sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

HETKI ILMAN YHTEYTTÄ

Lenkillä mustat pilvet tiivistyivät ukkoseksi. Katselin kun valkoiset kumpupilvet ensin ikäänkuin nousevat ylös ja kerääntyvät yhteen muuttuen sitten hetki hetkeltä tummemmiksi. Naureskelin juostessani että lapsena pilvien muodoissa näki usein hahmoja, milloin eläimiä tai mörköjä. Nyt näin vain nousevan ukonilman. Käännyin kotiin kun ensimmäinen salama välähti. Laskin jyrinän kuulumisen ja välähdyksen välin, kolme kilometriä ja lisäsin vauhtia. Juuri ennen kotiporttia joku avasi yläkerrassa hanat. Sain täydellisen suihkun viimeisillä sadoilla metreillä.  Juuri ajoissa !
Illalla totesin että modeemista oli dsl-merkkivalo sekä internetin merkkivalo molemmat pimeänä. Resetoin modeemin. Ei tulosta. Soitin vikapalveluun ja tein asiakaspalvelun kanssa puhelimessa linjatestin ja he totesivat että ei ole yhteyttä ja ottivat vikailmoituksen vastaan. Illalla sain vielä tekstiviestin että vika on siirretty asiantuntijan hoitoon.
Seuraavana päivänä Sonerasta soitettiin. He sanoivat samantien sopimukseni irti. On kuulemma laitevika heillä keskuksessa jota ei enää korjata. He eivät tarjoa korvaavaa mobiilia yhteyttä tilalle. Protestointini kuukauden irtisanomisajasta kaikuivat kuuroille korville. Sähköpostin saan säilyttää kuukausittaista 2,10 € korvausta vastaan, tämä laskutetaan Soneran kännykkälaskun yhteydessä. Loppukaneetiksi minulle vakuutettiin että saan kyllä kiinteän laajakaistan Elisan kautta. Verkko kun on heidän.
Soitin sitten Elisaan ja kerroin että yrittäjänä tarvitsen välttämättä kotiini laajakaistaliittymän ja kiinteän sellaisen. Meillä maalla kun kuuluu puhelinkin liittymästä tai puhelimesta riippumatta varsin huonosti. Elisa lupasi selvittää asiaa ja palata siihen parin tunnin päästä. Kello tuli kuusi illalla ja soittoa ei kuulunut.
Seuraavana päivänä Elisasta soitettiin ja ilmoitettiin että he eivät toimita kiinteää laajakaistaa. On kuulemma tilattu verkon purku. Meille laajakaista on tullut läpi metsien puhelinlinjaa pitkin sähkölinjan yhteydessä noin kahden kilometrin matkan. Tästä kahden kilometrin pisteestä on vielä kolme kilometriä parempaa ja paksumpaa linjaa läpi tiheämmän asutuksen jakamolle eli linja on kupariksi varsin pitkä toimittaakseen dsl-signaalia perille. Kaksimegainen yhteys on toiminut kuitenkin yli kymmenen vuotta moitteetta yhtä korjauskertaa lukuunottamatta ja silloinkin vikailmoituksen tehtyäni asentaja tuli seuraavana päivänä kiipeilemään linjan tolppiin ja asia hoitui nopeasti kuntoon.
Surkuhupaisaa tässä on Soneran kannalta että silloin yli kymmenen vuotta sitten Elisa ei tarjonnut liittymää vaikka omisti verkon mutta vuokralainen Sonera tarjosi. Nyt ei enää kumpikaan tarjoa kiinteää yhteyttä eikä Sonera edes mobiilia korvaajaksi koska on kuulemma maastoesteitä. Näin he pesevät kätensä ja jättävät yhteyden hankkimisen asiakasriskin varaan. Eivät siis lupaa mitään. Törkeintä koko episodissa oli yhtäkkisyys. Ei mitään ilmoitusta ennalta vaikka verkon purku oli taatusti tiedossa. Yrittäjänä olen riippuvainen netin palveluista saatikka että toinen sähköpostini on yrityskontakteillani ja yhteistyökumppaneilla ja heitä on paljon.
Radioamatöörinä ymmärrän varsin paljon langattomista yhteyksistä ja maastoesteistä ynnä muista keliongelmista. Koko Suomen mittakaavassa valtion tavoite on että suomalaiset on saatava toimivien yhteyksien pariin digitalisaation myötä. Kuparilinjat puretaan pois ja jäljelle jää syrjäkylillä usein heikko ja tökkivä mobiiliyhteys jolla virustorjuntaohjelman päivitys kestää kymmenen minuuttia ja liikkuvasta kuvasta on turha edes unta nähdä.
Kylmät väreet selässä lähdin Elisan yritysmyyntiin. Tein kaupat Saunalahden 4-g mobiilista ja viimeisintä huutoa olevasta Huawein reitittimestä johon tarvittaessa saa ulkoisen lisäantennin. Soneralta saamani tylyn kohtelun opettamana pakotin kirjaamaan tilaukseeni täyden palautusoikeuden jos yhteys ei toimi. Hinnan tingin mahdollisimman alas koska taksini puhelinliittymä on saunalahdelta mutta kalliiksi tämä tulee kuukausittain jokatapauksessa.
Yllätys olikin melkoinen kun Kirsin kanssa laitoimme sim-kortin reitittimeen ja loimme kotiimme suojatun langattoman Wifi- verkon - tämähän toimii ! Eräänä pelastuksena on naapurimme Puolustulaitos jonka teknisen tutkimuskeskuksen alueella on uusi 4-g linkki aivan lähellä meitä.
Tässä samassa yhteydessä päivitin myös matkailuautomme matkamodeemiksi uuden Huawei E5577s LTE-modeemin Wifi-aseman. Tämä ei vaadi tietokoneelle lainkaan erillistä ohjelmaa vaan yhteys on jaettavissa jopa kymmenelle wifillä suoraan suojatusti. Lisäksi kyseisessä purkissa on  kestävä akku eli se on riippumaton jatkuvasta ulkoisesta virrasta. Tärkein ominaisuus näissä on kuitenkin tiedonsiirtonopeus ja hyvä sisäinen antenni heikossa kentässä. Meillä kotonakin kyseinen laite vie 6-0 vanhaa erillisellä ulkoisella antennilla varustettua matkatikkuamme 3-g verkossa 4-g:stä puhumattakaan.
Soneran kanssa asiastani keskustelee seuraavaksi kuluttaja-asiamies ja jos se ei auta niin sitten seuraavaksi taksiliiton juristit. Jos itse taksiautoilijana rikkoisin tekemiäni sopimuksia edelläkuvatulla yhtäkkisellä tavalla olisin konkurssin lisäksi oikeudessa välittömästi sopimusehtojen räikeästä rikkomisesta.
Episodi herätti kuitenkin tärkeäpiäkin ajatuksia. Kuten olen sanonut minä en ole erityinen enkä vaadi erityiskohtelua - riittää kun pitää mitä lupaa. Minä olisin tarvittaessa päässyt kotoani pois verkon äärelle kannettavan kanssa hoitamaan asioita pari kertaa viikossa mutta kieltämättä se olisi ollut erittäin vaivalloista ja aikaaviepää. 
Mutta on toisenlaisiakin tilanteita ja toisenlaisia ihmisiä. Syrjäseuduilta viedään palvelut nettiin ja sitten viedään netti. Eläkeläiset ja muut huonossa asemassa olevat eivät ehkä saa yhteyksiään kuntoon yhtä nopeasti kuin minä ja joutuvat maksamaan niiden rakentelusta vielä paljon enemmän tai vaivautumaan kylille pitkien matkojen takaa. Kaupungissa tumputtava hipsteri on tiedonkulun kannalta täysin eriarvoisessa asemassa kuin minä täällä maalla.
Kokonaan toinen tarina on sitten kun taas jossain räjähtää ja ihmiset etsivät tietoa mykistyneestä netistä. Toivon totisesti että ei tulla siihen tilanteeseen jossa on pakko pukeutua sään mukaan ja lähdettävä oikeiden eväiden kanssa ulos kyselemään muilta ihmisiltä miksi kaikki ruudut ja digitaalit ovat pimeänä. Rohkeuden ja puhekyvyn lisäksi tuossa tilanteessa on myös omattava kuntoa laittaa tossua toisen eteen. Ei auta vaikka miten hiirellä klikkailisi vaan on mentävä ihan itse ja omin jaloin.
Kaikki kokemani näytti toisaalta sen että ilman nettiä pärjää työn ulkopuolella varsin hyvin. Maailmassa on lukemattomia kirjoja ja aina voi keskustella Kirsin kanssa livenä netin seuraamisen sijaan. Oikea elämä on näppäimistön ja ruudun ulkopuolella. Se maistuu ja haisee ja on yllätyksellisen elävä jatkuvista vesisateista huolimatta.


VIIKKO 28. JUOKSUT  

Ma- Lepo
Ti- 24 km - 2.40, osittain polkuja, mäkinen reitti.
Ke- 8 km - 0.50.
To- 15 km - 1.45.
Pe- 16 km - 1.50.
La- 8 km - 0.50, myöhään illalla työpäivän päälle.
Su- 20 km - 2.11, myöhään illalla työpäivän päälle.

yhteensä 91 km - 10 tuntia ja 7 minuuttia

Hyvä viikko jälleen. Rytmitys tosin välillä kärsi koska jouduin syömään kipeään vasempaan kyynärvarteeni tulehduskipulääkkeitä jotka sekoittivat vatsan ja väsyttivät muuten ylimääräistä.
Joku sanoo että "kevyttä hölkkää" niin ei se nyt aina tunnu oikein siltäkään. Mahdankohan olla ainoa hidas, lahjaton ja vanha joka ei pidä kyseisestä termistä jonka lienee lanseerannut joku arrogantti hunajanlutkuttaja superultraaja tai muuten loppumattomat voimavarat omaava superihminen.
Juokse ja tiedä.

KOIRAT...

Sunnuntain lenkillä mittani täyttyi. Metsätiellä kimppuni kävi viiden koiran laumasta neljä.
Ensimmäinen sai nostetun vasemman polveni kurkkuunsa ja kahdenkäden vasaralyönnin niskaansa. Se putosi alas hyppimästä ja pakeni kauemmaksi pakettiautolla seisovan emäntänsä suojiin. Seuraavan tulijan päästin lähelle ja se sai kuononsa sivuun juuri siihen kohtaan mistä alaleuka alkaa tanakan potkun. Koira teki kaksois-salkovin ilmassa ja alastultuaan pakeni paikalta. Seuraavat kaksi löivät tässä vaiheessa jarrut pohjaan ja poistuivat paikalta. Vastaan juosut kaveri ei ollutkaan kiva kaveri.
Viides koira oli pysytellyt emäntänsä lähellä. Yhdelläkään koiralla ei ollut kaulapantaa eikä emännällä yhtäkään talutushihnaa. Vain tyhjä marjaämpäri. Anteeksipyytelyn lomassa koirien emäntä kysyi että hyppivätkö ne päälle ? Näytin vasemman reiteni punaisia jälkiä ja se mitä muuta sanoin ei ole toistamisen arvoista.
Jos jollakulla lukijoista herää nyt eläinten oikeuksien puolesta tuntoja niin kehotan lukemaan mitä laki sanoo koiran kytkemisestä saati siitä saako koira aiheuttaa vaaraa ympäristölleen.
Koska kaikki juoksijat eivät osaa Krav Magaa kehotan varomaan. Etelässä ja vuorilla pipurisumutin olisi hyvä, sillä kun ruiskuttaisi hyökkäävää hurttaa nenälle niin voisi olla rauhallisempaa jatkaa eteenäin. Toisaalta mukanaan voisi kantaa kokoonmenevää jousipamppua rannelenkillä varustettuna yhteishyväksi tai ranteen ympärillä parinkymmenen sentin kettinkiä ikäänkuin koruksi kierrettynä. Tämä saisi avattuna rumaa jälkeä aikaan.
Todellisuudessa shortseissa ottavana osapuolena oleminen tympii vuodesta toiseen. Ei ne mitään tee-mantra  ei auta yhtään kun roikutaan jo hampailla kiinni lihassa. Toisaalta moniin tyhmiin koiriin kuten koiranomistajiinkin pätee eräs Tornionjokilaakson sanonta joka on käytössä edelleenkin :

" Hänen ei ole ko pistää takaisin ja nussia uuesti. "

2 kommenttia:

  1. Kop-kop... meillä päin onneksi on vähän näitä... kop-kop uudelleen. Ja täytyy yhtyä työkaverin toteamukseen: -"mulla ei ole varaa nostaa vauhtia".

    VastaaPoista
  2. Eihän se nyt koiran vika ole, että sillä on idiootti omistaja. Älä sitä pahoinpitele.

    VastaaPoista