VALKOINEN VALO

Nellim on jäänyt taakse. Reilun 140 asukkaan kylä sijaitsee vähän yli maratonin päässä Ivalosta koilliseen.
Juoksen tasaisesti Siikajärventietä pitkin. Venäjän raja on jossain vasemmalla alle kymmenen kilometrin päässä. Pakkasta on 13 astetta ja lumi narskuu jalkojen rytmin alla.
Lukuunottamatta etäältä vasemmalta kuuluvaa porokoiran vaimeaa haukkua on täysin hiljaista.
Yhtäkkiä ojasta pelmahtaa seitsemän lumivalkoista riekkoa kiepistä lentoon. Ehtiessäni paikalle näen jäljistä että yöllä kettukin on ollut liikkeellä. Hetken kuluttua tiellä on jäätynyttä verta. Syö tai tule syödyksi. Rajaseudun laki. Karhut nukkuvat nyt, susi ja ahma valvovat.
Äkkiäkatsoen ultrajuoksijan luulisi hakeutuvan jonnekin etelän lämpöön shortseissa. Sensijaan nyt päällä on jo merinovillaa. Hengitys höyryää. Loputon suora ylä- ja alamäkineen. Miksi sitten tänne ?
Isä asuu Nellimissä omakotitalossa kylällä. Jos jatkaisin tästä aina Paavalintupavaaralle asti saapuisin kohta Talvitupalompololle, jossa isän eräkämppä sijaitsee. Ainoa mutta on lumi. Tietä ei ole aurattu kämpälle asti.
Apinavaaralla yleinen tie päättyy. Jos olisitte mukanani loppuisivat teiltä tässä kohtaa kysymykset. Täällä loppuu kaikki kaikilta. On täysin hiljaista. Ympärilläni on vain valkoinen valo. Valo, joka valokuvissa näyttää siniseltä on kuitenkin luonnossa vielä valkoinen.
Kaamos täällä alkaa vasta ensiviikolla. Silloin valo muuttuu lunnossakin siniseksi. Aurinko taistelee vielä. Jossain metsänrajassa loimottaa hennosti. Purppuranvärinen kesyttömyys.

Käännyn takaisin. Nellim on kolmen kultturin kylä. Vanhan Jäämerentien päässä kolttien, saamelaisten ja suomalaisten risteysasema. Vanhat elämisenmerkit näkyvät vieläkin. Tuossakin järvenrannassa joku muinoin niitteli suoheinää rehuksi eläimille. Aikana ennen moottorikelkkoja nosteli heinät kuivumaan noille lahonneille aidoille tai talveksi hirsien suojaan pieneen ladontapaiseen aumaan.

Olen tullut siis isää tervehtimään. Tullessani kävimme syömässä Ivalossa. Lähtiessämme vanha kolttamummo kysäisi isältä menetkö jo Nellimoon ? Isä otti yli kahdeksankymppisen kyytiin ja vei hänet kaupan kautta kotiin. 
Minä ajelin matkailuautolla edellä hissukseen. Jos ette ole koskaan ajaneet vanhaa jäämerentietä niin käykääpä kokeilemassa. Ymmärrätte hissuttelun sitten. Navigaattori väittää ajoajaksi kaksi tuntia neljäänkymmeneen kahteen kilometriin. No ei se ihan niin kauan kestä. Ja mitkä maisemat !
Jos tuo kolttamummo laittaisi sukset jalkaan voisi monella etelän vetelällä olla vaikeuksia pysyä perässä. Tämä nainen puhuu muuten kolmea kieltä. Saksan hän oppi pestessään upseerien selkiä silloin ennen suurta valkeaa ja vetäytymistä.
Kertoi olleensa nuorena ja nättinä kyllin älykäs välttämään monen kanssasisarensa kohtalon. Upotuksen mereen paluumatkalla Saksaan laivasta tai tylyn paluun äpärälapsi kainalossa takaisin kotimaahan raunioituneesta Saksasta.
Kylä, kuten pohjoinen muutenkin on täynnä tarinoita. Mietin juostessani että kaikki eivät täälläkään ole selvinneet. Hiljainen erämää ympärillä vaatii luonnetta. Ei siis terapiaa vaan sinnikkyytä koittaa omin voimin. 
Oltiin kaukana työssäuupumisesta ja perheen jaksamisesta kun kolmenkymmenen asteen pakkasessa kannnettiin pyykkivettä sisään avannosta ja hakattiin puut käsin.
Vaihdan puolivälissä lenkkiä kuivan paidan ja pipon. Juon urheilujuomaa ja nautin yhden geelin. Mikäs tässä, vapaassa maassa nulkatessa.
Matka jatkuu kylän läpi, josta käännyn oikealle. Tie vie rajalle Virtaniemen raja-asemalle.
Paksuniemen koira haukkuu minut ohimennessäni perusteellisesti. Toisin kuten älykääpiöt etelän serkkunsa se pysyy pihassa eikä tule tielle. Mutta pihaan tullessa puree varmasti jos on syytä. Syythän täällä vaihtelevat kulkijan mukaan.
Pakkanenkin vaihtelee jatkuvasti. Isä ajaa autolla viereen. Pysähtyy rajavyöhykkeen rajalle ja ohjaa minut Paatsjokea kohti. Matkalla ohitimme entistetyn uittorännin tien risteyksen. Ränni kuten kylän ortodoksikirkkokin on kokemisen arvoinen nähtävyys.
Entinen koulu on remontoitu hotelliksi. Japanilaiset, ranskalaiset ja englantilaiset täyttävät sen näin talvisin. 
Japanilaiset parit menevät täällä revontulten alla naimisiin. Sulhanen istuu hääpuku päällä ja katselee kun alaston morsian tanssii tulien ympärillä loitsuten. Eksotiikka myy hyvin. Loppu onkin sitten myötä- tai vastamäkeä.

