Palasin kotiin Lappiin Etelä-Suomesta. Reilun parin viikon reissu, jonka aikana tapasin läheisiä mutta en suinkaan heistä kaikkia. Kaikkia en ehdi koskaan tapaamaan. Etenkään kun kaikki eivät haluakaan tavata ketään. Ihmiset kiertävät kehää kaihdintensa takana. Eteenpäinmennessäni en aina jää odottelemaan, toisaalta toiset menevät ohikin - puolensa molemmissa.
Urbaanien lenkkien aikana on aikaa katsella ympärilleen. Kerrostaloja, joiden ikkunoissa on kaihtimet alhaalla yötäpäivää tai omakotitaloja, pihoissa autoja ja lasten leluja mutta ketään ei ulkona ja kaihtimet alhaalla.
Mitä järkeä on olla aina sisällä?
Ja miksi kaihtimet ovat aina kiinni?
Onko ulkona jotain pelottavaa?
Ihmisensäilytystä sisätiloissa.
Lapissa päivä on nyt lähes kaksikymmentä tuntia pitkä. On syytä laittaa kaihtimet alas yöksi että saa nukuttua. Reilu kuukausi ja alkaa yötön yö. Luonto herää kiivaaseen kesään. Sunnuntain lenkillä oli vielä lumipälviä senverran, että Suuren Kakan jälkeen sai lenkillä pyyhittyä. Pian on paperin aika ellei tyydy luontoystävään, vihreään sammaleeseen.
Lenkillä näin hanhia, riekon, joutsenia ja kuulin kurjet. Mutta en yhtään ihmistä. Eikä yhtään ylimääräistä ääntä kuulunut. Ero Etelä-Suomeen on valtava. Hiljaisuuden ero on miltei käsinkosketeltava ja itse hiljaisuus täällä on syvää kunnioitusta herättävä.
Hiljaisuudessa on toinenkin puoli. Jos korvat eivät soi voi kuulla omat ajatuksensa. Jää kiinni itse teossa. Mieli, joka ei koskaan ole hiljaa, puhuu. Minulle se kertoo päivästä toiseen toivosta. Uudesta päivästä, uudesta alusta.
Maailmassa on paljon paskaa mutta myös valtavan paljon hyvää. Moni itkee paskan keskellä eikä löydä voimia toteuttaa unelmia ja omia valintoja. Itselle tärkeät asiat jäävät tekemättä. Liian moni luovuttaa koska ei jaksa enää taistella. Liian moni pelkää eikä usko toivoon. Toivo on maailmankaikkeuden suurin voima.
Vain sinä voit toteuttaa henkisen vallankumouksen. Ylitä kehon ja mielen itse luomasi esteet omassa elämässäsi. Sinä olet vapaa nostamaan kaihtimet ja katselemaan uteliaana ulos uutta. Anna hyvän kiertää ja nostamalla kaihtimet näytät muillekin että toivoa on.
Valta on sinulla.
"Mutta älä kysy minne olen matkalla, sillä vaeltaessani tässä rajattomassa maailmassa jokainen ottamani askel on kotini."
- Munkki Dögenin runo teoksesta The Zen Poetry of Dögen - Verses from the Mountain of Eternal Peace
VIIKKO 18.
Ma- 20,1 km Julkujärven maisemissa - 2.04.
Ti- 12 km - Serpentiiniä - 1.27.
Ke- Aamupäivällä Tuuri Talasnevan tiellä 12 km - 1.16.
Ilta Nivala SuperPep2019 reittiä 10,1 km - 1.17.
To- Aamulla 14,2 km SuperPepreitin loppua 2.06.
Pe- 8,1 km tuulista Kemin merenrantaa - 52,22.
La- 8 km Rovaniemen Ounasvaaralle - 55,34.
Su- 8 km kotona Nellimissä, ampumaradan tielenkki - 55,02.
Yhteensä 92,6 km - 10:55
Viikko alkaa olemaan sinnepäin, todelliseen harjoitteluun on vielä matkaa mutta parempaan päin olen menossa. Olen edelleen juossut vähemmän kuin olisin pystynyt, koska lihasten ja nivelten adaptoituminen suuriin määriin etenkin iskunkestävyyden osalta on kesken.
HUHTIKUUN SUMMAUS
Juoksua 297 km - 37 tuntia.
Mennyt kuukausi palautti kohti päivittäistä juoksemista. Edelleen olen hiukan yleisväsynyt mutta keho alkaa oppimaan ja etenkin toimii kuten se on toiminut viimeiset 24 vuotta - vastannut kun käsketään.
Normaalimpaan juoksurytmiin paluu poistaa epäuskoa, tasaa mielen odottamaan parempaa. Pikkuhiljaa pettymys Unkarin matkan peruuntumisesta haihtuu. Nimenomaan matkan peruuntumisesta johtuva pettymys, kilpailun ei niin väliä mutta matka Lapin talvesta kevääseen heräävän Baltian kautta Unkarin lämpöön on aina yhtä virkistävä.
Olen etuoikeutettu tai toisin sanoen oikein valinnut. Neljä kuuden päivän juoksun matkaa. Monet eivät eläessään pysty lähtemään kotinurkkia kauemmas. Yhtähyvin monet juoksevat aina vaan samoja hölkkiä ja maratoneja harjoitellen samoja tonnin vetoja ja tasavauhtia vuodesta toiseen.
Omia valintoja.
Blogin kuvat ovat vilauksia verkkokalvoiltani matkani ohessa. Juosten näkee ja etenkin kokee luonnon läheltä. Kuvista löytyy Ounasvaaran polkua, Hämäläistä metsämaisemaa ja Tampereen Kalkun taisteluhautaa yhtäläillä kuin Rovaniemellä sulavia joen jäitäkin.
On oma valinta mitä haluaa nähdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti