-Vanhempi kalastaja Onni Tarrinmaa
"Koskinen juoksee on arki tai pyhä. Pimeää tai valoista. Pakkasta, lunta tai muuta säätä niin Koskinen juoksee päivästä toiseen ja joskus kaksikin kertaa päivässä. Kun kyläläiset näkevät Koskisen kilometrien päässä kylästä ja parin tunnin päästä taas niin he kysyvät että edelleenkö se siellä juoksee, juokseeko se Koskinen koko päivän ?"
Keskiviikkona tapasin metsässä polkulenkilläni ryhmän turisteja lumikenkäilemässä oppaan kanssa. He ihmettelivät kun juostessani mutkaista lumikenkäreittiä otin puunrungosta kiinni, hyppäsin umpihankeen ja juoksin heidän sivulleen puoleen reiteen ulottuvassa hangessa. Pysähdyin ja kerroin heille ultrajuoksusta lyhyesti. He varmasti ihmettelivät edelleen kun jatkoin matkaani ja juostessani aina silloin tällöin koskin puiden vihreisiin ja lumipeitteisiin oksiin tai hankeen paljain käsin.
Tällä hetkellä en juokse koko ajan vapaasti koska harjoittelen tavoitteellisesti. On olemassa tavoite ja kaavamainen harjoitussuunnitelma tavoitteen saavuttamiseksi. Suunnitelma ei pakota mutta käskee. Ohjelma joustaa tuntemusten ja pohjoisen sään mukaan mutta vain tietyissä raameissa.
Etelän juoksijoille voi olla kokemus ottaa selfie pohjoisen lomalla munahangessa kun turpa on jäässä ja nenästä roikkuu metrin jääräkäpuikot. Todellisuudessa on erittäin kuluttavaa juosta pakkasessa ja lyhyessä kaamoksen päivässä tavoitteellisesti. Silti en vaihtaisi koska mielenrauha yhdistettynä lumiseen alustaan on rauhoittava kokemus. Harvoin on liukasta koska lämpötila on pakkasen puolella tasaisesti. Vaikeuksissa kyse on lähinnä askeleen pyörimisestä tai uppoamisesta erilaisilla lumilaaduilla tai sitten rintakehän liiallisesta jäähtymisestä kovilla pakkasilla.
Vapaassa juoksussa tärkein elementti on olla luonnon kanssa yhtä. Pitää pystyä tuntemaan luonto ihollaan ja jaloillaan. Norjassa painan joskus poskeni kiveä vasten tai ujuttaudun korkealla tunturissa lohkareen suojaan istumaan hetkeksi kuten eläin. Kotona Nellimissä kosketan säännöllisesti vapaasti juostessani puita ja oksia tai pystysuorilla nousuilla kaivan käteni pehmeään sammaleeseen.
Vapaassa juoksussa ei kellolla ole mitään merkitystä minkään suhteen. Minä mittaan matkan ja ajan mutta en juuri koskaan katso kelloa kun juoksen vapaasti paitsi arvioidakseni etäisyyksiä tunturissa tai muualla erämaassa. Kyse on yksinkertaisesti juoksusta itsestään ja juoksijan sopusoinnusta ympäröivän luonnon kanssa.
Tavoitteellisesti harjoitellessani käytän vapaata juoksua torjumaan maantiejuoksun yksitoikkoisuutta tai korkean harjoitusmäärän mukanaan tuomaa tympeää väsymystä ja pakonomaisuutta. Vastalahjana saan kyvyn itse-transsendenssiin jolla kykenen saamaan mieleni hiljaiseksi. Tässä tilassa, kuten menneen viikon pitkällä lenkillä 30 km jälkeen, pystyisin juoksemaan lähes ikuisuuksiin asti, kunhan joku syöttää ja juottaa ja mikäli saan pidettyä mieleni hiljaisena. Viimemainittu ei kuitenkaan koskaan onnistu loputtomiin.
Ylläkerrottu on täysin utopiaa niille ihmisille jotka eivät ole pystyneet kehittämään juoksuaan tai niille ihmisille jotka eivät ylipäätään halua tai tunne tarvetta kehittyä ihmisenä ja kehittää tuntemustaan olemassaolostaan.
