AJATUSKULKUJA ENNEN KILPAILUMATKAA

Kun luette tätä olen aloittanut matkan kohti Unkaria ja 6 päivän juoksua. Sinänsä hauska anekdootti että täältä Pohjoisesta Balatonfuhrediin on yli tuhat kilometriä enemmän matkaa tehtävänä kuin entisiltä asuinsijoiltani hämärästä Hämeestä.

Ultrajuoksijoiden blogeista saadaan yleensä kattavat raportit kisan jälkeen. Kilpailuun valmistautumista käsitellään harjoittelusta kertomalla ennen kilpailua. Harva avaa sisintään ja ajatuksiaan ennen lähtölaukausta. Ajatuksista ennen monipäiväjuoksua on vaikea kertoa ymmärrettävästi, koska usein ajatukset ovat varsin levällään. Yritän nyt tässä kuitenkin avata joitakin hataria ajatuskulkuja.

Tarkoituksenani on juosta Unkarissa kuusi päivää yhtämittaa ilman ainuttakaan negatiivista ajatusta. 
Tämä ei ole mahdollista. 
Kilpailun aikana mieli työntää varsinkin väsymysten yhteydessä erilaisia negatiivisia ajatuksia esiin. Kyse on itsensä kehittämisestä ja mielen hallinnasta niin että kykenee irtautumaan näistä negaatioista. Täydellistä olisi jos pystyisi kääntämään ne positiiviseksi voimavaraksi. Tämäkään ei ole mahdollista täysin, joten odotettavissa on hallittu kompromissi eli tunteiden vuoristorata.

Kun lähden viivalta ensimmäiseen päivään niin taustalla on kolmen tukipilarin kompromissi. Kaikki lähtee terveydestä. Ilman terveyttä ei ole hyvää elämää eli ei myöskään hyvää ultrajuoksua. Terveystilanteeseen kuuluu olennaisena osana kehon ja mielen väsymykset - kuinka lujille harjoittelussaan ja siinä kuuluisassa muussa elämässään on joutunut viimeisen puolen vuoden aikana ennen kilpailua.
Toinen tukipilari on harjoittelu. Miten on onnistunut kehoaan kehittämään kestämään kilpailun rasitukset. Kyse on energiahuollon toimimisesta ja jalkojen iskunkestävyydestä. Vasta sitten tulee se niin sanottu kuntotila ja suorituskyky. Kellokallet ja taulukkopellet eivät tätä tule koskaan ymmärtämään. Kuuden päivän kilpailussa on hetkiä mihin ei voi fyysisellä täsmäharjoittelulla varautua. Voiman on silloin tultava muualta.
Kolmas ja kaikkein tärkein tukipilari on henkinen tasapaino. Pyrkimys loputtomaan tasaisuuteen vaatii mielenhallintaa jota turhat muut murheet eivät ainakaan edesauta. Työ-, ihmissuhde- ja muut yleiset maailman murheet eivät juoksijaa vie eteenpäin senttiäkään. Asioiden tulisi olla kunnossa viimeisen päälle jos mielii pitkälle matkalle tai ainakin ne ikävimmät asiat tulisi kyetä painamaan taustalle.

Edellämainittujen kolmen tukipilarin kompromissi tuo tuloksen, suorituksen tai kilpailun läpäisyn. Suuri vaara on että jos tasapainoa noiden kolmen välillä ei ole tai jokin osa-alue on pielessä niin illuusion mieleensä rakentanut juoksija ei pysty selviytymään kilpailusta haluamallaan tavalla.

Minä olen vapaa iluusioista. Olen sairastellut viimeiset viikot enemmän tai vähemmän. Harjoitteluni viimeisen puolen vuoden ajalta on olematonta jos sitä vertaa aiempiin tekemisiini. Muuten olenkin sitten erittäin tasapainoinen, hyvällä tuulella ja terve lukuunottamatta tätä virustaudin jälkitaudin jälkitautia. 
Tärkein ominaisuuteni tällä kertaa: olen erittäin levännyt ja erittäin vähän harjoittelun kuluttama. Lisäksi pitkä kilpailutauko on nostanut kilpailun kokemisen tarpeen huippuunsa. Osalleni kilpailun aikana on siis tulossa unettomia öitä ja pitkiä - hitaita kilometrejä. Ja mielellään paljon...

Olisin lähtenyt jo aiemmin lämpimään eurooppaan parantelemaan köhää mutta ystävän vierailu pääsiäisenä meni luonnollisesti etusijalle. Olen ylpeä saadessani esitellä uuden kotiseutuni luonnonrauhaa, historiaa ja ajan kulua vierailleni.

Ryhmitellessäni kisavarusteita ja muita reissuvaatteita sängylle ennen pakkausta kävin kaksi kertaa vessassa. Jo ammoiselta 90-luvulta opittu kilpailuun valmistautumisen automaatti käynnistyy viimeistään tässä vaiheessa ja alitajunta aloittaa työnsä. 
Rehellisesti sanoen, nyt kun kilpailun starttiin on aikaa 17 päivää, olen haluton, hiljainen ja mieleni on täynnä mustaa kuraa. Kokeneena tiedän tämän vaiheen väliaikaisuuden. Kun pohjoisen talvihanget vaihtuvat Unkarin lämpöön kaikki negatiivisuus on pois pyyhitty - jäljelle jää odotus huikeaan mahdollisuuteen, josta palkintona on tyytyväisyys omien elämänvalintojen oikeellisuudesta ja syvä sisäinen rauha.

Mennyttä aikaa Kessin kairassa.

VIIKKO 15.

Ma- Lepo
Ti- 10 km - 1.02.
Ke- 10 km - 1.06.
To- 10 km - 58 min.
Pe- 6 km kävelyä Kirsin kanssa.
La- 20 km - 2.04.
Su- 10 km - 1.04.

yhteensä 60 km - 7 tuntia ja 14 minuuttia

Loppuun kaikki tärkein eli julkinen kiitos Kirsille, joka seisoo rinnallani taas tässäkin kilpailussa. Meillä on vain yksi elämä - ehkä juuri siksi ?