MUSTAA KURAA

ALUKSI

" Minä en enää kohta jaksa." 
Ultrajuoksija Pasi Koskinen Inarin Talvitupalompolossa viikon 34. puolivälissä.

MUSTAA KURAA


Olen lukemattomia kertoja kirjoittanut tässä blogissa että ultrajuoksu on kokonaisvaltaista. Todellinen harjoittelu ja tavoitteellisuus kohti epäinhimillisiä suorituksia ei ole vain hetken mielijohde jonka jälkeen palataan taas postimerkkeilyn pariin. Ultrajuoksu on pitkäjännitteistä työtä jossa fyysisen ja henkisen kehityksen taustalla elämän on oltava tasapainossa.

Varsin vaikeiden vaiheiden jälkeen sain kesä- ja heinäkuussa juoksuni luistamaan. Suunnittelin harjoittelua ja lukkoonlöin tavoitteet ja parametrit niiden saavuttamiseksi. Vielä elokuun alussa pohjoisen Norjan hivellessä jalkoja 137 viikkokilometrin ja 4497 vertikaalisen nousumetrin avulla kaikki näytti ja tuntui hyvältä. Loppukuuhun olin vielä kliimaksiksi suunnitellut Onnin kanssa Karhunkierroksen läpijuoksun. Kohtalo päätti kuitenkin toisin. Sain suruviestin isän kuolemasta Ifjordin ylängölle, aika pysähtyi ja putosin mustaan kuraan.

Vanhempani erosivat kun olin 12 vuotias. Siitä asti olen uinut mustassa kurassa heidän välissään. Isä haukkui äitiä ja äiti isää. Minä sain kuunnella kumpaistakin lähes 40 vuotta. Äiti kuoli ensin ja vaikka hän oli inhimillisempi niin katkeruus seurasi silti peiteltynä loppuun asti. Isä taas kehitti katkeruudesta taiteenlajin, sain vielä tänäkin vuonna toukokuussa syntymäpäiväonnittelujeni ohessa kuulla että äitini oli huora.
Äitini ei ollut huora eikä isäni ollut juoppo saati edes alkoholisti. Sensijaan äitini ei ymmärtänyt ihmissuhteistaan kovin paljon eikä isä taas ymmärtänyt alkoholin kohtuukäytöstä kovin paljon. Kahden keskenään kaikissa yhteisissä asioissaan epäonnistuneen ihmisen välissä kasvaminen on kieltämättä ollut yhtä helvettiä aina välillä. Joskus totesin kumpaisellekin että mitäs jos kasvaisitte aikuisiksi - vihdoinkin.
Saamani palautteen mukaan on kuitenkin yksi asia jossa he eivät epäonnistuneet. Minä itse. Minut aikaansaatiin soputeltassa Mallan luonnonpuistossa Käsivarressa joskus syksyllä vuonna 1963. Tarina ei kerro oliko kirves retkipatjan alla mutta poika todistettavasti kuitenkin tuli. Ja loppu on historiaa, minun historiaani.
Tarinastani on osa luettavissa blogin "otteita pöytälaatikosta"-osastosta sivupalkista. Osa on edelleen kirjoittamatta koska kustantajaa ei ole löytynyt. Nyt voisin harkita koska lopullinen ulospääsy mustasta kurasta häämöttää.
Kaltaisiani on monia. Avioerolapsia jotka ovat kärsineet erilaisten sekakäyttöjen yhdistelmistä monin tavoin. Minä olen kärsinyt äitini rikkonaisista miessuhteista ja isäni alkoholinkäytöstä ja loppumattomasta katkeruuden ilmapiiristä perheyhteydessä. Molempien puolustukseksi on todettava sodanjälkeiset ajat, esivanhempieni murtuneet haaveet ja kasvuilmapiiri jota olisi pitänyt tuulettaa. Mennyt on mennyttä ja sen kaivelemisesta en saa tyydytystä mutta hyvän tarinan kuitenkin. Ja hyvä tarinahan ansaitsee tulla aina kerrotuksi.

Tarinan aika tulee myöhemmin. Nyt kahlaan viranomaisten, hautaustoimiston, kirkkoherranvirastojen, pappien ja tuomareiden seassa. Niskassani on lukemattomien asioiden hoitaminen ja sydämessäni loputon suru. Suru hukkaanheitetystä ajasta molempien vanhempien kanssa elämässäni. Suru menetyksestä ja ajasta jota edes ultrajuoksija ei koskaan tavoita vaikka miten juoksisi.

Elämä kuitenkin jatkuu. Olen valtavan kiitollinen läheisille tuesta ja kuuntelemisesta. Tehtäväkseni jää sanoa että muista Herra isää kuten äitiäkin. Joku kysyy että eikö se Herra muistuttamatta muista. Kyllä Hän muistaa mutta jos minä muistan muistuttaa niin rakkaus maailmassa kasvaa moninkertaiseksi. Mitä tällä tarkoitan - sietäisi jokaisen pysähtyä pohtimaan.



VIIKOT 33. JA 34.

Ma- Juoksua 6,79 km - 53.18. Sletnes.
Ti - Vaellusta Sletnesissä vajaa neljä tuntia.
Ke- Juoksua Pykeijan tiellä 10,06 - 1.05.
To- Polkupyöräilyä Pykeijassa 14 km.
Pe- Juoksua 10,01 km - 1.05. Nellim.
La- Lepo
Su- Lepo
Juoksua reilu 26 km - 2 tuntia ja 53 minuuttia. 

Ma- 6 km - 37.35. Nellim.
Ti - La - Tauolla. En yksinkertaisesti jaksa.
Su- 8,50 km - 53.02. Lapinlahti. Nousua 165 m.
Juoksua 14,5 km - tunti ja 30 minuuttia.

KUVIA MATKAN VARRELTA...

JA TOISEN MATKAN PÄÄTEPISTEESTÄ...

 LOPUKSI