ESKAPISMIA MUOVILAATIKOSSA ?

"Kyse on siitä kuinka lähelle ristiä uskaltaa mennä." -Lasse Viren

Istun matkailuautossa Vonyarcvashegyssä Parkin leirintäalueella Balatonin rannalla. Takanani nousee 136 metrinen kukkula, jonka laella 1600-luvulta alkujaan oleva kappeli seisoo majesteetillisesti uhmaten aikaa jonka edessä me ihmiset olemme voimattomia.
Pohjoisen Nellimin kotipihan metrisestä hangesta on viikossa lyhyt matka Unkarin lämpöön ja vihreyteen. Sireenit ja omenapuut kukkivat. Lämpötila on yön 3-12 asteesta päivän 10-22 asteeseen. Leä keässi sanoisi saamelainen.

Ihmiset saattavat pitää meitä hulluina kun ajamme tänne matkailuautolla kolmetuhatta kilometriä viikossa muutaman tunnin lennon sijaan. He eivät ymmärrä että matkailuautolla siirrymme sananmukaisesti maanläheisesti kulttuurista ja ilmastovyöhykkeestä toiseen kokien samalla asioita joita mitenkään muuten ei tavoita samassa ajassa.

Suomen läpiajon jälkeen lepäsimme pari päivää Pärnussa. Viron kevät oli aavistuksen kotisuomea pidemmällä mutta yhtä kylmä kuin yleisesti koko Euroopassa tänä vuonna. Juoksin lyhyen lenkin tutuissa Pärnujoen maisemissa ja kävimme Konsen saunassa pesemässä Suomen pölyisen viiman pois jäsenistämme.
Latvian ja Liettuan läpi ajettuamme saavuimme Puolaan. Unkariin ajettaessa muuten upea ja historiallinen Puola on kaikkein hankalin maa autoilun kannalta. Julma liikenne, osittain huonot tiet ja tietyöt vaativat veronsa. Asenteemme on muovautunut näillä reissuilla ja kokemus opettanut oikeat läpiajoreitit, mutta silti aina sattuu ja tapahtuu.

Elkin kupeessa maaseudulla Bakalarzewon retkeilyalueen vapaaparkissa totesimme, että ehkä katolilainen paavin huolenpito ei kaikilta osin ole täysin onnistunut. Parkkipaikalle ajoi ensin poika autolla. Sitten tuli tyttö toisella autolla. Koska pojan autossa oli ilmeisesti paremmat penkit niin tyttö meni heti pojan autoon. Keskustelu oli varsin syvällinen ja pitkä. Lainkuuliaisena kansalaisena poika vältti tyhjäkäyntiä, joten lasitkin huurtuivat illan hämärtyessä. Jossain vaiheessa auto heiluikin hieman, mutta onhan selvä, että pitkään autossa istuttaessa jäykistyy ja sitten täytyy vaihtaa asentoa. Lopulta nuoret ilmeisesti panivat pisteen keskustelulleen ja poistuivat autoillaan risteyksestä - eri suuntiin tosin.

Puolan läpiajossa Varsovan ohituksen jälkeen helpottaa. Kohti Tsekkejä moottoritiet paranevat ja maisema vaihtuu kunhan muistaa ostaa rajoilta moottoritiemaksuihin tarkoitetut vinjetit kuhunkin tarvittavaan maahan. Me ajamme Tsekeistä Slovakian kautta Unkariin. Brno - Bratislava - Györ ja siitä sitten Balatonille poiketen.

Matkailuautoilemme usein orientoitumalla. Kun ajopäivä päättyy etsimme yöpymiseen sopivan paikan, joka ei suinkaan aina ole leirintäalue. Risteilimme Hustopecessä maaseudulla ja annoimme periksi, kun kaikki tiet olivat poikki tietöiden takia. Koska emme päässeet tuttuun paikkaan ajoin seikkailemalla Rakviceen ja bongasimme viinivalmistamon hienon kivetyn ja aidatun pihan. Kävin baarista kysymässä ja saimme luvan yöpyä pihassa.
Tein lenkin kylän ympäri. Kaikkialla oli niin siistiä ettei edes nenäänsä uskaltanut vauhdissa niistää. Paljon hienoa vanhaa historiaa, tulpaanit ja sireenit kukassa mutta varsin kylmä vieläkin. 
Kiitokseksi ilmaisesta yöpaikasta kävimme oluella ennen nukkumaanmenoa. Yhteistä kieltä ei ollut mutta oli huikea kokemus olla todellisessa paikallisessa ravintolassa ilman pakkoturismia, tavallisten ihmisten seassa.
Aamukahvilla ihmettelin, että auto on vinossa - vasen eturengas tyhjä. Kirsi kurkkasi Nokian sivuilta lähimmän valtuutetun rengaskorjaamon ja sillä aikaa vaihdoin vararenkaan alle. Löysimme korjaamon ja yllätys oli suuri kun korjaus ei maksanut mitään ! Omistaja oli suuri Suomen ystävä ja etenkin suomalaisen hevimusiikin vankkumaton kannattaja. Annoimme kiitokseksi laivasuklaalevyn henkilökunnalle ja matka jatkui.

Unkarissa saavutimme vihdoin lämmön. Turistikausi Balatonilla on aivan alussa. Näihin aikoihin muita matkailijoita on vähän. Ilma vaihtelee ja ajaessamme Papan kylän kautta alas Balatonille oli ylängön ojissa jopa lumikasoja.

Balatonin vesi on huipukorkealla. Osittain syy tähän on kuiva kesä 2012,  jonka jälkeen järven itäpään poistotunnelia ei ole avattu. Tämä aiheutta nyt jo ongelmia varsinkin kun Zala-joki syöttää ylängön vedet tähän Unkarin mereksikin kutsuttuun valtavaan järveen.

Vonyarcvashegy on 50 kilometriä Balatonfuhredistä itään. Kilpailupaikka Balatonfuhredin Fuhredin leirintäalue aukeaa 28.4. Ensisijaisesti ajatuksissani olen kilpailemaan lähdössä. Edelläkerrottujen matkakokemuksien taustalla alitajunta tekee töitä kuuden päivän juoksua varten raivokkaasti. 
Kesäisiin olosuhteisiin ehtii hyvin tottua kevyen harjoittelun ohessa. Olisi typerää tehdä normaalia suomalaista viimeistelyharjoitusta; paljon pitkiä lenkkejä nilkka pakarassa ja tonnin vetoja kiimaisessa kesäkokemuksen riemussa. Tähänhän olematon menestys Suomessa kestävyysjuoksussa on perustunut jo ammoiselta 80-luvulta alkaen...ei osata ottaa rennosti ennen pääasiaa. Kun vielä ottaa huomioon omat harjoitusmääräni ennen kilpailua niin juoksemalla nyt liikaa voin pilata paljon enemmän kuin sillä saavuttaa.

Taustalla on muutakin. Tämä elämäntapa sopii minulle ja on rikkaus jakaa se Kirsin kanssa, joka viihtyy myös kotonaolemisen vastapainona näillä reissuilla mainiosti. Yrittäjänä joudun kuitenkin hoitamaan asiat kuntoon tarkasti ennen lähtöä, jotta voin matkalla keskittyä olennaiseen. Kohdallani kyse on myös autonkuljettajieni jaksamisesta. Tarjoan työtä kohtuullisilla eduilla, mutta joskus tulee mieleen että lopetan koko yrityksen ja jatkan tähän samaan malliin ilman paineita. Yhteiskuntavastuun kantaminen nimittäin vuodesta toiseen tympii, varsinkin jos siitä ei itse hyödy riittävästi. Toistaiseksi kaikki on hyvin, kiitos siitä Karimille ja Nabeelille sinne ratin taakse.

Meidän kohdallamme eskapismia muovilaatikossa ei siis ole. Todellisuuspakoa matkailuautossa ei meillä voi olla koska olemme itse valinneet tämän kaiken osaksi elämäntapaamme. Niin elämässä kuin ultrajuoksussakin pitää mennä riittävän lähelle ristiä. Kyse on ainoastaan siitä mitä todellisuutta elämäänsä valitsee.

VIIKKO 16.

Ma- Teisko 10 km vauhdinvaihtelua - 53 min.
Ti- Urjala 10 km - 58 min.
Ke- Aamu Urjalassa 10 km - 1.03.
To- Viro 9 km - 54 min.
Pe- Lepo
La- Puola 8 km - 47 min.
Su- Tsekki 7 km - 43 min.

Yhteensä 54 km - 5 tuntia ja 18 minuuttia, tarkemmat liikkeet karttoineen blogin sivupalkista oikeasta ylänurkasta garmin connect-sivustosta.

Pitäkää toisistanne huolta.