RAUHA

Ihmisen perusoikeuksiin kuuluu rauha, oikeus elää rauhassa. Tästä päästään helposti siihen että ihmisellä on oikeus olla oma itsensä. Periaatteessa tämä menee niin että jos ei olemisellaan aiheuta häiriötä eikä riko lakeja saa olla rauhassa oma itsensä. Käytännössä tämän päivän yhteiskunnassa tämä ei onnistu ilman rajuja omia valintoja ja juuri tämän takia jotkut ihmiset voivat henkisesti niin kovin huonosti.

Jokaisella ihmisellä on oikeus puolustaa itseään jos häntä uhataan. Toisaalta jokaisella ihmisellä on velvollisuus puolustaa läheisiään jos heitä uhataan. Oikeutusta väkivaltaan ei ole kummassakaan tapauksessa mutta koska maailma on täynnä uhkia niin kummassakin tapauksessa äärikeinoihin on joskus turvauduttava. Karkeasti voisi sanoa että puolet tämän maailman ihmisistä elää ihmisiksi ja puolet taas kaikin keinoin koittaa järkyttää rauhan tasapainoa - oli sitten kyse minkälaisesta rauhasta tahansa.

Ahneutta ja pahuutta ei saada pois tästä maailmasta mutta aina voidaan yrittää. Yritykseen kuuluu pääosassa se että ihmisiä ei koitettaisi puristaa samaan muottiin vaan annettaisiin jokaisen yrittää tulla toimeen yhteiskunnan jäsenenä omien vahvuuksiensa kautta. Tämän päivän työelämässä haetaan aina vaan hyviä tyyppejä. Sensijaan hieman hiljaisemmat ja erittäin osaavat vastuuntuntoiset ihmiset jäävät usein sivuosaan. 
Ekstrovertit siis mellastavat ja se miltä jokin näyttää ei kerro mitään laadusta tai pysyvyydestä. Toimivuus kärsii ja lopputulos on keskeneräinen mutta kovin hyvän näköinen, lyhyessä ajassa pystyynpolkaistu ja pitkässä ajanjuoksussa nopeasti unohdettava kertakäyttöinen.

Tiedonvälityksen mellastaessa yötäpäivää on erittäin tärkeää osata lukea ja kuunnella ympäristöään. Miten mikin asia esitetään ja ketä asia tai sen esitystapa palvelee ? On surullista seurata esimerkiksi oman maamme pääministerin tarpomista siinä hyllyvässä suossa jonka hän luuli olevan kehityskelpoisen Suomi Oy:n. 
Isänmaata ei johdeta yritysopein eivätkä kansalaiset suinkaan ole niin tyhmiä että yhteisen hyvän nimissä esitettyjen vaatimusten määrä olisi loputtomasti perusteltavissa varsinkin kun muunkaan niin sanotun johtavan eliitin oma toiminta ei kestä päivänvaloa. 
Olemme palanneet eräänlaiseen sensuurin ja muokatun mielipiteen aikaan ja samalla pääasia, itse ihmiset, on yhteiskuntaa ja sen julkisia toimintoja kehitettäessä unohdettu täysin. Liityn niiden monilukuisten julkisen mielipiteensä esittävien kirjoittajien joukkoon toteamalla että koskaan ei Suomessa ole kansalaisia ja kansalaisten inhimillisiä oikeuksia poljettu niin raskaasti kuin tänä kuluvana aikana.

Ulkoisen rauhan ajan kanssa kulkee rinnakkain sisäinen rauha. Kummatkin häiritsevät tai täydentävät toisiaan. Itse elin vuosikymmenet epätietoisuudessa miten oma isäni hallitsee elämänsä kuningas alkoholin määräysvallan alaisena. Nyt kun isä on poissa voin avoimesti todeta että valtavan suuri painolasti on vaihtunut valtavaan suruun. 
Vaikka kuinka käskettiin antaa olla ja unohtaa, perusteltiin että toisen elämää ei voi elää toisen puolesta niin siltikin tunneside pyöritti alitajunnassa mustaa kuraa. Vasta jälkeenpäin ymmärrän kuinka raskasta se on ollut ja nyt on aika toipua siitä.
Elän niin kuin opetan - toivon toisille aina kaikkea hyvää. En siis aina vain parempaa mutta hyvää kuitenkin. Tämä on yksi hyvä keino jopa maailmanrauhankin säilyttämisessä puhumattakaan mielenrauhasta. Yritän kehittyä tähän suuntaan joka päivä.
Sisäinen rauha vaaditaan myös ultrajuoksun haasteisiin. Käytännössä mitä paremmin eli mitä tavallisimmin asiat ovat omassa elämässä kunnossa sitä paremmin harjoittelu ja tavoitteeseen pyrkiminen sujuu.
Käytännössä meillä jokaisella on jatkuvasti joitakin akuutteja arkimurheita jotka himmentävät taipaleen loistoa mutta tietyt asiat on pystyttävä hyväksymään. Niiden kanssa on opittava elämään ja siinä ohessa niiden kanssa on juostava. Päivästä päivään. Viikosta toiseen. Jopa vuosista vuosiin. Avoimmuus ja ystävät tuovat tähän keinon pysyä järjissään.
Nykyisessä elinpiirissäni Pohjoisessa kaamoksen pimeys on yksi mielenrauhaan vaoimakkaasti vaikuttavista uusista ilmiöistä. Allaolevista valokuvista näette että pimeys on kuitenkin suhteellinen käsite vaikka aurinko täällä Nellimissä nousee seuraavan kerran 10.1.2017. 
Kaamoksessa elämisen perusasioihin kuuluvat säännöllisen vuorokausirytmin pitäminen, oikeanlainen ravinto ja liikunta. Itse luen siihen mukaan myös yliyrittämisen välttämisen sillä lyhyen valoisan aikana ei kiireellä kannata tehdä ulkona väkisin asioita - niiden aika on sitten kun on valoisaa yötä päivää.

Ihminen on omassa lyhyessä elämänsiivussaan voimaton isojen rauhattomuuksien edessä. Maailmanpolitiikka ja sen seurauksena monet erimielisyydet sotineen eivät hoidu kuntoon masentumalla niiden mustaan kuraan vaan hoitamalla oman ruutunsa päivittäin valoisasti. Koska olette viimeksi sanoneet läheisellenne että tykkäätte hänestä ? Koska viimeksi olette kuunnelleet rauhassa ikäihmistä ja luoneet valoa hänen päiväänsä olemalla yksinkertaisesti läsnä ?

Päivänä jolloin kolme ihmistä on ammuttu Imatralla järjettömästi, päivänä jolloin on taatusti ammuttu muitakin muualla yhtä järjettömästi tai muuten epäonnistuttu vailla inhimillisyyttä ja rauhan eri tasoja, uskallan lopuksi sanoa :

Uskokaa että olette aina askeleen jäljessä.

 
"Ei ole olemassa rauhaa ilman oikeutta eikä oikeutta ilman anteeksiantoa."
-tuntematon kirjoittaja Kabulista löydetystä paperilapusta

Päällikkö hiihtää kohti Haapakurua Nellimissä.

Perässähiihtäjä itse.

VIIKON 48. LIIKKEET

Ma- 6 km - 38 min.
Ti- perinteistä hiihtoa 7 km - 28 minuuttia ja päälle juoksua 4 km - 28 min.
Ke- Lepo
To- 6 km lumisateessa - 36 min.
Pe- Lepo
La- Retkihiihtoa Kirsin kanssa metsäsuksilla umpisessakin, 
       pakkasta -15 astetta - 2 tuntia, noin 8 km.
Su- 8 km tiellä tasaista - 53 minuuttia.

juoksua 24 km - 2 tuntia ja 35 minuuttia, päälle hiihdot; en laske muuta kuin juoksut.

MARRASKUU

juoksua 66 km - 6 tuntia ja 21 minuuttia

Jokainen ymmärtää että kun juoksin heinäkuussa 398 km ja elokuussa 259 km, niin viimeiset kolme kuukautta, syyskuu 87 km, lokakuu 59 km ja marraskuu 66 km ovat olleet poikkeukselliset - varsinkin kun olen nilkkaa lukuunottamatta ollut muuten terve.
Olen vuosieni varrella oppinut olemaan nöyrä ja kärsivällinen - älkää huolestuko olen taatusti tulossa. On kuitenkin selvää että käyntiinlähtö viimeisten kuukausien murheiden ja toisaalta niitä seuranneen ilon eli asuinpaikan muutoksen myötä kestää aikansa.

Tiesittekö muuten että tarvitsette otsan rypistämiseen 42 lihasta mutta keskisormen nostamiseen vain neljää. Kumpaankaan ei minulla ole tarveta vähistä kilometreistä huolimatta, monipuolisempi lihasten liikuttaminen sensijaan kiehtoo.

Pakkasta lauantaina päivällä Nellimissä -12 - -15 astetta. Sunnuntain vastaisena yönä - 25 astetta. Sunnuntai iltana - 7 astetta. Lunta reilu 30 senttimetriä.