Paras tapa kuvata tällaista juoksemista on kutsua sitä keskittymiseksi hetkeen ja läsnä olemiseksi juuri tuossa hetkessä. Tuntureilla juoksu muuttuu usein kiipeilyksi ja juuri vaativia rinteitä kiivetessä keskittyminen hetkeen nousee keskiöön. Yksi lipsahdus niin sinut saa kerätä ämpäriin tuhat metriä alempana. Tämä ei useinkaan ole leikkiä omalla hengellä vaan oma valinta kuinka monta ihmisen neljästä raajasta on tukevalla alustalla ja pitääkö ote. Ja etenkin miten keskittyminen säilyy juuri siinä hetkessä. Tunne että aika katoaa ympäriltä on sanoinkuvaamattoman upea ja olo näiden kokemusten jälkeen kirkas.
Vapaa juoksu on keskittymistä hetkeen ja läsnä olemista. Näitä taitoja voi yrittä jalostaa sitten muuhun elämään mikäli sitä muuta elämää kaipaa - siksi vahvoja ja kokonaisvaltaisia ultrajuoksukokemukset ovat kunhan uskaltaa vain antaa mennä.
VIIKKO 1. HARJOITTELUNI
Ma- Aamupäivällä 16 km - 1.49. Keskivauhti 6.50/km. Ahvenjärven lenkki hidasta kestojuoksua luonnosta tiellä nauttien.
Ilta 16, 6 km - 1.44. Keskivauhti 6.19/km. Otsavalossa Virtaniemen lenkki aavistuksen kovempaa vauhtia kuin aamulla. Pikkupakkasta koko päivä.
Ti- Kaisanrannan lenkki 22,5 km - 2.31. Keskivauhti 6.44/km. Pitkää ja hidasta väsyneenä ja mieli kireänä polanteisella (jäinen ja kalteva tienvieri) alustalla. - 6,7 pakkasta. Hyvä noususumma.
Ke- Talvisilla poluilla ja umpihangessa 10,3 km - 1.23. Voimaharjoitus ja mielenrauhaa luonnosta vapaasti juosten.
To- 40,4 km - 4.34. - 7,4 asteen pakkasessa tämä on kuluttavaa talvisella alustalla. Pitkää ja hidasta (6.47/km) Lenkillä join vettä puoli litraa ja otin yhden geelin. Vasta 30 km jälkeen juoksu asettui kulkemaan kuten sen pitääkin. Itse - transsendenssi ja mielikuvaharjoitus Unkariin sisältäen Uuttuperän riemukkaan nousun.
Pe- 10 km - 1.06. Erittäin pirteänä mutta -24 astetta pakkasta. Keskivauhti 6.39/km.
La- Aamupäivällä 20 km - 2.10 tasaista. Keskivauhti 6.30/km. Lumipöperöä.
Illalla 10 km - 1.02. Vauhdinvaihtelua mielialan mukaan. Keskivauhti 6.15/km (Parhaat kilmetrit alkoivat 5...) Enter Sandman. Otsavalolla ja lumisateessa.
Su- 10 km - 1.11. Oli satanut 40 cm uutta kevyttä lunta ja mitään ei oltu aurattu. Itseä säästäen.
Yhteensä 156,1 km - 17 tuntia ja 34 minuuttia. 1143 nousumetriä.
Kuuden päivän kilpailun alkuun on 114 päivää. Se on sitten mutta nyt pitää olla jo kovasti harjoittelun syrjässä. Ylläolevasta viikosta näkee että minä ainakin olen.
Ei sitku, mutku ja joskus keväämmällä ja muut uudenvuodenlupaukset. VAAN NYT !!!
Viikko piti sisällään monenlaista. Merkitsin keskivauhdit ylös ettei kenenkään tarvitse sanoa että se on aina vaan sitä samaa. Ei todellakaan ole. Hiukan pakkaset ja lumisateet sotki mutta ne saattavat olla varjelustakin - etten riko itseäni.
Lenkkieni nimissä on joskus asiaa tuntemattomille englannin- tai muun vieraan kielen sanoja tai sanontoja. Tässä yksi selitys lauantain illan tunnelmaan :
Nellimin virallinen lumensyvyys 69 cm 7.1.2018 kello 16.10. Lunta on vähemmän kuin viime vuonna, todellisuudessakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti