Pakkanen on laskenut seitsemään miinusasteeseen. Kello lähentelee aamupäiväkymmentä ja pimeydestä nousee ujo kaamoksen sininen hämärä, lumisen erämaan puunlatvojen yllä palaa keltainen kajo muistutuksena auringosta, joka esiintyy Nellimissä seuraavan kerran tammikuun kymmenes vuonna kaksituhattayhdeksäntoista. Pihalla palaa pari lyhtyä öljykynttilöineen ja kuistin pilariin kiinnitetty Suomen lippu on kuurassa.
Suomessa on ollut aika, jolloin itsenäisyyspäivänä käytiin kävelemässä kylillä ja kaupungeilla katselemassa kenen ikkunassa ei ollut kynttilää palamassa. Näin tiedettiin kuka oli kommunisti. On ollut aika, jolloin "ryssittelystä" saattoi joutua valtiollisen poliisin pidättämäksi. Eilen Helsingissä poliisi takavarikoi hakaristiliput mielenosoittajilta. Elämme sananvapauden ja kokoontumisvapauden aikaa. Saamme itse määritellä tekemisemme vapaassa, itsenäisessä kotimaassa vuonna kaksituhattakahdeksantoista.
Toivottavasti.
Mikään uutinen tai historia ei milloinkaan ole täysin puolueeton, eikä milloinkaan löydetä yhtä yhteistä tulevaisuuteen ulottuvaa ajattelutapaa, saati tapaa toimia yhdessä jonkin yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Aina joku sooloilee. Ja hyvä niin.
Uutisia ja niiden kommentteja lukiessa tulee väistämättä mieleen, että suomalaisten sivistystaso on laskemaan päin. Sumeilematta sekotetaan termistö ja asiat otetaan irti historiallisista sisällöistään palvelemaan omia tarkoitusperiä ja nimenomaan tässä ajassa. Mennytta aikaa ei voi arvioida pelkästään tästä ajasta käsin. On ymmärrettävä historiaa ja sitäkin varauksin, sillä kirjoitettuna historiakin on aina jotakin tai jonkun yhtä totuutta.
Otan esimerkiksi hakaristin, joka sinällään on onnea tuottava symboli. Kansallissosialistit ottivat sen käyttöön Saksan kansallislipussa vuosina 1935 - 1945. Kansallissosialistit olivat totalitarismin, eli yhteiskunnassa valtion vallan ulottamisen kaikille aloille, kannattajia.
"Paremmilla ihmisillä on oikeus hallita heikompaa ainesta."
On aivan sama mitä väriä tunnustaa, jos ajattelee noin. Ja noin ajattelevat useimmat poliittiset päättäjämme ajaessaan pelkästään omia etujaan. He vain verhoavat tarkoitusperänsä sananhelinään "kansan asialla olemisesta" tai "yhteisen hyvän nimissä toimimisesta".
Hakaristilippua eilen Suomen itsenäisyyspäivänä heiluttelevat tuskin ovat tulleet ajatelleeksi, että alkuperäisen natsi-ideologian mukaan he itse olisivat saattaneet joutua kaasukammioon ensimmäisinä, totalitarismissa kun ei sallita mielenilmauksia, ei minkäänlaisia.
Yhtä totuutta ei ole itsenäisyydessäkään. Emme milloinkaan voi saavuttaa ihanneyhteiskuntaa, jossa kaikilla olisi hyvä olla koska jokaisen on omassa elämässään löydettävä hyvä olo itselleen omin voimin. Ei ole olemassa yhteistä hyvää oloa vaikka kuinka pappa ja runotyttö juhlissaan julistavat, että kaveria ei jätetä. Pakkohan ne on jättää. Kuka helvetti kaikkia paskahousuja jaksaa iankaiken raahata mukanaan. Väsyyhän siinä. Ja rahatkin menevät.
Elämänmyönteiseen ihmiskäsitykseen kuuluu omasta ympäristöstä huolehtiminen. Näinollen ei tarvitse miettiä voidaanko ilmastoon vaikuttaa. On luonnollista, että ei sotketa ja pyritään kohti puhtaampaa teknologiaa. Aivan samoin ihmisten kanssa. Jos joku matkasi varrella tarvitsee apua niin annat sitä, mutta kaikkia et voi pelastaa vaikka kuinka yrittäisit.
Jokaisena päivänä olen kiitollinen molemmille isoisilleni. Toinen oli Kollaalla ja toinen Summassa. Jokaisena päivänä toteutan heidän ajattelutapaansa : ajattelen itse ja yritän pysyä hengissä. Tällä pääsen jo pitkälle - tapahtui ympärillä sitten mitä tahansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti