KESTÄ PAINE - ÄÄNESTÄ JALOILLASI !

Kun kirjoitan tätä on ulkona - 29 astetta pakkasta ja vuotta 2017 on jäljellä kolme päivää. Tällä kelillä ei mitään kovin tuottavaa kestävyysjuoksuharjoitetta saa tehdyksi joten on hyvää aikaa kirjoittaa varsinkin kun pakkasen on luvattu hellittävän iltaan mennessä ja sitten olen taas tien päällä. 
Tähän en kaipaa ex-juoksijoiden parranpärinää ja väsyneitä muisteloja siitä että vedettiin sitä ennenkin intervallivetoja - 35 asteessa niin että morkoonit soi. Näistä yksikään ei kykene enää juoksemaan metriäkään vaikka salaa saattaa siitä unelmoidakin. On positiivisempaakin viestiä nuoremmille juoksijoille kuin tuollaiset iänikuiset nillitykset ja dissaus siitä että yli 5 minuutin kilometrivauhti ei ole juoksua ensinkään.
  
Näihin aikoihin esitellään yhteenvetoja menneestä vuodesta ja mietitään tulevaa uutta vuotta ja mahdollisia henkilökohtaisia suurtekoja sen aikana. Kun sitten vuosi on taas kulunut niin huomataan että kuluupa se aika ripeästi eikä suurtekoja taaskaan ole raportoitavaksi - näinkö se menee ?

Vuosi 2017 jätti harjoituskilometreihin nähden hyvän maun. Unkarin kuusi päivää onnistui vanhoilla pohjilla nilkuttaen 476 km, johtuen puutteellisesta harjoittelusta isän kuoleman ja muuton vuoksi. Nivalan PUFF tuotti kahden kierroksen jälkeen jalattoman ukon suihkuun 117 kilometrin taivalluksen jälkeen. Elämän suuret muutokset eivät aina välittömästi paranna juoksutuloksia. Helpottuneena huomasin että minäkään en (vieläkään) ole kone.

Tulevaisuutta varten olen harjoitellut nyt kohta kuukauden kunnolla ja taakse on jäänyt reilut 500 kilometriä juoksua. Olen suhteellisen tyytyväinen olotilaani näin aluksi. Juoksumäärän on kuitenkin lisäännyttävä jotta olisi mahdollisuus nousta 6-päivän juoksussa uudelle tasolle. Tämän määrän olisi tultava kuitenkin niin että se ei fyysisesti tuhoa minua. Nykyisessä elämäntilanteessani harjoitteluun on käytössä aikaa varsin paljon ja samalla hyvään lepäämiseen myös.

Erään ystäväni lausunnon mukaan ultrajuoksuceeveeni mahdollistaisi jo keinutuoliin istumisen lopullisesti. Haluan kuitenkin olla esimerkkinä nuoremmille juoksijoille jotka miettivät isojen haaveidensa toteutusta ja ylipäätään koko elämänsä rakentamista niin että se palvelisi ultrajuoksua. Yhteiskunnan paine on valtava jos sen niin kokee. Älkää luovuttako vaan toteuttakaa haaveenne. Älkää missään nimessä kuunnelko vaatimuksia muilta tai edes ympäröivältä yhteiskunnalta silloin kun ne ovat haaveidenne tiellä. Teillä on täysi oikeus oman elämänne järjestämiseen niin että se palvelee pelkästään individualistista juoksijan elämäänne.

Olen koko elämäni kärsinyt asenteesta että minun täytyisi tehdä valinnat kuten muutkin. Opiskella, hankkia hyvä työpaikka, perustaa perhe ja saada lapsia ja olla niin kuin kaikki muutkin kollektivismin nujertamat, joille ainoa eturivin paikka on seurata poliittisen ja yhteiskunnallisen eliitin loputtomia vaatimuksia yhteisen hyvän saamiseksi. Lopputuloksena tästä on eletty elämä ilman vilaustakaan yhteisestä saati omasta hyvästä.
Vaikka olen ylläkuvatusta asenteesta kärsinytkin niin olen silti kiristänyt omien valintojeni tekemistä vuosi vuodelta. Olen toteuttanut haaveitani järjestämällä oloni sellaisiksi että olen voinut tehdä niitä asioita jotka ovat olleet ja ovat edelleen intohimoni. Päämääränä on ollut katkeroitumisen välttäminen ja toistaiseksi olen siinä onnistunut niin ihmisenä kuin ultrajuoksijanakin.

Isänmaata johtaa tällä hetkellä paskaporukka. Isänmaata ollaan viemässä yhä syvemmälle luokkaerojen yhteiskunnaksi, jossa ainoa mantra tuntuu olevan leikkaus menoista. Tämä olisi aivan oikein jos samalla mahdollistettaisiin lakien ja käytäntöjen myötä kevyt verotus ja tekemisen helppous kun puhutaan palkkatyöstä.
Kuulun siihen porukkaan jolle työssä ei ole koskaan ollut imua. Tekemäni työt ovat palvelleet elämääni ensin, sitten rahanhankintaa. Työn kautta en ole halunnut päteä mutta olen tehnyt itselleni tärkeäksi kokemiani asioita esimerkiksi ohjelmatoimittajan (dj) sekä vammaisten avustajan töiden kautta. Taksityö on ollut rahanhankintaa mutta myös ihmisten kohtaamista.
Työ kuljetusyrittäjänä avasi silmät siitä mihin pyritään sillä että nuoria kehotetaan ryhtymään yrittäjiksi - näin heidät huijataan palvelemaan suurpääomaa oman hyvinvoinnin parantamisen toivossa. Käytännössä he luovat hyvinvointinsa täysin itse ilman valtion tukea - valtio vaan ottaa hiukan välistä...
Tulevaisuudessa työtä pitäisi voida tehdä helposti ja lyhyitä pätkiä niin että se mahdollistaa yksilön omat haaveet ja antaa aikaa kokemuksien hankintaan todellisessa elämässä. Työ ei voi olla elämänsisältö vaikka moni näin luuleekin. Usein sanotaan että elämänarvot ovat muualla mutta tämä on vain työtä - miksi sitten siellä töissä vietetään helvetin paljon aikaa ja väsytään perusteellisesti ? Rahan takia. Kyllä - mutta sinä itse päätät mitä tarvitset.


Työttömien aktiivimalli

Aktiivimalli koskee lähtökohtaisesti kaikkia työttömyyskorvausta eli ansiosidonnaista päivärahaa, peruspäivärahaa tai työmarkkinatukea saavia suomalaisia.

Uusi sanktiojärjestelmä tulee voimaan ensi maanantaina ja ensimmäinen 65 päivän eli noin kolmen kuukauden seurantajakso alkaa heti siitä. Ensimmäisen kerran aktiivimalli voi vaikuttaa työttömyyskorvauksen määrään 2. huhtikuuta.

Jos työtön ei täytä aktiivisuusvelvoitetta, hänen työttömyystukeaan leikataan 4,65 prosenttia kolmen kuukauden ajaksi. Taloudellinen vaikutus vastaa yhtä omavastuupäivää kuukaudessa.

Sanktiota ei tule, jos työtön tekee kolmen kuukauden aikana vähintään 18 tuntia palkkatyötä tai osallistuu viitenä päivänä TE-toimiston työllistymispalveluihin tai tienaa yritystoiminnalla vähintään 241,04 euroa kolmen kuukauden aikana. Näitä ei voi yhdistellä.

Työttömän on lisäksi saatava pätkätyöstä työehtosopimuksen mukaista palkkaa.

Työllistymistä edistäviä palveluita ovat mm. työvoimakoulutus, omaehtoinen opiskelu ja työkokeilu.

Hallitus päätti jo aiemmin, että työtön saa ansaita 300 euroa ilman, että työttömyystuki pienenee.

Vuodenvaihteen jälkeen työttömäksi jäävillä kolmen kuukauden seurantajakso alkaa heti, kun he alkavat saada työttömyyskorvausta.

Aktiivimalli ei koske heitä, jotka saavat etuutta työkyvyttömyyden tai vamman perusteella, odottavat työkyvyttömyyseläkepäätöstä tai ovat omais- tai perhehoitajia.

Lähde: STT

Ylläoleva on sama kuin työssäkäyvälle sanottaisiin että jos et tee ylitöitä 18 tuntia kolmessa kuukaudessa niin palkastasi leikataan pois 4,65 prosenttia.

Ylläoleva näyttää kaikessa raadollisuudessaan miten suomessa valtaapitävä paskaporukka kyykyttää kansalaisia. Miten helvetissä aktiivimallin luullaan asettavan suomessa työttömät tasavertaiseen asemaan asuinpaikastaan riippumatta ? Miten oman aktiivisuuden voi osoittaa kun varsinkaan eri keinoja kuten pätkätöitä, opiskelua ja osallistumista TE-toimintaan ei voi yhdistellä ? Vaikka on luvattu että työttömyysturvaa ei leikata niin tämä on peitelty ja erittäin suora leikkaus.

Minä en ole katkera eikä minulla ole akuuttia hätää. Totean kuitenkin varsin suoraan että teet niin tai näin, niin aina sinulla lopulta persettä pyyhitään hyvinvointiyhteiskunnassa samaan aikaan kun jotkut nauttivat ihan oikein sopeutumiseläkettä kansanedustajan työstään.

Isäni kysyi aikanaan Kuuno Honkoselta että kenen etua te siellä eduskunnassa oikein ajatte ? Kuuno vastasi että kuule Paavo, me ajetaan siellä ihan omaa etuamme. Tämän jälkeen isäni ei koskaan äänestänyt. Minä olen tuosta huolimatta aina äänestänyt - jaloillani.

Olen tehnyt elämäni aikana valtavasti työtä ja juossut myös valtavasti. Kahtakin yhtäaikaa ja lopulta yrittäjänä ja aina juossut siinä sivussa tai useammin sitä ennen. Minulla on kompetenssia kirjoittaa nuorille juoksijoille että nostakaa kytkintä !  Hakeutukaa jonnekin missä ei ole liikaa lunta ja jossa on mahdollista tehdä töitä vain senverran että pärjää - ja juoskaa kaikki muu aika !

Ainoa mahdollisuus pärjätä on ottaa asiat omiin jalkoihinsa. Ainoa tapa vaikuttaa on vaikuttaa omassa ruudussaan. Mitä useampi valitsee muuta kuin yleinen etu vaatii niin pikku hiljaa yleinen etu mukautuu. Pakkohan sen on mukautua. 

Nyt jo on nähtävissä että esimerkiksi kausitöihin Lappiin tulee paljon väkeä ulkomailta. Syy on kahdenlainen, halutaan nähdä erilaisia paikkoja ja samalla hyväksytään että palkka on surkea koska usein työnantaja tarjoaa edullista majoitusta ja ruokaa oleskelun ajaksi, jolloin suomen huikeat elinkustannukset eivät ehdi puraista.

Kukaan orpo Petteri tai Juha-mussukka, saati sitten Puolivallaton itse, ei tekisi päivääkään töitä 10 eurolla brutto per tunti. Vasenkätisistäkään harva. 
Nyt sitten joku sanoo minulle että opiskele ja hanki kunnon työpaikka niin saat parempaa palkaa. Vastaan että ole sinä siellä paremmassa palkassasi aivan rauhassa - minä ultrajuoksen senkin ajan ulkona luonnossa. Ollaan sitten illalla molemmat yhtä väsyneitä fyysisesti mutta henkisesti ei.

Tiedostan hyvin amerikan mallin kääntöpuolen, kun tulet vanhaksi on sinulla vaikeuksia pärjätä ellei yhteisö huolehdi sinusta koska eläkkeesi voi olla pieni tai olematon. Tiedostan myös itäisen mallin jossa sinulla ei ole mitään etkä mitään tarvitsekaan, koska vain harvat ovat valittuja ja heillä on kaikki yhteisen työsi hedelmät ja sinä kelpaat vain töihin.

Ainoa vaihtoehto on nähdäkseni kehittää ihan oma malli. Jokainen ratkaiskoon mallinsa itse.

Voi olla että joskus ajan mittaaminen lopetetaan turhana. Elämä nähdäänkin sarjana nykyhetkiä ja kun hetkistä viimeinen on käsillä ei olekaan olennaista se mitä sait aikaiseksi elämäsi hetkien aikana vaan että miltä se tuntui ja miten viimeisen hetken tyytyväisyyden kanssa on suhteessa niihin aiempiin hetkiin. Mitä koit, olitko onnellinen ja saitko toteuttaa haaveesi - kestitkö paineen ?

EVERSTINNA, VERKKOSUKKAHERKKU JA MUUTA PUHDASTA

Tämä on taas niitä öitä. Huokaisen ja käännän kylkeä, avaan silmät ja katson kelloradion punaisia numeroita. Suden hetkenä kukkokin on taintunut olemaan kiekumatta,  tänä aikana aamuyöstä jolloin kukaan tervepäinen ei edes harkitse ylösnousemista. Paitsi ehkä Jeesus, ja hänkin teki sen vain kerran. Hän teki mitä miehen pitää tehdä, kantoi vastuunsa.
Kirsi nukkuu syvää unta vieressäni. Kausityön pitkät päivät hotellilla väsyttävät. Kirsi on nyt se meistä joka tekee "pikkuisen enemmän" jotta hyvinvointiyhteiskunta säilyy. Brutto 11 euroa ja risat. Minun mahdollinen tulevaisuuteni samassa hotellissa ensi syksynä : Ladies and Gentleman, olen eräoppaanne Pasi tänään. 9 euron bruttotuntipalkalla johdatan teidät vaaralliseen erämaahan missä karhut nukkuvat kevyesti ja sudet kuolaten himoitsevat vertanne. Otamme mukaan tositarvetta varten kaksi riukua ja luonnossa hajoavaa ekologista vessapaperia. One guestion ? Yes afcourse. Don´t hesitate ! Miksi kaksi riukua kun yhdelläkin voi istua ? No, no sitting. Kom sii kom saa, frozen butt. Let me explain. Alkuperäinen riukukäymälä idästä. Laitatte toisen seipään pystyyn ja ripustatte takin siihen. Toisella seipäällä hätistätte sudet kauemmas kyykkiessänne. You understand. Aplodeja !

Ultraurheilija harjoitusrytmissään. Jatkuva prässäys ja kilometrimäärän nosto vaikuttaa unirytmiin eli hormonitoimintaan. Pirteähän minä olen jo nyt ! Yritän kääntää kylkeä mutta samalla muistan että Everstinna lojuu selällään tupakeittiön pitkällä pöydällä valmiina otettavaksi. Vilkaisen vaivihkaa Kirsiä ja nousen ylös. Tästä nukkumisesta ei tule mitään.
Matkalla vessassa muistan että keittiössä on toinenkin herkku verkkosukassa odottamassa. Kiusaus käy liian suureksi. Laitan eteisessä makuuhuoneen ovea kiinni että en häiritse Kirsin unta. Valot ja lataan kahvinkeittimen. Istahdan pöydän ääreen ja sormeilen selällään lojuvaa Everstinnaa hajamielisenä. Kiusaus kuitenkin voittaa ja etsin silmälasit ja otan ensin käsittelyyn verkkosukkaan käärityn makupalan. Silpaisu veitsellä ja verkkosukka purkautuu paljastaen mehevän sisällön.
Siinä ne nyt ovat molemmat pöydällä edessäni. Everstinna selällään ja verkkosukkaherkkukin valmiina nautittavaksi. 
Jorma Panulakin sanoi aikanaan että silloin on veisattava kun kirjat ovat auki. Väristys kulkee sisälläni aamun varhaisella hetkellä kun siemaisen kahvia, haukkaan tämän joulunajan ensimmäistä kinkkuvoileipää ja jatkan Rosa Liksomin mainion kirjan lukemista.

Joulunaikaan hyvää tahtoa tulvii ovista ja ikkunoista. Vihreä kuula poskessa ähkyaterian jälkeen on sohvalla mukava röhkiä sielu puhtaaksi pestynä varsinkin kun muisti laittaa jouluostosten yhteydessä pelastusarmeijan pataan ne loput kaksikymmentäviisisenttiä kolikoita taskun pohjalta - loputhan ostettiin visalla mutta muistettiin tehdä hyvääkin.
Minä en dissaa. Se kaksikymmentäviisisenttiä saattoi olla juuri se puuttuva pala jonkun leipäpalasta. Mutta hyvää voisi tehdä muulloinkin. Ja jos kiinnostusta löytyy niin Vapahtajasta on saatavilla muulloinkin tietoa kuin pelkästään heinillä härkien kaukalon.
Luokkaerot kasvavat maassamme jatkuvasti ja erittäin vaivihkaa. Jatkuva taloudellisten arvojen palvominen on luonut loputtoman leikkauslistan lapsiperheiden, työttömien, köyhien, sairaiden ja vanhusten arkeen. Vaikka puolivallaton ja hänen siunatussa tilassa oleva robottinsa itsenäisyyttä juhliessa kuinka vakuuttivat että kaveria ei jätetä niin kyllä on osittain jätetty ja kauas.
Minä en silti dissaa. Uskon myös kohtaloon ja pyrin arjessani olemaan hereillä kun tilaisuus tulee. Ennen joulua tapasin Ivalossa yhden kotikylämme vanhimmista yksinasuvista saamelaisista. Vein hänet kiireettömälle joulukahville. Kahvihetken aikana sain kuulla ajasta jolloin Nellimin vaarat olivat vielä sittemmin 70-luvulla hakatun vanhan ikimetsän peitossa. Sain kuulla ajoista Kivijärven takana vieläkin seisovassa hirsipirtissä, jossa avopiisin lämmössä jäätiin henkiin porojen ruokkimisen jälkeen. Ulkona oli silloin ollut tavanomainen - 40 asteen pakkanen. Syvä Siperian kylmä oli viipyillyt metsissä ja vaarojen välissä viikkokausia kiristyen aina välillä  - 50 asteeseen mutta siitä huolimatta päivittäiset askareet oli pakko tehdä. Joulukin oli mennyt ja koulun asuntolaan Nellimiin oli ollut pienen pojan lopulta pakko hiihtää takaisin reilut 20 kilometriä.

En ole itsekään elämässäni aina onnistunut hyvän tekemisessä edes omien läheisteni kanssa. Olen kuitenkin yrittänyt vuosi vuodelta enemmän. Ja kun tekee parhaansa niin se on aina uuden alku vaikka ei aina saisikaan vastakaikua. Pahuutta ja ahneutta ei maailmasta pois saada mitenkään muuten kuin hoitamalla oma lähipiirinsä kuntoon. Silloin kun jäljellä on vain risti tai kivi, jolle voi viedä kynttilän, on sitäkin suuremmalla syyllä muistettava muistuttaa että rakkaus ja välittäminen ovat maailmassa kaikki kaikessa - joka päivä muulloinkin kuin Jouluna.

Elämänmyönteistä Joulua kaikille lukijoille !

Isäni risti Nellimissä.

Nellimin hautausmaa muualle haudattujen tai kadonneiden muistopaikka.

Nellimin kirkko.

VIIKKO 51. HARJOITTELUNI  AUKI SELITETTYNÄ

Ma- 38,3 km - 4.12. Missevaaran erikoispitkä lenkki nousuineen joka -11 - -15 asteen pakkasessa jääti takin sisäpuoleltakin. Merinovilla pelastaa. Lenkin aikana join puolisen litraa vettä.
Ti- aamu 9 km - 1.08. Poluilla ja moottorikelkkaurilla helppoa juoksua. Pakkasen takia ei normaalia harjoitusta -22 astetta.
Illalla 9,2 km - 56.02. Pakkanen laski -2,4 asteeseen. Kilometrien paikkausta.
Ke- 17 km - 1.46. Keskivauhtista juoksua, plus 2,7 astetta lämmintä, föhn tuuli.
To- 8 km - 52.07. Tiellä tunnustellen. Nuhaa ja vatsavaivaa, ei normaalia hyvänolontunnetta kehossa.
Pe- 12,1 km - 1.17. Edelleen kevyemmin rytmiä hakien. Vatsavaivaa.
La- 15,4 km - 1.43. Hidasta kestojuoksua. Kylmä viima ja kehno olo (ei sairas) mutta tietyt harjoitukset on tehtävä olosta tai olosuhteista riippumatta. Vatsavaivaa.
Su- iltapäivä 11,11 km - 1.12. -24 pakkasta mutta lenkillä kevyt kolmen kilometrin kiihdytys aina vauhtiin 5.20 asti. Normaali olotila. Jouluaatto.
Illalla 10 km - 56.50. Reipasta iltajuoksua, rapiat 23 pakkasta;asenneharjoitus, parhaat kilometrit 5.22 vauhtia.

Viikko yhteensä 130,4 km - 14 tuntia ja 2 minuuttia - 1050 metriä vertikaalia.


Harjoittelu on alkanut kohtuullisesti. Tavoitteena terveenä pysyessä on juosta 500 kilometriä rikki joulukuussa ikäänkuin pohjaksi kevään kovempaan harjoitteluun. Pakkanen haittaa vain pitkiä monituntisia harjoituksia joissa rintakehä jäähtyy liikaa, joten kovalla pakkasella lenkit pätkitään lyhyemmiksi. Yli kolmenkymmenen asteen pakkasella en enää mielelläni juokse mutta voin kävellä puoli tuntia että saan kakan tulemaan edes kerran päivässä.
Minä en koskaan harjoittele sairaana. Sensijaan jatkuva energioiden poisottaminen kehosta aiheuttaa erilaisia tuntemuksia ja ongelmia, joita kunnossa ollessani en juurikaan kilpailussa koe. 
Ultrajuoksija juoksee on arki tai pyhä, pakkanen tai lumisade. Kun harjoitellaan tavoitteellisesti niin silloin harjoitellaan ensin ja sitten jotain muuta - tai ei mitään muuta paitsi ihmissuhteet.
Mikä on ? On pelissä kaikki mikä minusta lähtee. Vain kerran aiemmin elämässäni olen harjoitellut tällä asenteella - silloin ennenkuin juoksin Suomen halki. Nyt aion mennä tuostakin asenteesta yli jos pysyn terveenä.

ULTRAJUOKSIJAN VAPAAPÄIVÄ

VIIKKO 50. HARJOITTELUNI AUKI SELITETTYNÄ

Ma- aamulla kahlausta 7cm uudessa lumessa 8,2 km - 55,39.
        illalla 8,1 km - 55,15. Viime viikko painaa. Al dente koko ukko.

Ti- 17,11 km - 1,52. Sopivaa kestojuoksua huomioiden väsymys. Vauhti parempi kuin eilen.

Ke- aamulla imurointivauhtia mäkisellä reitillä 20,1 km - 2,07. Palautunut.
       illalla 20,5 km - 2,10. Nukkumattia etsimässä, tiukempi tahti kuin aamulla. Päivän tavoite oli energiat pois kokonaan - täyttyi.

To- 15,4 km - 1,42. Kylmä tuuli ja lumipöperöä. Juoksua tarkasti sillä rajalla ettei katkea, mutta niin että se vähäkin energia joka yön aikana on palannut saadaan pois kokonaan.

Pe- 20,1 km - 2.16. Viikon tärkein lenkki. 14 km kohdalla täysin vailla energiaa, joten juoksin kostoksi 6 kilometriä lisää juuri sillä tunnelmalla millä 6-päivän juoksussa juoksen päiväkausia. Täysin zombie lenkin jälkeen.

La- Lepo, 18 päivää edellisestä.

Su- 9,1 km - 58,23. Kevyttä hempailua mökiltä paluun jälkeen. Lähes täysin palautunut ja valmis uuteen harjoitusviikkoon.

Viikko yhteensä 118,9 km - 12 tuntia ja 59 minuuttia - vertikaalinen noususumma 742 m.
Viikon aikana Pohjoisen kaunis talvi, pakkasta -1,5 - - 10 astetta.

Ahvenjärven lenkin alkua Nellimissä.

Makaan pienen tuvan sohvalla ja Kirsi lukee kirjaa makuuhuoneessa. Pyöreällä pöydällä on tavallinen juomalasi, jossa on kaksi senttiä konjakkia. Olemme juuri tulleet rantasaunasta, juoneet kahvit ja hiljentyneet lauantain mökki-iltaan. Kynttilä lepattaa pöydällä ja honkapuu possahtelee puuhellan pesässä. Yhteisen saunomisen ja avantouinnin jälkeen olo on lievästi sanottuna rento.
Ulkona on kaksitoista astetta pakkasta. Valkoisen hangen yllä Lapin yön sinistä samettia ja kattona tuhannet tähdet. Hiljaisuus. Lähimpään asuttuun taloon on 20 - 30 kilometriä - riippuu mihin suuntaan lähtee ja lähteä voi vain moottorikelkalla tai jalan.

On ultrajuoksijan vapaapäivä ja vietän sitä mökillä Talvitupalompolossa. Alkuperäinen nimi ennen asutusta on ollut Vuohenmääkimäjärvi. Tästä saamelaisten vanhasta talvipaikasta on tullut minulle pyhimmistä pyhin, täysin eristetty yksityisalueeni, mihin vain harvat ja minua lähimpänä olevat ihmiset kutsutaan. Täydellisen hiljaisuuden tyyssija.

Tavoitteellisen harjoittelun vastapainoksi on kyettävä irrottamaan ajatukset juoksusta. Ympärillä oleva talvinen erämaa tarjoaisi fyysistä aktiviteettia hiihdon ja lumikenkäilyn parissa mutta nyt on aika levätä. Olen harjoitellut 18 päivää yhtämittaa ilman ainuttakaan lepopäivää. Päivälläkin tyydyin vain toiveikkaana pilkkimään virran rajalla mutta harjukset pitivät minua pilkkanaan. Jauhomadon sijasta olisi pitänyt ehkä tarjota kärpäsentoukkaa tai kumitoukkaa - kuka tietää näiden kalojen sydäntalven metkut.

Talvitupalompolo oli isäni matkan pää. Kykenen jo nykyisin viettämään aikaa mökillä ilman jatkuvaa tunnetta siitä että joku katselee - ilmeisesti toimintaani ollaan oltu tyytyväisiä. Mökin yhteydessä olevasta vanhasta saunasta on tehty vierashuone. Asensin isän sinne hankkiman kamiinan paikalleen. Istuessani sohvalla katsellen kamiinan lasiluukusta neitsytvalkeaa tuli mieleeni että isä olisi ansainnut nähdä tämän.
Vierashuoneesta eli vaarinpirtistä näkee suoraan lompolon rantaan koivikkoon. Tuossa paikassa niityn yläreunassa asuivat saamelaiset. Ja juuri tuosta paikasta heistä yksi, Aili, hiihti Ivaloon hammaslääkäriin ja samana päivänä takaisin - yhteensä yli 100 kilometriä. Saattaisin pystyä samaan mutta tuskin kolmen hampaan poiston jälkeen enää huvittaisi hiihtää takaisin verta syljeskellen. Ylipitkiä suorituksia on tehty ennenkin mutta vain pakosta.
Katsellessani ulos tuli mieleen muitakin ajatuksia. Olen asunut Nellimössä yli vuoden ja valitettavan usein kun tulee jonkun kyläläisen kanssa puhe isästä niin muistetaan ensin että hän oli päissään ja sitten jotain muuta. Toisaalta kun minua muistellaan niin todennäköisesti muistetaan ensin että se oli aina lenkillä ja sitten jotain muuta. Tai sitten ei. Onko sen väliä ? Elämä on pelkkää erilaista addiktiota, jos sen niin haluaa nähdä. Minä en halua nähdä.
Saatetaan kysyä miksi pitää muistella epämiellyttäviä. Kehittyäkseen elämässä. Elämän kestäminen selvinpäin on minulle lastenleikkiä. Siksi joskus juonkin kaksi senttiä konjakkia ihan kiusallani - ultrajuoksijan vapaapäivänä tai muulloin kun sattuu huvittamaan.

Kaikelle on tarkoituksensa ja Hän, joka tarkoituksen on asettanut, saattaa tietää meitä paremmin irrationaalisten tapahtumien merkitykset. Kyetäkseen uskomaan omiin mahdollisuuksiinsa on ymmärrettävä ympäröivä luonto ja sen arvo aidon elämän perustana. Kyetäkseen liikkumaan ajassa pitkään ja pitkälle, on ultrajuoksijan nähtävä oma pienuutensa ennenkuin pystyy ylittämään normaalin suorituskykynsä rajat.

Suosittelen :

  
Kielikukkanen : Asun Nellimissä. Yhtälailla Nellimössä. Molempia muotoja käytetään mutta enemmän vanhempi paikallinen on Nellimö-muoto. 
Sana Njellim tulee (mahdollisesti) saamen nielua kuvaavasta sanasta. Tällainen paikka on esimerkiksi Nellimjärven vesireitillä.

KUUDEN PÄIVÄN JUOKSU - 3.

Kolmas ja viimeinen osa kuuden päivän juoksua käsittelevää sarjaani kertoo perusteluja ja detaljeja. Aivan kuin kahta ensimmäistä osaa niin tätäkin voi soveltaa monipäiväjuoksuihin ja ultrajuoksuun yleensä.

Suuri esikuvani ja tavallaan oppi isäni kuuden päivän juoksussa Wolfgang Schwerk on todennut että olisi parempi tulla kuuden päivän juoksuun ilman maratontaustaa. Ilman vauhtijuoksutaustaa, koska niin erilainen laji monipäiväinen ultrajuoksu on.

Nyt kun kahden edellisen kirjoitukseni jälkeen urheilija on saatu ajattelemaan aikaperspektiiviä ja harjoittelemaan ultrajuoksua niin hänelle täytyy perustella tietyt asiat jotta hän uskoisi asiaansa.

Oikeastaan kyse on pelkästään siitä että ultrajuoksuharjoitettu keho pitää juoksemista maailman  luonnollisimpana asiana - keho kaikilta osiltaan, myös mielen osalta.

Ultrajuoksijoiden, etenkin aloittelijoiden käsitys ihmiskehon fysiologiasta on usein virheellinen tai liiaksi normaaliin terveystieteeseen sidottu.

POLTTOAINE

Huippunsakaan viritetty keho ei kilpailussa toimi ilman polttoainetta. Jos hiilihydraattivarastot ehtyvät eli ei syödä riittävästi, niin veren sokeritaso putoaa, eikä vapaita rasvahappoja voida käyttää tehokkaasti hyväksi. Oireita ovat koordinaatiopuutteet, keskittymiskyvyn puute ja fyysien heikkous.

Glukoositaso täytyy pitää sellaisena että rasva-aineenvaihdunta on mahdollista.

Juoksija kuluttaa 1,6 kilometrin matkalla noin 100 kaloria, jolloin esimerkiksi 193 kilometriä nielee 12000 kaloria eli 3-4 kertaa enemmän kuin normaalissa harjoittelussa.
Tästä kaavamaisesta esimerkistä seuraa että kilpailussa tulisi saada noin 50 grammaa hiilihydraattia tunnissa plus normaalit ruokailut. Tuo 50 grammaa tulisi nauttia täydennysravintona, riippuen mitä kunkin vatsa kestää. Maltodekstriini,geelit yms. normaalit välipalat.
Normaali urheilujuoma sensijaan sisältää liian vähän hiilihydraattia ja liikaa elektrolyyttejä poislukien kuumassa säässä tapahtuva kilpailu. Kylmällä säällä tulisi syödä enemmän ja kuumalla juoda pienissä erissä useammin - ei kuitenkaan liikaa.
Huomautan että tähän ei kannata kommentoida, että eihän se keho ota vastaankaan kuin tietyn määrän. Ei otakaan mutta jos mitään ei tarjotakaan niin noutaja tulee ja saletisti ei natsaa.
Jos joku edelleen kakistelee ja tekee mielessään vertailuja maratoniin niin mitä jokin 3 -5 tunnin lenkki on 144 tunnin yhtämittaisen juoksun yritykseen verrattuna. Ettehän te kotonakaan ole syömättä päiväkausia !

Jos kuuden päivän kilpailussa alkaa pahoinvointi tai ripuli on syytä rauhoittaa tilanne, mennä makuulle ja palata sitten olon kohennuttua takaisin. Pitää myös yrittää tankata ja huomioida vauhti tällaisten vaikeuksien jälkeen. 
Juoksijan itsetunnolle tekee hyvää saattaa kilpailu loppuun - usein nähdään huikeita toipumisia. Heikkoja hetkiä tulee ja menee - älä jää jumiin niihin !

IHO

Iho, kynnet ja limakalvot ovat kovilla jatkuvan hikoilun ja liikeen myötä. Leikkaa kyntesi, rasvaa jalkasi ja takapuolesi. Ongelmien ilmaantuessa leikkele surutta tossut auki tai vaatteet riekaleiksi - mikään ei saa puristaa. Tähän tottuu jo pitkissä harjoituksissa mutta kilpailussa ongelmaan on heti tartuttava. Rakko on puhkaistava ja laastarit ynnä keinoihot keksitty.

Ja sitten takaisin radalle.

VATSA

Pitkä kohtuullinen rasitus (alle 75 % VO2Max) ei vaikuta suoliston tyhjenemisvauhtiin. Ei siis pitäisi vaikuttaa... Kannattaa syödä sellaista ruokaa mistä pitää. Tyypillisiä esimerkkejä ovat leivonnaiset, pikkuleivät, vanukkaat, viilit, jugurtit, leivät, sämpylät, jäätelö, tee, kahvi, hedelmät kaikissa muodoissa, keitot, pastat, suklaa, murot, mysli, kuskus, riisi, oliivit, suolakurkut, marjakeitot, hillo, hunaja ja niin edelleen. Kaikki palaa joten rajoja ei ole.
Jos kilpailee Unkarissa on syytä miettiä kannattaako lihapataa vetää puolenpäivän helteessä kilo tai syödä jotakin ihmeellistä lihaliemen oloista rasvakeittoa. Unkarin huolto on erittäin kattava ja pääosin onnistunut mutta eräiltä osin keittäjien ikä vaikuttaa välillä lopputulemaan ja laktoositonta vaativa on osittain pulassa mutta selviää käymällä kaupassa ennen kilpailua.

Tähän vatsaosioon on mainittava eräs epämiellyttävä esimerkki. Juokset kierrosta ja radalle eteesi palaa juoksija X vessasta. Juoksette peräkkäin huoltopöydän snack osioon ja juoksija X ottaa oliivin lautaselta ja jatkaa. Sinä otat sen viereisen oliivin.

Kysymys : Koskiko X sinun oliiviisi ja pesikö X kätensä saippualla senjälkeen kun oli pyyhkinyt takapuolensa ?

Vastaus : Mistähän se ripuli oikein tuli ?

KESTÄVYYS

Minä olen lanseerannut käsitteen kokonaiskestävyys. Siihen kuuluu henkinen tasapaino, kehon hallinta ja toiminta sekä olosuhteiden hallinta ja toiminta niiden mukaan.

Yleisin virhe on juosta liian kovaa alussa jolloin kilpailusta muodostuu sitä vaikeampi mitä pidemmästä kilpailusta on kyse.
Harjoitteluun edelläkuvattu pätee myös. Kuminauhaa on venytettävä mutta jos sitä venyttää liikaa niin se katkeaa.

Syväkestävyys ja superkompensaatio. Aisaparilla on rajansa. Syväkestävyys on osa kokonaiskestävyyttä ja sen harjoittamiseen kuluu vuosia. Kehoa opetetaan toimimaan taloudellisesti pitkiä aikoja niukalla polttoaineella. Kyse on toiston kestävyydestä - siitä että juoksu on luonnollista ja helppoa. Automaatiota ilman puristusta. Myös väsyneenä.
Superkompensaatiota tapahtuu tiettyyn rajaan saakka. En osaa arvioida onko tälle ylärajaa. Itse koen että peräkkäisten pitkien harjoitusten palautumattomuus kertoo että henkilökohtainen raja on sillä kertaa saavutettu. Kehotan yrittämään uudelleen kun tuntuu että on palautunut, edes hiukan.
Täysinpalautunutta tunnetta voi olla vaikeaa hahmottaa. Tarvitaanko sitä harjoittelussa ?

MIELI

Tavoite motivoi. Uuden kokemuksen hankinta motivoi. Yhteenkuuluvuuden tunne motivoi.

Kun huomaa että kykenee olemaan arjessaan vahva muiden nillittäessä jatkuvasti ympärillä ties mistä päivänpolttavasta, joka itseä ei kiinnosta paskaakaan, niin silloin on oikealla tiellä.

Jos itse alkaa nillittää on väsynyt. Jos itse nillittää koko ajan on liian väsynyt. Jos joku muu nillittää (vaimo, perhe, esimies) niin rakentava keskustelu auttaa mutta juoksemista se ei voi rajoittaa mitenkään.

Sivuhuomio : Kuka muuten keksi sanan nillittää ? Ihan naurettavaa...

Kilpailussa on siedettävä monenlaista epämukavuutta. Kun jokainen ultrajuoksija on harjoitellut paljon ja etenkin löytänyt itselleen sopivan tavan harjoitella ja sitten onnistuu, on kysymys todellisesta voitosta vaikka kisaa ei voittaisikaan. Tämän voi kääntää voimavaraksi arkeen ja ehkä seuraavaan ultrakilpailuunsa.

Ultrajuoksijan asenteesta kertoo että jos joku väittää juosseensa "seinää" päin maratonilla 35 kilometrin kohdalla ja uupuneensa täysin, niin ultrajuoksija mielessään naureskelee, tosin hyvin tietäen kilpailuvauhdeista johtuvat tuntemuksien erot.
Uupunut 35 kilometrin kohdalla ? Kun juoksin Suomen halki niin olin useampanakin päivänä ihan uupunut monessakin kohtaa. Silti koitti aina uusi päivä ja kilometrit karttuivat. Mitäs jos harjoiteltaisiin ??? (minä myös - vieläkin...)

Transsendenssiin kuuluu että epämiellyttäviin asioihin tai kokemuksiin ei takerruta. Mieli käännetään muuhun. Tätä voi harjoitella. Vähän kerrallaan.

OMIA KOKEMUKSIANI HARJOITTELUSTA

Se mitä nyt kirjoitan koskee vain kuuden päivän tai vielä pidemmän ultrajuoksun harjoittelua.

-En usko että valtavan pitkistä lenkeistä jatkuvasti tehtyinä on hyötyä. Tarkoitan että jos koko harjoituskautensa takoo joka viikko useita yli 40 km lenkkejä. Sensijaan kehotan menemään lenkille kuluttamaan aikaa. Jos aikoo juosta päiväkausia yhtämittaa on hyötyä siitä että on lenkeillä kauan, kilometreistä eli vauhdista ei tarvitse välittää aina.
Esimerkki : Juostaessa 40 km lenkkiä voi 20 km jälkeen käydä kahvilla. Istua vartti munkin ja kupin ääressä ja juosta sitten kotiin mieluummin kuin posottaa yhtämittaa rinta kaarella 40 km. Kilpailuissa ei kukaan juurikaan juokse yhtämittaa noin kauan. Aina tulee jokin tarve pysähtyä edes hetkeksi ja miten jalat ja kroppa kestävät tämän jos sitä ei ole harjoiteltu ?

-Joskus kokonaisuuden kannalta on parempi juosta esimerkiksi kaksi 15 km lenkkiä samana päivänä, välissä voi syödä ja vaikka nukkua hiukan, ennemmin kuin juoksisi yhden traditionaalisen 30 km lenkin. Monipäiväjuoksuissahan tehdään tällaista kokoajan mutta isommassa mittakaavassa.
-En usko, toisin kuten Schwerk, että jatkuva pidättäytyminen nesteen ja ravinnon otosta lenkkien aikana on hyvästä. Nestettä ja geeliä mukaan ainakin joskus ylipitkille (yli 2,5 tuntia) harjoituksille, talvella pakkasessa lämmintä nestettä.

-Harjoittelun alkaessa puuduttaa mieltä, sitä voi monipuolistaa ja keventää hetkeksi. On järjetöntä juosta itsensä telakalle tai tulla valmiiksi vammautuneena ja loppuun väsyneenä kilpailun lähtöviivalle. Menetettyä harjoitusta ei voi korvata mutta harjoittelua voi rytmittää varsin monella tavalla.

Esimerkki :

Ma- 10 km                                      Ma- 20 km
Ti- 20 km                                        Ti- Lepo
Ke- 10 km                                       Ke- Lepo
To- Lepo                                         To- 10 km  20 km
Pe- 10 km                                        Pe- 20 km
La- 30 km                                        La- 10 km
Su- 30 km                                        Su- 30 km

Lopputulos on sama. Jopa niin että oikeanpuoleisen vaihtoehdon lauantain voi levätä sillä to-pe harjoitusvaikutus korvaa sen mikäli jatketaan taas samalla tavalla eli su-ma on yhteensä 50 km.
Idea on aina peräkkäisinä päivinä tehdyissä pitkissä lenkeissä.

Näistä voi vääntää loputtomiin. Mielestäni riittää kun juoksee omasta mielestään (ei vaimon tai perheen tai esimiehen mielestä) riittävästi ja välillä energiat ulos itsestään perusteellisesti. Harjoittelusta on 80 % sujuttava helposti. Pitää olla tunne että kilometrejä voisi aina lisätä 10 %, tiettyjä isoja yli 170 km viikkoja lukuunottamatta.
Lenkeillä saa ja pitää uupua ja myös katketa, mutta ei suinkaan joka viikko.

On erittäin harvinaista, että pitäisi juosta yli 250 km viikossa, etenkään jatkuvasti. Tuossa voisi yhtähyvin lukea 200 km. Tuolloin voi sitten miettiä onko tehoa tarpeeksi jos jatkuvasti maittaa helposti yli 200 kilometriä.

Edelleen tähdennän että ylläolevassa ajatellaan juostavan 144 tuntia tai enemmän yhtämittaa. Siis yli 42 km, yli 160 km, yli 200 km, yli you name it... 

Juostaan siis PÄIVÄSSÄ 60 km - 130 km. USEIDEN PÄIVIEN AJAN YHTÄMITTAA !!!

6 kertaa 60 on 360. 

Nimimerkillä 27 kertaa 60 keskimäärin. Kahtena viimeisenä 80.

Mutta "vain" 6 kertaa 90. 

Toistaiseksi.

Loppuun vielä oma tuore harjoitusviikkoni auki selitettynä.

 VIIKKO 49. 

Ma- 23,3 km - 2.33. Pitkä, melko hidas lenkki -15 asteen pakkasessa; takki jäätyi sisäpuoleltakin. Mäet lisäävät harjoitusvaikutusta.

Ti- 16,5 km - 1.43. Aavistuksen kovempaa kestojuoksua. Pakkasta hieman liikaa tähän treeniin, -21 astetta.

Ke- 11,3 km - 1.20. - 23 pakkasta ja lumiset polut metsässä. Itsenäisyyspäivä ja teemalenkki veteraanien muistolle - ei tarvitse juosta mitään pakoon isänmaassa kun nämä herrat eivät antaneet periksi vaikka taatusti oli vilu ja nälkä.

To- 7,9 km - 52 minuuttia. Pakkasta liikaa normaaliin (pitempään) harjoitukseen. - 28 astetta.

Pe- 30,4 km - 3.07. Erittäin kova harjoitus koska reitistä keskimmäinen kymppi on Kessin erämaassa huonoa tietä ja etenkin kun lopussa nostin vauhtia suunnitellusti lopulta alle 5 minuutin kilometrivauhdin. Pakkasta - 7,5 astetta.
(Joskus kauan sitten nuorempana (31 vuotiaana) juoksin ensimmäiset 20 km 1.40 ja viimeisen 10 km 42 minuuttiin. Eli tyhjästä ei minunkaan harjoitteluni aina ole koskaan koostunut.)

La- 9,5 km - 1.07. Kevyttä hempailua osittain moottorikelkkaurassa ja järven jäällä umpihangessa vastasataneessa lumessa. 
Tarkoitus oli palautua eilisestä mutta ottaa mukaan erittäin kevyt voimaosio jotta lihasmuistiin jää merkintä väsyneillä jaloilla tarpomisesta ja siinä onnistumisesta. Erittäin nautittava ja hyvä lenkki ja juuri tässä täsmälleen oikean pituinen (ajallisesti) ja oikein vaikuttava harjoitus.

Su- 16,1 km - 1.45. Peruslenkki pohjakunnon huoltoon ja sen kehittämiseen. Terveesti väsynyt olo ja 3 km kohdalla käynti metsässä. (paskalla)

Viikko yhteensä 115,3 km - 12 tuntia ja 31 minuuttia - vertikaalia 970 m

Hyvä viikko jossa pakkasen vuoksi jäi juoksematta kymmenisen kilometriä. Seuraava viikko on pelkkää kevyttä määräjuoksua ilman tehoa. Viiikon kilometrimäärä selviää tunnelman mukaan mutta se ei ole mikään ns. lepoviikko.

AJATUKSIA

Minä olen juossut/harjoitellut vuodesta 1992. Olen tuloksiini tyytyväinen enkä jossittele koska matkan varrella on ollut monenlaista muutakin kuin ruusuilla tanssimista.
Harjoittelen nyt 6-päivän juoksuun ensi toukokuussa jolloin minun pitäisi pystyä juoksemaan yli 600 km Unkarin tutussa kilpailussa.
Osaanko lopettaa ? Kyllä mutta miksi lopettaisin ? Sensijaan elämässäni on muutakin kuin ultrajuoksu. Kuitenkin edelleen silloin kun viikkokilometrimäärä nousee 150 km tuntumaan sitä muuta on erittäin vähän. Hyvä niin - aina välillä.

KUUDEN PÄIVÄN JUOKSU - 2.

Kuuden päivän juoksua käsittelevän blogini ensimmäisen osan tehtävä oli herättää ajatuksia ja avartaa näkemystä monipäiväisiin ultrajuoksuihin ja etenkin niiden aikaperspektiivien ymmärtämiseen.
Tämän toisen osan tarkoituksena on tehdä selkoa harjoittelusta ja muusta valmistautumisesta kilpailuun. Voi olla että saan (on pakko) kirjoittaa vielä eräänlaisen yhteenvedon ja pääkohtien esiinnoston osassa kolme, mutta se jää nähtäväksi. Riippuu kommenteista ja palautteesta.

KUKA HALUAA JA MIKSI ?

Kuuden päivän juoksuun tullaan etsimään rajoja ja hakemaan kokemuksia joita rahalla ei voi ostaa. Usein aloittelija tulee ensimmäisen 6 päivän juoksun kilpailunsa lähtöviivalle maratonien, 100 kilometrin tai 24-tunnin ultrajuoksun tai muiden pitkäkestoisten kestävyyssuoritusten, kuten vaelluksen, pyöräilyn tai hiihdon kautta.

Tässä välissä korostan edelleen 144 tunnin kilpailuaikaa.

Vasta harvoin järjestetty 48-tunnin juoksu antaa kalpean aavistuksen mitä univaje tekee yksilölle, joka haluaisi vain juosta päivästä päivään. 48-tunnin juoksu paljastaa jalkojen iskunkestävyyden puutteet mutta etenkin se paljastaa puutteet henkisellä puolella. Toisin sanoen se lyö uhon pois ja palauttaa varmasti maan tasalle harjoittelemaan lisää tai sitten sängyn pohjalle.

On siis edelleen erittäin tärkeää ymmärtää mitä on tekemässä kun/jos lähtee juoksemaan kuutta päivää.

HARJOITTELU

Ennenkuin harjoitellaan tulisi ymmärtää mitä kestävyysharjoittelu tai harjoittelu ylipäänsä on.

HARJOITTELU ON KEHOA JA SEN OMINAISUUKSIA KEHITTÄVÄÄ TOIMINTAA SITÄ TEHTÄVÄÄ VARTEN MIHIN KEHOA KULLOISELLAKIN HARJOITUKSELLA HARJOITETAAN.

Ultrakestävyysharjoittelu perustuu siihen että kehosta ja lihaksista otetaan toistuvalla harjoituksella pois kaikki tai osa energiasta ja levon myötä saadaan enemmän tilalle. (superkompensaatio) Samalla kehitetään rasvanpoltto-ominaisuuksia eli kehon kykyä tehdä energiaa omista varastoistaan. Kehitetään jalkojen iskunkestävyyttä sekä MIELEN KÄRSIVÄLLISYYTTÄ.
Jatkuva varsin suurilla ja osittain matalatehoisilla määrillä harjoitteleminen on pidemmän päälle erittäin puuduttavaa, joten jokainen virittää oman mielensä torjumaan yksitoikkoisuutta omalla tavallaan.
Musiikin kuuntelu, mielikuvaharjoittelu, luonnon seuraaminen ja etenkin kavereiden kanssa harjoittelu lievittää yksitoikkoisuuden tuskaa. Joskus voi pysähtyä huutamaan kesken lenkin ja jos joku sattuu kuulemaan niin sitten vaan karkuun juosten - riippuen toki siitä mitä huusi...

ASENNE

Harjoittelun kuten kilpailemisenkin asenne vaihtelee valitettavan paljon. Voi olla että sitä ei ole lainkaan vaikka yksilö (juoksija itse) niin luuleekin.

Vain töitä tekemällä voi menestyä mutta on osattava myös levätä. Lue : uskallettava levätä.

Allekirjoittanut seurasi toisen kuuden päivän juoksunsa aattoiltana matkailuautonsa markiisin alta ranskalaisia ja suomalaisia ultraajia. Ranskalaiset joivat pullon viiniä ja seurustelivat hyvän ruuan ja seuran merkeissä. Suomalaiset ähkivät lämmössä edestakaisin eivätkä osanneet rauhoittua lainkaan koko iltana.
Seuraavana päivänä ranskalaiset juoksivat kuin eläimet ja suomalaiset hissukseen yrittivät päästä vauhtiin.
Allekirjoittanut juoksi koko kisan piilevän hammastulehduksen kourissa eli olisi kannattanut jättää pari lenkkiä väliin ja käydä ajoissa hammaslääkärissä. Myöhemmin juurihoitoon asti vienyt tulehdus ei aiheuttanut kipua ja verikokeissa selvisi vielä menneen mykoplasman markkerit, joten tullakseen viisaaksi oli minunkin oltava hölmö. 
Sensijaan energiaa säästin chillailemalla Kirsin kanssa koko illan. Itse kisassa voimat menivät heti ensimmäisenä päivänä, jouduin hiippaamaan oikein tosissani. Ja vitutti raskaasti varsinkaan kun en paikanpäällä ollenkaan ymmärtänyt mistä oli kyse.

Edelläkuvatulla haluan edelleen myydä teille sen ajatuksen että urheilun pitäisi olla joskus kivaakin. Tällä ei ole mitään tekemistä asenteen kanssa eivätkä kaikki pelaa vieläkään. Pitää nauttia vaikka onkin määrätietoinen tai latautunut tavoitteellisuuteen. Joskus on otettava se vähäkin mitä annetaan.

HARJOITTELUN MÄÄRÄ

Yleensä tavoitteita kestävyysurheilussa luotaessa tehdään ensin jonkinlaiset kuntotestit, lääkärintarkastus ja sitten mietitään mitä tavoitellaan. Luodaan harjoitusohjelma samalla miettien kuinka paljon aikaa harjoitteluun on käytettävissä huomioiden myös henkilön liikunnallinen tausta ja muut arkirasitteet.

Ultrajuoksija juoksee noin 100 - 250 kilometriä viikossa läpi vuoden. Aina tähän ei pysty mutta on selvää että tässä lajissa pikavoittoja ei ole jaossa. Vie vuosia hankkia syväkestävyyttä ja kuuden päivän juoksu sopiikin mainiosti myös hieman vanhemmille atleeteille.
Harjoittelutunnit ovat kaikkea 700 tunnista alaspäin. Tai ylöspäin. Harkitun itsemurhan voi tehdä myös juosten mutta se vaatii munaa tai naista joka on kova jätkä.

Olen juossut 1992 vuodesta tähän päivään noin 74000 kilometriä. Parhaat vuodet ovat olleet viidentuhannen kilometrin kahtapuolta. Siis juossut. Lisäksi olen tehnyt maatalous- ja metsätöitä, hiihtänyt, lumikenkäillyt, kävellyt, vaeltanut, ajanut pyörällä jne. Mutta vain juoksukilometrit olen laskenut.
En ole mielestäni harjoitellut kovin paljon. Olen jossain vaiheessa joutunut kuntoutumaan syövästä, olen pilannut monta hyvää harjoitusta yksityisyrittäjänä olemiseen enkä aina ole yksinkertaisesti ollut motivoitunut. MUTTA nyt 53-vuotiaana olen edelleen harjoituskelpoinen eli juoksukykyinen ja päästäni ainakin osittain terve. (tarkistin Kirsiltä ja hän sanoi että ilman diagnoosia ainakin...)

MITEN SITTEN ???

YLEISIÄ AJATUKSIA

Kuuden päivän juoksussa on haasteena että varsinaista kilpailuvauhtia ei voi oikein tarkasti määrittää etukäteen.

Kun kisojen tilastoja katsellaan jälkikäteen niin moni asiaa tuntematon sanoo että hidasta oli. Tuntematon ei siis käy vessassa, syö, juo eikä nuku kuudessa päivässä yhtään. Ei myöskään vaihda kenkiä tai vaatteita tai joudu pysähtymään silloinkaan kun tuntuu että nyt lähtee taju. Tuntematon on myös usein pelkuri ja bessewisser, joka itse ei uskaltaudu juurikaan kymmentä kilometriä pidemmälle - joten annetaan tuntemattomien puhua ja pysytään me asiassa.

Vauhtiin vaikuttaa huollon lisäksi kävelyn määrä. Kilpailussa elimistön on kestettävä jatkuvaa kävelypätkien ja juoksun vaihtelua joten aloittelijan olisi hyvä harjoitella ultrajuoksun-kävelyn-syömisen ja juomisen-nukkumisen yhdistelmää. Myös öisin. 144 tuntia aikaa...

Hyvä ultrajuoksuharjoittelu on MONIPUOLISTA. Voimaharjoittelu on olennainen osa ultrajuoksua koska suuret juoksumäärät heikentävät voimaominaisuuksia. Myös kehon sisäisiä lihaksia kannattaisi harjoittaa jotta juoksuasento säilyisi hyvänä. Lue : pysyisi kuusi päivää edes pystyssä.

Kaikkea harjoittelua ei tarvitse tehdä juosten. Muut asiaa tukevat kestävyyslajit mielikuvituksen mukaan ovat oikein käyttökelpoisia kunhan pitää mielessä että hyväksi juoksijaksi tullaan lopulta pääosin juoksemalla.
Tähän väliin totean, että vaikka kuuden päivän ultrajuoksu on ulkoilmalaji niin juoksumatolle on kasvihuonesuomessa, ainakin eteläsuomessa, sijansa. Matolla voi juosta myös ylämäkeen silloin kun ulkona on musta jäinen paska mitä täällä Lapissa ei ole. Sensijaan täällä on kylmä mutta se ei haittaa paljon.

Olen sanonut lukuisille nuorille urheilijoille että ultrajuoksussa ei koskaan saa olla kaukana vauhdista. Tarkoitan tällä, että vanhetessaan hidastuu, ja jos hidastumista onnistuu edes jotenkuten torjumaan, niin aina parempi on. Kilpailussa hitaan matkavauhdin säilymiselle päiväkausiksi on etua perusnopeuden nostamisesta harjoittelussa. (edes yritys vauhdin nostoon riittää) Myös etenkin lihashermotuksen takia jotta ei täysin taannu köpöttelijäksi.

Ultrajuoksija hyötyy siis kolmesta harjoitusvauhdista. Pitkien lenkkien hitaasta tai keskivauhtisesta kestävyysjuoksusta ja ylivauhdista. Keskivauhdin ylärajalla on vauhtikestävyysalue.
Mikään ei estä suurienkaan hitaiden määrien keskellä ottamaan runkkua väliin. Runkku tässä tarkoittaa siis anaerobista juoksua, jossa hengästyy ja jossa kukaan ei enää vittuile. Nämä vauhdit ovat siis alle neljä minuuttia per kilometri. Tai ainakin neljä ja puoli...

Kaltaiselleni vanhemmalle teuraalle riittää jo alle ja päälle 5.00 kilometrivauhdit runkkuun jos ajatellaan että juoksen pitkät lenkit rasitustasosta (kelistä) riippuen 6.30 - 7.00. Keskivauhtisen kestävyysjuoksun ollessa 6.15 - 5.50. Vanhaksi paskaksi pystyn tarpeen tullen vielä lähentelemään 4.00 minuuttia mutta ei se oikein nappaa. Ei enää.

Ylläesitetyt vauhtirajat ovat summittaisia eikä niitä voi sellaisenaan soveltaa paitsi niiden eroja suhteellisesti kylläkin.

HARJOITTELU

Yksinkertaisimmillaan kuuden päivän juoksuun valmistautuminen on suuren aerobisen juoksumäärän rytmittämistä OIKEIN viikosta toiseen.

Hyvä harjoittelu pitää sisällään pitkiä 25 - 50 kilometrin lenkkejä. Lyhyempiä lenkkejä 10 - 18 kilometriä, kahden tai useamman lenkin päiviä ja ERITYISESTI tuplaharjoituksia. Näissä peräkkäisinä päivinä juostaan paljon kilometrejä useilla lenkeillä ja sitten kevennetään päiväksi pariksi tuntuman mukaan.

Kaavamaisesti voi ajatella että olisi hyvä pitää yksi lepopäivä viikossa.

Kerran viikossa voi juosta kovempaa. Joko yhtämittaa tai pätkissä. Myös maastossa ja ylämäkeen. Lumihangessa ja suossa. Vedessä. Juoksumatolla.

Juosta voi kylään, kauppaan, töihin. Lastenvaunujen kanssa tai niitä pakoon. Naisiin ja miehiin ja niitä pakoon. Voi viedä auton huoltoon ja juosta kotiin. Repun kanssa tai ilman. Kesken työmatkan. Talvella järven jäällä ja kesällä hiihtokeskuksessa. Voi juosta punttisalille ja sieltä kotiin. You name it. Yötä päivää.

Voi juosta 2 - 3 viikkoa paljon ja pitää sitten kevyttä viikkoa. Noin 30 % määrästä pois. Ainakin.

Pahin virhe on juosta pitkät lenkit sekä pitkät erikoisharjoitukset liian kovalla matkavauhdilla, jolloin ne muuttuvat kuluttaviksi kehittävän sijaan. 

Esimerkiksi erittäin kova viikkoni Maaliskuulta 2014 ennen tuhannen mailin juoksuani .

Ma- Lepo
Ti- Aamupäivä. 32 km,  Ilta - 20 km
Ke- Aamu 19 km, Päivä - 25 km, Ilta 8 km
To- Aamu 26 km, Ilta 26 km
Pe- Lepo
La- 20 km
Su - 10 km
yhteensä 186 km, minulla meni 20 tuntia ja 31 minuuttia

Viikkoa edelsi 136 km ja viikon jälkeen 100 km, koko kuukausi 515 km, yhteensä 56 tuntia.

Toinen esimerkki samalta vuodelta Tammikuusta

Ma- Aamu 12 km, Ilta 24 km
Ti- 42,5 km
Ke- 20 km
To- 21 km
Pe- Metsätyö 3 tuntia
La- 25,5 km
Su- Raskas metsätyö 5 tuntia, Illalla 10 km
yhteensä 155 km, minulla meni 17 tuntia ja 57 minuuttia

Viikot ennen 100 km ja jälkeen 121 km, koko kuukausi 509 km, myös 56 tuntia.

MITEN ALKUUN ?

Ylläolevia viikkoja aloittelija kun katsoo niin voi tulla epätoivo. (Nyt : ASENNE ?)

Suomessa on tarjolla paljon tietoa ultrajuoksun harjoittelusta. Sekä kokemusperäistä että ammattimaista ja siis sekä että.
Seppo Leinonen Lohjalta, Jari Tomppo Piikkiöstä (personal trainer), Mikael Heerman ja minä.( Pasi Koskinen) ynnä lukuisat muut kokeneet antavat taatusti hyvän kiertää kysyttäessä. Joko ilmaiseksi tai vakavammassa valmennussuhteessa pientä korvausta vastaan. (tämä ei ole mainos)

Kaavamaisesti aloittelija voi yrittää kilometrimäärän maltillista nostoa turvallisella perusharjoittelulla omatoimisesti ja sitten kun ei enää onnistu niin ottaa yhteyttä ammattilaisiin solmujen avaamiseksi. Samalla on jonkinverran kertynyt jo kokemusta ja itsetuntemusta. Ja mahdollisesti itseluottamusta. Ainakin juoksemisen himoa.

Olen matkani varrella neuvonut useita, mutta Onni Vähäahoa (Nivala City) ja Marko Mattilaa (Keminmaa Borderline) hieman syvemmin. Kumpikin on jo omilla teillään mutta konsultaatioon olen aina valmis.
Onnin tapauksessa käytiin keskeisiä kestävyysharjoittelun periaatteita läpi ja Markolle taas haettiin erilaisia vauhteja harjoittelun puuroutumisen estoon.
Molemmat edellämainitut atleetit ovat siitä mainioita urheilijoita että he eivät sellaisenaan hyväksy mitään ilman perusteluja, mutta löytävät itselleen sopivat tavat kun hieman kyseenalaistetaan. Molemmat ovat ajattelussaan monipuolisia ja hakevat omiin tarkoitusperiinsä sopivia uusia tuulia jatkuvasti.

Kaltaiseni vanhan paskan sydäntä lämmittää aina jos jompikumpi näistä minun lempikolleistani menestyy tai onnistuu. Parasta kuitenkin on nähdä heidän välillä väsyvän - on annettava kaikki, kuten olen sanonut, mutta koskaan ei itseään kokonaan.

Vanhempana täryjyränä koen velvollisuudekseni siirtää tietoa eteenpäin.

En ole mikään Santtu Mäkinen, joka aikanaan kysyttäessä löi kirjat kiinni ja vaikeni. Aikansa lapsista Veli-Matti Ranta oli avoimempi ja muistanpa vielä Veikko Vallinin ravintoluennonkin (Tuuli Matinsalon taustalta) kuten myös Kauko Karran (Teivo Stayers) ohjeet.
Suuri kiitos menee myös Raine Koivumäelle Tampereelle, joka opetti minulle harjoittelun ryhmittelemisestä aikanaan paljon. Vieläkin innostun joskus liikaa mutta ei voi mitään, terveisiä veljesliittolaiselle ja parhaalle sparraajalle for ever.
Eniten olen lukemalla perehtynyt Lasse Virenin harjoitteluun. Omistan kaikki kirjat mitä Lassesta ja Lassen harjoittelusta on tehty.
Tero Töyrylän ultrajuoksijan harjoittelu- kokoelma kestää myös hyvin aikaa (löytynee netistä vieläkin)
Juoksija lehtikin on joskus ollut tukena mutta se on hiukan sellainen "nopeasti heti mulle kaikki nyt intervallipirtelöä"- tyyppinen, ainakin osittain, mutta jollakinhan sitä lehteä on ajassaan myytävä.
Jari Tompon harjoittelun seuraamisesta on ollut suuri hyöty. Tässäkin tapauksessa harjoitusten rytmitys kuin myös sen puute muusta elämästä johtuvien seikkojen vuoksi (työ,perhe,opiskelu...) on antanut uskoa että aina ei tarvitse mennä niinkuin oppikirjassa, tulokset puhuvat. Pääasia on että kokonaisuus ja vauhtien ymmärrys on jossakin tolkussa.

Yleensäkin olen erittäin kiitollinen, että ultrajuoksussa on kiinteä yhteisö, joka nykyisen sosiaalisen median aikakaudella on erittäin avoin tekemisistään ja hyödyntää muista lajeista parhaita paloja ultrajuoksuharjoittelunsa tueksi. (jalkapallo, pyöräily, hiihto, uinti...)

 Yhteisöllisyys ei ole pelkästään hyvä asia. Harjoituskaudella ei tarvitse esittää mitään. Jos kilpaillaan aina ja kaikessa, ei lopputulos voi ultrajuoksussa olla tarkoituksenmukaista. Loppuunpalaneiden armeijalta voi kysyä jos he kehtaavat kertoa. Voi olla etteivät kerro. Ovat senverran suomalaisia - saatana sentään nyt vedetään...

HENKINEN HARJOITTELU / VALMISTAUTUMINEN

Kuuden päivän juoksussa joutuu jossain vaiheessa itsensä kanssa koville tyhmempikin juoksija. Tyhmyyden mainitsemisella tässä ei loukata eikä dissata ketään, mutta on selvää että väsyneenä pinna kiristyy ja jossain vaiheessa sisin kuoriutuu esiin.
Jollekulle itselleen tai jonkun huoltajalle ja/tai ystävälle voi olla yllätys että joku vetää äärirajoilla herneen nenään ja muuttuu kusipääksi.
Ultrajuoksulle/etappijuoksuille antautumisesta on seurannut avioeroja, alkoholismia ja yleistä vaikeutta arkeen, joten olisi hyvä uhrata edes pieni ajatus henkisten ominaisuuksiensa kehittämiselle. Pitkälle vietynä ultrajuoksu ei ole leikkiä ja jos sen varaan rakentaa koko elämänsä niin voi tulla vierotusoireita jossain vaiheessa. (omaa kokemusta on)

Suomessa on poikkeusyksilöitä jotka meditoimisen ja henkisen itse-transsendensin ansiosta ovat kyenneet mahdottomuuksiin. Jumalakin (jokin Jumalista ?) on mainittu.

Aina ei huvita, edes kilpailussakaan. 144 tuntia keskittymistä putkeen ? Ei vaan muutosta. Vuoristorataa.

Asiasta ei kannata tehdä liian vaikeaa. Joskus auttaa ACDC korvissa tai jokin muu klassinen. Joskus on hyvä vaan olla hiljaa vaikka juokseekin jonkun vieressä tuntikausia. Kärsimys on yhteinen ja päämäärä myös.

Itse käytän mielikuvaharjoittelua lenkeillä ja joskus musiikkia. Itse transsendenssi kohdallani on syöpätaudin ajoilta jalostettua kivunsietoa ja positiivisuuteen kääntymistä. Jumala on perusta mutta Hän kehottaa kohtuullisuuteen, jota kuuden päivän kilpailussa ei voi pitää hyveenä.

Olen juossut japanilaista kilpailijaa vastaan kierroksella ja ajatellut että kumpikohan meistä menee väärään suuntaan. Harakiri juosten ja niin edelleen ? Olen nähnyt Sumien (Japani) törmäävän aitaan Unkarin vanhalla radalla, koska hän yksinkertaisesti nukahti juostessaan. Olen pelästynyt kuoliaaksi, kun eräs Unkarilainen kilpailijatar hiipi taakseni ja huusi pöö laahustaessani yön synkimmällä hetkellä eteenpäin.
Suuri esikuvani Wolfgang Schwerk (Saksa) lauloi kerran aariaa. Hän oli harjoitellut 400 kilometrin viikkoja ja osittain paljain jaloin eikä koskaan juo eikä syö kesken harjoitustensa mitään. I Don`t have to be fast - I´m just going all the time. (William Sichel, Orkney) Rinnallani on pitkään juossut Johan Steene (Ruotsi) kuulostaen astmaiselta siililtä voittaen kuitenkin koko silloisen kilpailun suvereenisti.

Asenne on Rock ! - Keijo Ikälainen (Suomi)

Kaikki edelläkerrotut esimerkit kertovat päättäväisestä tavoitteellisuudesta. Intohimosta harjoitella ja menestyä mutta myös huumorista. Jos suhtautuu liian vakavasti jatkuvasti voi tulla pitkät kuusi päivää.

Muistutan kuitenkin että sitten kun me monipäiväjuoksijat juoksemme tosissamme jää keskiverto kaikin tavoin varsin kauas. En kehu itseäni vaan muita, mutta etenkin kaikkien asennetta.
Rohkeus on meidän kaikkien perustalla. Uskallus laittaa itsensä peliin. Elää ja kokea voimakkaammin kuin missään muussa tilanteessa juoksussa.(jopa koko elämässä sanovat jotkut)

LÄÄKETIEDE

Minä olen ultraurani aikana ottanut joskus muutaman asperiinin kesken kilpailun. Vatsalääkettä (Osmosal) on tarvittu. Laastaria, desinfiointiainetta ja neula rakkojen puhkaisuun. Perserasvaa. Lanoliini, Frantsilan 11 yrtin voidetta (paras).

Mutta ei mobilaattia eikä buranaa kilpailussa. Kylmähoitoa joskus.

Hierontaa. En itse erityisemmin enää pidä hieronnasta. Se vie harjoittelurasitteen tuntemukset pois ja voi syntyä vammoja liiallisesta kuormasta. Toisaalta se voi palauttaa.

Kilpailussa päivittäin mutta harjoittelussa vain poikkeuksina olen käyttänyt palautusjuomaa. Gainomax tai Teho.(laktoosittomuus puoltaa näitä paskoja) En koskaan mitään proteiinilisiä tai proteiinipatukoita. Tuhannella maililla kylläkin proteiinirahkaa ihan maun vuoksi.

Rasvaliukoiset vitamiinit menevät uskomuksen mukaan perille tai sitten ei. En ota julkisesti kantaa mutta miettikää miten paljon normaalista poiketen hikoilette ja mikä on suolojen poistuma.

Lääkäriltä ei kannata kysyä mitään näistä. Heidän tehtävänään on ylläpitää elämää. Kuusi päivää juosten on ihmiskoe. Ei sillä ole kilpailumuotona mitään tekemistä terveysliikunnan kanssa. Terveystiedekin on tässä vitsi osittain.
Sanovat velliperseet mitä tahansa mutta silloin kun on saatava kilometrejä voi ihminen syödä ensin imodiumin, sitten osmosalia ja sen päälle lihalientä ja sitten vaikka muroja ja voileipää. Ei ole mitään rajoja ennenkuin jokin (yleensä perse) repeää lopullisesti, mutta tulihan sitten yritettyä.

Sensijaan ei dopingia. En voisi koskaan katsoa itseäni peilistä. Ei piristeitä paitsi vähän kahvia jos se siksi lasketaan. Ja kisoissa on testit ainakin parhaille.

Suomalainen asenne tähän on valtavan naiivi. Ammattiurheilijoista paljastuu lajissa kuin lajissa jatkuvasti säälittäviä tapauksia narkeista. Milloin pelataan kokaiinipöllyssä tai kamppaillaan hasapäin. Piristeet ja anaboliset kaupan päälle. Aihe on etova koska taustalla on pelkkä raha, urheilija on korvattava myyntikoneiston osa. Tämä tästä.

PALAUTUMINEN

Kestävyysurheilun kuuluisin klishee : harjoituksen ja levon suhde. Unohda. Olet harjoittelemassa ultrajuoksua.

Sensijaan ohjelma joustaa - et sinä. Välillä voi levätä jos todella on tarve.

Ultrajuoksija, ja etenkin ultrajuoksija Suomen talvessa, joutuu juoksemaan kuukausitolkulla vailla varmuutta siitä onko harjoittelemassa itseään ylikuntoon tai liian syvään väsymykseen. Olen kirjoittanut blogissani aiemmin liikaharjoittelusta, joten en nyt keskity siihen tässä.
Sensijaan palautumistaan voi valvoa ultrajuoksussakin varsin helpoilla metodeilla. Unirytmi, syke, ruokahalu ja yleinen kiinnostus/jaksaminen muuhun elämään. Sitten kun lenkille lähtö on hidastettua filmiä olisi syytä olla menemättä - ilman huonoa omaatuntoa, vaikka ei tullutkaan 200 km viikkoa tällä kertaa.

Palautumista voi nopeuttaa syömällä ja nukkumalla hyvin. Juoksemalla palauttavia lenkkejä tai vaikkapa saunomalla ja uimalla. Joskus voi juoda oluen tai viiniä mutta känniä en suosittele kesken kovimpien harjoituskausien kuten en muulloinkaan. 
Pitää uskaltaa levätä ja rentoutua mutta pitää uskaltaa myös juosta itsensä ihan yöhön - niin ettei housuja saa jalasta lenkin jälkeen. Mutta ei oksennukseen eikä pyörtymiseen asti.

JÄRJEN KÄYTTÖ

Yllaolevista harjoitusesimerkkiviikoistani maaliskuun viikolla totesin torstaina illalla Kirsille että "Tämä on nyt tässä - olen valmis juoksemaan Suomen halki jos pysyn terveenä. Voisin jatkaa tällaista harjoittelua monta kuukautta mutta siinä ei ole enää järkeä." 
Toukokuussa 2014 sitten äitienpäivänä lähdettiin ja loppu on onnistunutta historiaa. Uskalsin siis löysätä ajoissa ja juuri tämä on tärkeää ennen monipäiväjuoksuja. Kisat itsessään vaativat kaiken käytettävissä olevan energian, joten on järjetöntä lähteä viivalle valmiiksi loppuunajettuna.

Tässä pitää unohtaa suomalaiskansallinen ja erittäin luterilainen viimeiseen hengenvetoon asti  ulottuva uhrautuvan työnteon kulttuuri. Työt eli raskain harjoittelu lopetetaan ainakin kuukausi ennen kuuden päivän kilpailua. Viimeisenä kuukautena voi aivan hyvin juosta vähemmän määrää mutta säilyttää tärkeimmät elementit viikottain, eli pitkän, korkeintaan 40 km lenkin ja jonkinlaisen helpon hieman kovemman vauhdin lenkin.

Olen siis sitä mieltä että yli 40 km lenkkejä tulisi tehdä harvoin. Ne kun tahtovat mennä kulutuksen puolelle liian pitkäksi aikaa. Sensijaan kahdessa päivässä viikossaan voi aivan hyvin juosta yhteensä 100 km jos lepää senjälkeen oikein.(tuplaharjoitukset ynnä muu määräkuuritus...)


LOPUKSI

Tämä ei todellakaan kaikki ole tässä. Blogikirjoitukseksi tämä on jo pitkä mutta niin on taival ultrajuoksussakin.
Valmistaudun itse parhaillaan kevään 2018 Unkarin kuuden päivän juoksuun. Pitkästä aikaa olen motivoitunut koska on aikaa ja väsymykset niin ultrajuoksusta kuin yritys- ja muusta muuttuneesta elämästäni ovat taakse jäänyttä elämää. 
Lukijana voit nyt jatkossa seurata blogistani minun versiotani valmistautumisesta kuuteen päivään ikäänkuin livenä, viikko viikolta. Aloitin Unkaria varten vasta juuri, 22.11. Vuosikilomerit ovat marraskuun loppuun 2817 km. Vain. Mutta olen vetänyt henkeä...

Stravan poikkeama lukema johtuu siitä että aloitin sen päivittämisen kesken vuoden. Uutena ominaisuutena näytän Stravassa välillä sykelukemat sekä satunnaisia kuvia.

Harjoitteluni näkyy blogin oikeasta yläkulmasta Stravasta tai Garmin Connectista.

En enää jatkossa toista niitä päiväkohtaisesti kirjoitusteni yhteyteen.

Viikko 47. 
 
 64,6 km - 7 tuntia ja 2 minuuttia - vertikaalia 590 metriä

Viikko 48. auki selitettynä

Ma- Lepo,  tiesin mitä on tulossa viikolle, joten no problem levätä ennakkoon.

Ti- Kaisanrannan lenkki 24 km - 2.31. Pitkä kestävyysjuoksuharjoitus johon nousumetrit tuovat ekstraa.

Ke- ap. Virtaniemen lenkki 17 km - 1.43. Aavistuksen kovempaa kestävyysjuoksua jonka harjoitusvaikutusta eilinen lenkki tehostaa.
ip. 7,9 km löysää ja lihaksia hierovaa hidasta juoksua osin poluilla.

To- Apinavaaran lenkki 22,3 km - 2.30. Kova pakkanen, reitistä 15 km tietä ja loppu moottorikelkkauraa. Apinavaaran ylämäkeen hiukan tiukemmin runkkua. Tahtoharjoitus. ELO korvanapeissa.

Pe- 10,2 km - 1.06. Taloudellista palauttelua kyläteillä.

La- ap. Palo-Pyhävaara ja Pyhävaara voimaharjoitus 12,9 km - 1.35. Täydet lääkkeet polvenkorkuiseen hankeen ja upottavaan moottorikelkkauraan. Sykkeet tapissa. Itku tuli vasta Pyhävaaran rinteessä - seuraavaksi olisi tullut ambulanssi. Lopussa tiellä vielä maksimisykeotatus kahdesti 151 ja henki loppui. Vanha paska.
ilta 8 km - 51 min. Palauttavaa mutta matkavauhtista juoksua.

Su- Paatsjoen sillan lenkki 19 km - 2.02. Matalalla teholla energiaa säästäen. Johdatus kuuden päivän juoksun kestävyysharjoittelun tuntumaan. Erittäin hyvä tunne helppoudesta.

yhteensä 121,6 km - 13 tuntia ja 21 minuuttia - vertikaalista nousua 1,226 metriä

Marraskuu 

 200 km - 23 tuntia

Satunnainen kuva harjoittelustani viime syksyltä.

Erittäin henkilökohtainen kuva kodinhoitohuoneesta lauantailta 2.12. Lähdössä illalla päivän toiseen harjoitukseen. Ulkona täysikuu, pakkasta ja kaamos alkanut. Aamupäivän polvenkorkuisessa lumessa ja upottavalla kelkkauralla juokseminen tuntuu vielä jäsenissä ja mielessä. 
Silti on mentävä - annat vain kaiken...

 

Rohkeutta harjoitteluusi ja unelmiesi toteuttamiseen. Jos minulta kysyt niin päivääkään en antaisi pois - enkä yhtäkään kilometriä.