BLOGIVIERAANA ONNI VÄHÄAHO

Blogivieras on uusi sarja blogissani. Sarja kertoo sähköpostikeskusteluista minulle tärkeiden ihmisten kanssa. Aiheet vaihtelevat mutta sivuavat ultrajuoksua ja menevät joskus jopa sen edelle. Eli ovat elävää elämää.
Sarjan aloittaa Nivalalainen ystäväni Onni Vähäaho. Perheenisä, hoitaja, ultrajuoksija, blogikirjoittaja, NHL-seuraaja ja etenkin pidetty liikuntamotivaattori. Kotiseudullaan Onni on ideoinut monenlaista tapahtumaa liikunnan ilon pilke silmäkulmassa ja saanut ihmiset hikoilemaan.

     

Kuvassa Onni oikealla nauttimassa Heinäkuun 2015 säästä Hämeenkyrössä luonani.

Tervehdys Onni. Väsyttääkö ?

Terve vaan, Pasi! Kiitos ensinnäkin kutsusta blogivieraaksi.

Väsyttää ja ei väsytä. Uni on hyvä mittari, ja mieliala.
On hyvä, että väsyttää - saa unen. Eli juuri nyt ei väsytä ei-toivotulla-tavalla. Olen koittanut myös arvioida ja ennakoida väsymyksen tilaa.. mm. jos olen lisäämässä harjoitusmäärää, pyrin ottamaan sen 24/7h suunnitelmassa huomioon.

Tietysti ultrajuoksijana on tilanteita, jolloin laittaa itsensä alttiiksi tiedostetulle

väsymykselle. <-  "Karkkipäiviä" ei sovi olla kuitenkaan liikaa, jotta väsymys pysyy hallinnassa.

Perheenisän roolin, vuorotyön ja oman harjoittelun yhteensovittaminen on hankalaa. Lisäksi tapahtumien järjestäminen ja muu normaali sosiaalinen elämä. Kellossa Nivalassa on todennäköisesti myös vain 24 tuntia. Ihmiset ruikuttavat että ei ehdi tai ei jaksa.
Miten sinä ehdit ja mistä joudut luopumaan ? Vai joudutko luopumaan ollenkaan ?

Aikaa ystävien tapaamiseen on liian vähän.
Ystävien tapaamista ja yhteydenpitoa olen pyrkinyt pitämään yllä yhteislenkkien muodossa, koska lähes kaikki muu aika menee muihin asioihin.

Kuitenkin työ on välttämätön aikasyöppö, harjoittelu (harrastus) on oma valinta ja perhe terveyden ohella se kaikkein tärkein, jonka kanssa vietettyä aikaa tarvitsen jaksaakseni elää ja harjoitella täydellä teholla.

Luonnollisesti muut harrastukset (mm. nhl-seuranta) ovat tällä haavaa sivussa, mutta henkisesti mukana.

Eli minun näkövinkkelistä 24h/vuorokausi on aika pieni osa siitä, mitä haluaisin. Toisaalta on kurjaa, kun on ihmisiä, jotka eivät keksi edes täyttöä annetuille tunneille. Sillä tavalla koen olevani hyvässä asemassa. :)

Me molemmat saamme, emme siis joudu, kohdata töissämme sairaita ja vanhuksia. Onkin usein mieltäliikuttavaa kun vaikean sairauden keskellä tai elämän loppusuoralla elämän ilo on rehellinen ja jokapäiväinen.
Olet varmasti ihmetellyt miksi niin monet masentuvat eivätkä löydä väriä päiviinsä vaikka kaikki on periaatteessa hyvin. Polku on auki mihin vaan jos itse tekisi.
Itse saan voimaa uskonnollisuudesta, mietiskelystä ja tasapainoisesta elämästä Kirsin kanssa.
Mihin käännyt kun voimasi loppuvat ?

Aina on vara hiljentää tai vaikka vallan pysähtyä. Voimat vähenee joskus liian kiivaan tahdin vuoksi. Ultrajuoksu on tuonut henkistä vahvuutta myös ihmisenä, ja ennen kaikkea sen kautta on oppinut tunnistamaan omia tarpeita, myös hiljentämisen taidon ennen väsymistä.

Varmasti voi elämässä tulla myös tilanteita, jolloin jotakin asiaa varten saattaa tarvita ammattiapua, mutta onneksi sitä ei ole vielä tarvinnut.

Nivala on pieni mutta viihtyisä. Teillä on käsittääkseni hyvää yhteisöllisyyttä - myös urheilun ympärillä. Se on voimavara mutta kaipaatko joskus isompiin ympyröihin ? Tarkoitan tällä virikkeiden hakemista niin elämään kuin juoksuunkin. Matkustaminen avartaa.

En kaipaa isompiin ympyröihin noiden syiden vuoksi. Joskus olisi muutoin mukava olla tuntematon - monestakin syystä. Sen sijaan esim. Lappi kiinnostaa loppuelämän mittaisena tavoitteena päästä tutustumaan ja kokemaan. Kenties sekä lomaillen, että harjoitellen. Ehkä osin polkujuoksukisojen kautta Lappiin. Viihdyn hyvin Nivalassa, ja täällä tuntuu edelleen löytyvän paljon juoksemattomia polkujakin. :)

Olet juossut ultria monipuolisesti mutta minun näkövinkkelistäni kovin lyhyen ajan. Olet päässyt kokemaan jo jopa kuuden vuorokauden yhtämittaista askellusta Unkarissa.
Mitä haaveita sinulla juoksun suhteen vielä on ? Kilpailu tai tavoitteellinen harjoittelu ei liene kaikki tai edes tärkeintä sinulle(kaan) ?

Tavoitteena on edelleen etsiä omia rajoja. Enempi haaveena pidän osallistua joskus pitkään polkujuoksukilpailuun, monipäiväiseen. Mutta kuten monien muidenkin haaveiden, sen ei ole ollenkaan pakko toteutua, jotta se säilyy haaveena. :) ...Kilpailu eikä tavoitteellinen harjoittelu ole tärkeintä. Tärkeintä on itsestä oppiminen, kokeminen, juoksun kautta voimaantuminen ja hyvänolon tunne, mikä juoksemisesta tulee. Toki suhteellisen nuorena ultrajuoksijana minulla on puolivakavia tavoitteitakin, toki tunnistaen oman rajallisuuden vanhana keihäänheittäjänä ja painonnostajana. :)

Tässähän on kulunut miltei neljän päivän tauko edellisestä viestistä. Tauko johtuu viikonlopusta ja siitä että itse nykyisin rentoudun sekä töistä että osittain jopa juoksustakin viikonloppuisin. Voitko itse kuvitella tilannetta että kaipaat juoksemattomuutta ?

Asia (juokseminen) ei ole minulle niin isossa roolissa kuin sitä voisi esim. blogiani seuratessa ajatella. Toisaalta en kaipaa juoksemattomuutta, mutta elämä ilman juoksua olisi myös täyttä elämää. Eli olen joutunut siirtämään juoksun tieltä paljon itselle mieluisia asioita syrjään. Näin on juuri nyt hyvä. Mielestäni on tärkeää olla elämän täytettä esim. loukkaantumisten tai muiden syiden katkaistessa juoksut joksikin aikaa tai kokonaan.

Hoitajana sinulle on tärkeätä että saat ilta- ja yövuoroista tervetullutta palkanlisää. Uskotko ollenkaan nykyisen hallituksen linjaan ja uskotko että he oikeasti ovat kansan asialla.
Minä en usko että hyvinvointi säilyy ilman amerikan mallia jossa vakuutukset hoitavat kustannukset. Minusta maailma ei voi olla demokraattinen tai tasapäinen sillä joukossa on aina niitä jotka haluavat enemmän tai eivät halua tehdä mitään muiden hyväksi.

Asia on sen verran kimurantti ja siten kovin vähän mustavalkoinen. Sipilän johtaman hallituksen lähtölaukaus leikkausehdotuksineen oli suorastaan järkyttävä. Nyt on menty parempaan, tasapuolisempaan suuntaan. Toivotaan, että kilpailuhypyt ja ketterät loikat osuvat sopivasti lankulle kaikille aloille. Edellinen lause alleviivatkoon minun suhtautumista politiikkaan. Kunhan eivät bensaa ja tulta heitä nuotioon niin siinähän pyörittelevät taikinaa. Yksikään heistä ei söisi kotona sen taikinan pullaa hyvällä omallatunnolla.

Keskustelu on ollut antoisa kuten keskustelut aina silloin kun ne tapahtuvat syvästi tuntevien ihmisten kanssa. Olet harvinaislaatuinen persoona koska empatia on sinuun sisäänrakennettu. Kysyn tähän loppuun että miten tästä maailmasta sinun mielestäsi tulisi parempi paikka ?

Jos jokainen kohtelisi lähimmäistä kuten haluaisi itseään kohdeltavan.

Et ole kysynyt minulta mitään vielä eli nyt olisi siihenkin tilaisuus.

Onko sinulla jokin kiinnostuksen kohde elämässä josta blogisi lukijat eivät vielä
ole kuulleet?

Pitkään blogiani lukeneet muistavat että olen myös radioamatööri mutta se(kin) voi olla uusi asia joillekin. Kuulun niihin ihmisiin joilla on harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita tauolla pahojen päivien varalle. Oikeastaan aika ei riitä kaikkeen mukavaan ollenkaan.
Mitä todella haluaisin on lukea enemmän sekä kirjoittaa sen keskeneräisen kirjani - aika näyttää mitä jälkeeni jää.
Ai niin, vastaus kysymykseen on siis : Ei mitään sellaista mikä kaipaisi julkistamista.

Laitatko tähän linkin mielimusiikistasi you tubessa niin laitetaan videokin jatkoksi lukijoiden riemuksi.
(ps. Beatleseja en suosittele...)

On niin paljon hyvää mielimusiikkia... voisin hieman yllättää?

 

Olin onnekas saadessani tavata mestarin.


Kiitos Onni vierailusta ja nähdään taas.

   VIIKKO 40. HARJOITTELUNI

Ma-Lepo.
Ti-Maastossa, osa ryteikköä 13 km - 1.33.
Ke-6 km otsalampulla maastossa pimeässä - 44 min.
To-11 km väkinäistä tiellä - 1.09.
Pe-Lepo.
La-Kaitajärven lenkki 19 km - 2.00.
Su-Julkujärven tienoilla 18 km - 2.02.

Yhteensä 67 km, 7 tuntia ja 28 minuuttia.

Alavireisyys jatkuu. Viikonloppuna juoksin pari standardiani saadakseni aerobisen sysäyksen koska ensi lauantaina on Nivalan porukoiden kanssa tarkoitus juosta noin 57 km vaellusreitillä.
Alavireisyys ei parane idiootin roolia vetämällä eikä suomen kansalaisena, sensijaan juosten aikanaan varmasti kyllä.
Idiootti tässä tarkoittaa vastuunsa kantavaa, työllistävää yrittäjää jolle jää omaksi hyödyksi kasa maksettuja laskuja ja tekemisen ilo.
Tekemisen ilokin on tavallisena suomen kansalaisena kyseenalainen. Mielenosoittajat osoittavat maahanmuuttajia vastaan ja puolesta. Tällä välin poliittinen eliitti eli broilerit jatkavat räpistelyään ja ovat onnellisia että huomio on muualla.
Kevan johtaja eroaa ja saa 200000 tuhatta lähtiäisiksi. Samaan aikaan valitetaan että eläkerahat loppuvat. Kuntien eläkevakuutus olisi tuollakin rahalla maksanut eläkkeitä pitkän pennin.
Paras ilo on kuitenkin vahingonilo. Pirkanmaalle perustettiin 2000-luvun alussa rahasto nimeltä Tamseed. Pääomasijoitukseen tarkoitettuun rahastoon osallistuivat myös kunnat. Lopputuloksena Tampere ja ympäristökunnat menettivät kolme miljoonaa. Koko rahaston yli 8 miljoonan sijoitukselle tuli tuottoa 1589 euron korkotulot, ei muuta.
Joku konsultti ottaa nyt Pina Coladaa palmun alla tyytyväisten bisneskumppanien kanssa lämmöstä nauttien. Täällä syksy saa mutta kunnallispoliitikko ei, hän löysää kravattia ja miettii mikä meni vikaan. Rahasto purettiin kesäkuun lopulla.
Kunnat saivat kokea konkreettisesti pääomasijoittamisen nurjat puolet. Tämä on lopputulos kun irti todellisesta elämästä olevat poliittiset broilerit räpistelevät hyväuskoisuuttaan.
Näitäkö varten suomalainen pidentää päiväänsä ja luopuu lomapalkastaan, näitäkö varten yrittäjä yrittää ja hoitaja valvoo yönsä osastolla ?

SYYSKUUN SUMMAUS

Juoksua 207 km, 22 tuntia ja 14 minuuttia.

Ihan helvetin säälittävä kuukausi mutta ei masennuta.