen sitä perustan perustaa.
Ti- 12,1 km - 1.16. Vapaata juoksua erilaisilla vauhdeilla.
Ke- Mustavuoren pujottelurinnettä 12,5 km - 2.08. 1037 nousumetriä. Voimaa.
To- Sienestystä.
Pe- 7 km - 48 minuuttia kevyttä veryttelyä ennen autotalkoota.
La- Su - Lepoa.

Yhteensä 46,2 km - 5:50 - 1345 vertikaalista nousumetriä.

   Minua tarkemmin seuraavat ovat havainneet Stravassa: "Sponsored, Pasi Koskinen run with Coros Apex." Ärsyttävää.
   Minua ei sponsoroi kukaan. Jos joku haluaa sponsoroida niin kuuntelen tarjouksia. Piti ostaa Polar Vantage V uudeksi urheilukelloksi mutta rohkaistuin ostamaan Coros Apexin sopuhintaan 299 euroa. En ole toistaiseksi katunut. Kellosta myöhemmin lisää kun saan sen kunnolla testattua, myös pakkasessa.

   Viimeinen kuva Mustanvuoren päältä, Kirsi odottaa autossa alhaalla, tonni verttiä täynnä, on mentävä pian alas - kylmää ja pimeää, vaatteet hiestä märät.


Mukavaa kun luette, jaettu ilo on kaksinkertainen.

TIEDÄTTEHÄN, HILLOA

   Jännitys tiivistyy sanoi norsu kun dekkarin päälle istui.
   Älkää naurako. Tämä, tämä minun elämäni on vakava juttu. En ole toviin kirjoittanut blogiin ja syy on ehkä selvä. Minä elän keräilytaloudessa ja syksy on kiivasta keräilyn aikaa. Juuri tehtiin kolmekymmentä purkkia omenahilloa, osa maustettiin kanelilla. 
   Tiedättehän: ensin lohkotaan omenat ja samalla poistetaan siemenkota, höyrytetään mehumaijalla ja sitten veivataan sosemyllyn läpi ja syntynyt sose keitetään hillosokerilla ja purkitetaan atamonilla, tiedättehän, siis atamonilla huuhdeltuihin purkkeihin, jotka sitten imaisevat jäähtyessään itsensä tyhjiöksi ja säilyvät sitten hyvin.
   Tiedättehän. Ette tiedä? Ei voi mitään. Tehkää sitten töitä hiukan enemmän että saatte rahalla hilloa kaupasta. Hillolla hilloa. Me saimme omenat lahjoituksena. Ei mennyt hilloa mutta tuli hilloa. Omenahilloa. Hilloa? Rahaa. Tiedättehän. Juu. Hyvää.
   Kirjoittajan vapaus kuvata asioita on melkein sama kuin musikkitoimittajan. Rakkaan Yleisradiomme eräs musiikkitoimittaja käytti laahustavia ultrajuoksijoita vertauksessaan artistin pitkään uraan. Kyseisen sikareja ja viskejä harrastavan toimittajan olisi syytä harkita ilmaisuaan. Kyseinen turnipsi laahustaa koko ajan, me ultrajuoksijat vasta aika pitkän matkan jälkeen. 
   Ai että se koira älähtää jonka nilkkaan kalahtaa? Ei, vaan kyse on arvostuksesta ja ihmisten kohtelusta. Kyseinen turnipsi on hyvä musiikkitoimittaja, joten suutari pysyköön lestissään. Mutta kuten huomaatte tästä turnipsi- ilmaisusta, on helppo käyttää vertauskuvia. Askeleen laahustamisen kompetenssin arvioinnin ensimmäinen mittari on vyötärönmitta. Eli suutari pysyköön lestissään, myös minä. Ja soittakaa nyt saatana siellä edes heviä joskus. Tai progea. Senkin turnipsit! Terveisin laahustaja. Tiedättehän.
   Elämä kaikilla on vakava juttu. Usein se näyttää erilaiselta kuin tuntuu. Erään teorian mukaan elämässä riittää selviytyminen ja juuri sitä ultrajuoksu on. Selviytymistä perille. Laahustaminen vaatii syvää henkilökohtaista rohkeutta, motivaatiota uuden löytämiseen itsestä voimien ehtyessä ja hilloa. Hyvä ruoka, parempi mieli. Tiedättehän.
   Elämän varjopuoli on kuvien erilaisuus. On mutta ei näytä siltä miltä tuntuu. Kakkonen onkin ykkönen. Riippuu mistä suunnasta katsoo. Jonkun elämä voi olla pelkkiä ykkösiä ja nollia. Mutta silti kakkonen voi olla ykkönen. Kun oikein hyvin luistaa niin ei edes tule ajatelleeksi. Riittää että selviytyy. Niinhän se oli?
   Vielä on tuo keräily. Minä aina keräilen ultrakilpailujen jälkeen. Ikäänkuin osat kasaan. Kilpailun jälkeen on vain kasa ihmisen osia. Ne täytyy liittää taas toimivaksi kokonaisuudeksi. Päästäni on turha puhua mitään. Sille riittää kun selviydyn. Hilloa perkele, tiedättehän. Älkääkä naurako!
   Tiedättekö muuten miksi osa ihmisistä ei osta sähköavusteista läskipyörää? He pelkäävät, että se muuttuu heillä läskiavusteiseksi sähköpyöräksi. 

  

VIIKOT 37. - 38.

Ma - Ti - "Lepoa", mökillä puutavaran kanniskelua ja muuta ryskäystä.
Ke - 13 km - 1.35. Pyhävaara.
To - 13,71 km - 1.59. Nellimin harjulla  ja vaaroilla.
Pe - 19,02 km - 2.00. Tietä Kaitavaaralle.
La - Lepo
Su - 6,18 km - 54 minuuttia. Juoksua ja kävelyä Kitisijäniementiellä.

yhteensä 51,9 km - 6:29 - 1127 vertikaalista nousumetriä.

Ma - Lepo
Ti - 7 km - 43 minuuttia. Rovaniemellä.
Ke - Lepo, Hammas lohkesi.
To - 11 km - 1.10. Lapinlahdella hammaslääkärin jälkeen.
Pe - 8 km - 50 minuuttia. Asvalttia Jyväskylän Rantaraitilla.
La - 11,1 km - 1.11. Polkuja Hämeenkyrössä.
Su - 15,4 km - 1.50. Vanhoja polkuja Hämeenkyrössä.

yhteensä 52,7 km - 5:46 - 496 vertikaalista nousumetriä.

JAKSAA JAKSAA ?

   Juhannukseksi erämökille tuotu orvokki kukkii edelleen Lapin lämpimässä syksyssä. Se on kestänyt tuulet, sateet ja lintujen hyökkäykset. Haluan kirjoittaa siitä mitä maailmassa oikeasti tapahtuu, minun maailmassani. 
   Erämökillä ei ole nettiä. Puhelin kuuluu aina välillä jossakin päin tonttia ja joskus jokin Whats up-viesti kilahtaa perille mutta aukeaa vaikeasti tai ei ollenkaan. Välillä on Telian verkkoa, välillä Ruscomia ja useimmiten pelkkää kalaverkkoa. Viimeksimainittu on varmin.
   Viime perjantaina painoin lapion jalalla maahan. Se upposi vain kolme senttiä kilahtaen kiveen, joka oli kiilautunut juurien väliin kuntan alle. Yli sukupolvien perityllä periksiantamattomuudella porauduin isänmaahan. Pitkä, yli kymmentuntinen päivä pystytti tekeillä olevan suojakatoksen tolpat. Seuraavat, yhtä pitkät päivät antoivat katokseen katon, toiseen päähän lattian ja rakoseinät ja lopulta katoksen alle siirtyivät kaikki pihassa pressun alla lojuneet viimeiset niinsanotut turhat rakennuspuut.
   "Niinsanotut turhat" tarkoittaa edesmenneen isäni keskeneräisiksi jääneistä projekteista jäljelle jäänyttä puutavaraa. Älä saatana paa Pappa enää yhtään ripaa vaan nauti elämästäsi- kaikui kuuroille korville. Se varmaan oli sitä yli sukupolvien perittyä periksiantamattomuutta mutta minähän olen erilainen. 
   Aivan järkyttävän tyydyttävää jäädä housut kintuissa rysän päältä kiinni. Aivan kuin eteeni tuotaisiin peili ja käskettäisiin katsoa menneisyyden kautta tulevaisuuteen. Ja siinä seison, lapio kädessä aivan kuten yksikätinen isoisäni ja isäni aikanaan.
   Kuulemma nykyajan sukupolvet eivät enää kaipaa mökeilleen työleirimäistä elämää. Mitä sinne sitten kaivataan? Isolla terassilla keskellä luontoa mutta ei luonnossa aktiivikaiuttimella eedeeämmää ja sidukkaa saunan ohessa - ehkä sisävesivessaa ja mikroaaltouunia. Voi vittu sanon minä. Eedeeämmä on elektronista tanssimusiikkia selkokielellä ilmaistuna kuten sidukka on siideriä.
   Ollessani katon teossa kuulin Kirsin puhuvan nuotion ääressä kuukkeleille. Linnut istuivat muurinpohjapannun reunalla ja lopulta kävelivät pitkin kuumaa pannun pintaa. Menetimme yhden leivän. Nokkelat varislinnut tietävät kuka on emäntä ja koska hän selkänsä kääntää. 
   Etäämmällä olevan mökin vanhempi rouva pistäytyi sauvakävelylenkillä juttelemassa pois erämaan mukanaan tuomaa yksinäisyyttä. Muutamaa päivää myöhemmin lähestyi puliseva kolmen rouvan joukko marjanpoimureineen. He huomasivat minut tulilla rannassa viime tipassa. Kävin esittelemässä pakeneville kainon toiveen, emme tarvitse marjastusapua tontillamme kun sinä päivänä vielä alkoi kanalinnun metsästyskin. Ilmeet olivat vakavan anteeksipyytäviä.
   Ruuanlaito avotulella tapahtuu oikeasti. Harvojen ihmisten kohtaaminen maailman liikkeessä. Aivan kuten nuorten kaakkurien jatkuva kierto pitkin lompolon pintaa aina välillä nousukiitoa harjoitellen. Räpiköinnin aallokon äänet, västäräkit pihassa tankkaamassa ennen Egyptin lennon alkua ja lopulta hiljainen, höyryävä ilta. Väsynyt rakentaja saunan terassilla, uimassa kylmässä ja kirkkaassa vedessä. Alkoholittoman saunaolutpurkin pinnalle tiivistyvä kosteus valuu valkoiselle kaiteelle. Aika hidastuu ja on vielä yksi voimaton hyttynen inisemässä korvan juuressa.
   Kaikki keinotekoinen, sähköiseen uutistulvaan tukehtuva tyhjä puuttuu. Ultrajuoksun askelten ääni on vaimennut. On vain luonto ja ollaan vain luonnossa. Ja jaksaa jaksaa.

VIIKKO 36.

Ma- Lepo, mökillä.
Ti- Palo-Pyhävaara 8 km - 1.06.
Ke- Kirsin kanssa pyörällä osin poluilla - 8,2 km - 1.09.
To- Lepo
Pe- 10,6 km Haapakurussa - 1.08. Väsynyt kilpailusta edelleen.
La- Su - "Lepoa" mökillä puukatoksen rakennusta alkaen lapiolla kaivamisesta päätyen seinien teon kautta katontekoon.

Juoksua 18,6 km - 1:35. Palauttelua kilpailusta ja ajatusten kokoamista muun tekemisen ohessa.

---


   Uhrautumisesta. Jos uhraa elämänsä jollekin asialle, omistautuu, ei saa ymmärrystä siinä isossa kuvassa paitsi usein vasta jälkeenpäin. Usein käsketään ajaa tukka ja hankkia kunnon ammatti.
   Kun soitin levyjä minulta kysyttiin mitä teen työkseni oikeasti. Kun toimin vammaisten avustajana hiukan vajaa kolmekymppisenä minulta kysyttiin mitä aion tehdä isona. Kun ajoin taksia kuljettajana minulta tiedusteltiin oikeata ammattiani. Kun toimin taksiyrittäjänä oltiin hiljaa, mutta vaivaannuttiin kovasti, kun kerroin että maailmassa on ainakin kolme asiaa jotka kaikki luulevat osaavansa tehdä ja taksinkuljettaminen on yksi niistä.
   Usein perustellaan että kyllä minäkin mutta en viitsi. Ultrajuoksu on yksi sellainen asia. Ajatellaan että turhaa hommaa. Onko neljänkymmenen vuoden säännöllinen työura sitten jotenkin vähemmän turhaa? Ainakin sillä saa rahaa. Ja rahallako ostatte kadotetut vuotenne takaisin?
   Kysynkin, että kuka tässä uhrautuu.
   Jaksaa jaksaa?

   Mä (vaan?) juoksen.
   Jaksaa jaksaa. 

RYITYTTÄÄ

   Tupsahdin kotipihaan 18 päivän reissun jälkeen juuri rykimäajan aluksi. Suomen pisimmästä polkujuoksusta, Nivalan SuperPepistä, on kulunut nyt 17 päivää. Ruska alkaa 9.9. kello 9.00. Meillä Lapissa ollaan joskus tarkkoja ajan kanssa, täytyyhän turisteille olla selvät aikataulut. Minä olen elänyt jo niin kauan ilman aikatauluja, että niiden kanssa alkaa olla arjessa vaikeuksia. Mutta rykimäaika on selvä asia, porot notkuvat pihassa.
   Nivalasta suuntasin toipumaan Käsivarren Lapin ja Norjan tutuille maisemille. Toipuminen tosin on kyseenalaista kun 174 kilometrin kilpailun jälkeisen 34 kilometrin viikon perään tulee heti 80 kilometriä ja reilut 11 tuntia harjoittelua. Nyt syyskuu on varattu toipumiseen ja eräänlaiseksi ylimenokuukaudeksi. 
   Näiden termien kanssa hymyilyttää. Ylimeno? Aivan kuten olen hyvin tietoinen, että kaunokirjallisessa tekstissä numerot tulisi kirjoittaa kirjaimin. Kahdeksankymmenen kilometrin viikkoni tuli vertikaalista nousua kaksituhattakaksisataaviisikymmentä metriä. Jos sallitte näin blogissa numerot, ne ovat napakan yksiselitteisiä kuten rykiminenkin.
   Kotiinpaluun kunniaksi pesin neljä koneellista pyykkiä, matkailuauton lakanat, pyyhkeet ja kylpytakin. Minä olen aina ollut kylpytakkimiehiä. Jos tulee tilanne niin kylpytakki on helppo kietaista päälle tai pois. Perinteinen vyötäröltä vyöllä sidottava malli ei jätä mitään arvailun varaan tietyissä tilanteissa. Olen siis ennustettava. Jos joku kummastelee lakanapesua, niin tokihan vaihdoin lakanat autoon Nivalan toipumisviikon hikoilujen jälkeen. Meillä matkailuautoilussa on oltava tyyliä, viinilasit ovat muovia mutta konjakkilasi lasia tai ainakin puhtaat lakanat.
   Usvainen aika on meneillään. Kilpailun väsymykset putosivat päälleni kotiinpaluun jälkeen. Osasin odottaa. Kuuden päivän kilpailun jälkeen jalat ovat usein vailla elastisuutta ja näivettyneet. Nyt jalat tuntuvat isoilta ja raskailta. Hitailta ja kankeilta. Muuten keho on toipunut tavanomaisesti, jopa hieman odotettua nopeammin.
   Juoksin viikonloppuna mökille Talvituvalle. Kävimme Kirsin kanssa Goddohjärvellä mustikassa ja kalassa. Ei kalaa mutta mustikat ovat nyt vasta makeutuneet. Luonnon hiljaisuus tasaa kilpailussa riekaleiksi raastetun mielen ja kumppani ymmärtää - näkee kuluneen ja aika ajoin poissaolevan äijän haahuilemassa, vaihtaa selkokieleen ja yhteys syntyy. Sitä se on - ultrajuoksu. On aikoja jolloin se ottaa joka päivän ja yön, mutta kokonaan sille ei saa antaa itseään koskaan.
   Syksy saa ja minä myös. Joskus ryityttää, menee kurkkuun jotakin, joten kaikki on hyvin kunhan vaan saa ryittyä ja sitten kulkee taas kevyesti - ainakin hetken.

VIIKKO 35.

Ma- Norja Heligskogen Casual, Lavkarittettiä Rihpogaissalle ja alas autolle Várdutin ylängön kautta. Kova tuuli esti huipulle menon. 14,81 km - 2.41.
Ti- Norja Heligskogen itäpuoli. Löysin vihdoin mönkijäreitin ylös. Kiitos Inaturin kartoille. 13 km - 2.23. Ylämäkeen ei paljon annettavaa.
Ke- Lepo. Pakkolepo.
To- Hetassa Pyhäkerolle ja takaisin. 24,09 km - 2.59. Voi näitä kuluneita turistireittejä.
Pe- Kevolla 12 km - 1.35. Väsynyt, väärät kengät. Kotona illalla.
La- Lepo
Su- 15,5 km - 1.39. Talvituvalle kotoa.

yhteensä 80,2 km - 11:11 - 2250 metriä vertikaalia.

Viikon tavoite oli hyödyntää loput kilpailun superkompensaatiosta mutta ei nivelien eikä jänteiden terveyden uhalla. Voimaharjoituksen tarttuvuuden tutkiminen jo valmiiksi väsyneeseen lihakseen. Hermotushuomiot viikon jälkeen.

Polar Vantage V

   Minulla on kaksi urheilukelloa, Garminin Forerunner 910XT ja vanhempi 310XT, jonka sain palkinnoksi aikanaan Ruotsin Täbyn satamailisesta. Molemmat kellot toimivat edelleen, mutta molempien akut alkavat olla vanhoja eivätkä varaudu enää pitkiin kilpailuihin riittävästi. 
   Garmin on kaikkina näinä vuosina päivittänyt Ant-muistitikun avulla kellojen purkamiseen tarkoitettua softaansa kiitettävästi, mutta nyt monien ultrajuoksijoiden kokemusten perusteella ollaan kellosoftan osalta menty metsään uusissa Fenix malleissa. Jatkuvia vaikeuksia ja takuukorjauksia.
   Polarin härvelin akunkesto on markkinoiden parhaimpia ja kokemusten mukaan rannesykemittaus markkinoiden tarkimpia. Polarin heikkous on, että sitä ei voi ladata kesken suorituksen liikeessä, koska suorituksen tallennus keskeytyy kun lataus kytketään.
   Urheilukellot maksavat maltaita. Polar 480 eurosta aina 550 euroon riippuen paketin sisällöstä. Niinpä ostoksen jälkeen on todellakin lupa odottaa toimivaa laitetta. 
   Polarissa minua kiinnostaa sen antama palaute kehon palautumisesta. Kellossa on kardiokuorman mittaus ja muita algoritmiperustaisia herkkuja, joiden tiedon oikeanlaisuutta voi sitten kukin soveltaa tapauskohtaisesti. 
   Polarin käyttöohjeessa 12 tuntia viikossa treenaava on jo tavoitteellinen huippu-urheilija, joten tässähän täytyy rintaa kohta röyhistää, sillä  koen treenaavani tosissani vasta siellä 20 viikkotunnin vaiheilla.
   Käytän harvoin sykevyötä treenatessani koska se hiertää ihon helposti rikki varsinkin juoksuliivin alla. Tarpeeni uusia urheilukello lähtee siis akunkestosta sekä suorituksen purkamisesta puhelimen bluetoothin avulla, jotta aina ei tarvitse säätää läppärin ja Ant-tikun kanssa. 
   Suhtaudun varauksella juoksun tehon mittaamiseen ranteesta. Parametrejä algoritmin pohjalla lienevät nopeus, eri sykealueilla vietetty aika, suoritusaika ja kiihtyvyyden erot sekä mahdolliset korkeusvaihtelut. Nämä toteutettuina gps:n ja ilmanpainebarometrin kautta hieman arveluttavat, mutta olen päättänyt jossain vaiheessa uskaltaa kokeilla Vantagea. Hankintaa puoltaa vielä useiden huippu-urheilijoiden palaute ko. kellosta ja sen laadusta päivittäisessä käytössä.
   Vuosia sitten en käyttänyt edes pelkää kelloa juostessani, katsoin vain ajan lähtiessä ja palatessa kotona. Mittarifriikkiä minusta ei vieläkään saa, mutta vanhakin voi opetella uusia temppuja. Sisäinen tuntemus on kuitenkin tärkein. Jos Polar ranteessa arvioi, että olen liian väsynyt juostakseni 200 kilometriä täyteen harjoitusviikkooni, ei se liikutta minua paskaakaan. Luotan itseeni ja kokemukseeni, mutta lisäinfo ei ole ainakaan haitaksi.


LUKIJALLE INFOA:

   Lisäsin blogini internetversion alaosaan tunnistepilven teksteistäni. Näin lukija löytänee vanhoja aiheita helpommin tunnisteiden perusteella. En kuitenkaan ole blogin alkutaipaleella käyttänyt tunnisteita ollenkaan, joten lukijan on välillä vaivauduttava käyttämään sivupalkin vuosiarkistoja etsiessään menneitä aikoja - pahoittelut tästä.