Käännän Paatsjoen sillalla ympäri. Yllä ensimmäinen kuva on Suomen puolelle ja alin Venäjän. Rajavyöhykkeelle ei ole kenelläkään ilman lupaa mitään asiaa. Maasto on täynnä liiketunnistimia ja kameroita. Jos menee tarpeeksi pitkälle voi saada kyydin Siperiaan.
Isä kääntää auton ympäri ja lähtee kylätaloon kuntosalille. Jään yksin. Olen juossut jo yli 23 kilometriä. Takki alkaa jäätyä mutta kylmä ei ole vieläkään. Olen matkalla juossut osan kilometreistä alle 5.45 minuutin kilometrivauhtia testatakseni itseäni ja matka alkaa nyt painamaan sopivasti.
Jatkan matkaa hiljaisessa rauhassa. Lyhyt päivä alkaa tummua illaksi. Käväisen lopuksi kylätalolla jossa minulle tarjotaan kakkukahvit. Tuhannen mailin juoksuni jälkeen saan useammin tervehtiä vastaantulijoita täällä pohjoisessa ja harjoittelustani ollaan kiinnostuneita.
Ihmiset luulevat että juoksen jatkuvasti valtavan pitkiä lenkkejä. Tarkoitus on kehittyä - ei kulua loppuun. Kukaan ei ole loputon. Sensijaan matka on. Miettikää tätä.
Harjoitus päättyy kolmen ja puolen tunnin ulkoilun jälkeen. 32 kilometriä valkoisessa valossa. Valokuvaus ja muu hortoilu vähennettynä juoksuaikaa jäi kolme tuntia ja viisitoista minuuttia.
Niin miksi täällä ?
Maailmassa on paikkoja joissa Rauha tulee ihmisen sisään itsestään. Kyse on siitä annatko sen tulla. 
Sanotaan että tänne on pitkä matka. Kaikki on täältä kuulemma niin kaukana.
Niin.
Onneksi on. 

VIIKON 48. HARJOITTELU

Ma- kotona poluilla 13 km -1.27.
Ti- aamulla 04.50 12 km - 1.22 Onnin juhla-aamulenkillä Nivalassa.
      illalla Arin kanssa Iisalmessa Luuniemen lenkki 8 km - 1.02.
Ke- aamupäivällä Iisalmi Paloisvuori - Saunaniemi - Sankarinieni - Paloisvuori
        ulkoilureittiä, mäkiä 19 km - 2.15.         
       ilta Rukalla kävelyä 0.30 min.
To- aamupäivällä Ruka-Itäruka ja käynti huipulla 15 km - 1.43.
Pe- aamulla Saariselällä, käynti Kaunispäällä huipulla sumussa 11 km - 1.18.
      ilta 10 km perinteisen hiihtoa Nellimin valaistulla raskaalla ladulla - 1.02.
La- 32 km - 3.29 (3.15) Nellim - Apinavaara - Nellim- Paatsjoki silta - Nellim.
       pakkasta -13 - -17 astetta.
Su- aamupäivällä 3 km kävelyä raskailla huopavuorikumisaappailla kelkkauralla.
       illalla 8 km verryttelyä Nellimin kylän valoissa - 55 min.

yhteensä juoksua 118 km - juoksuun 13 tuntia ja 31 minuuttia, muuta ei lasketa.

MARRASKUUN SUMMAUS

juoksua 416 km - 45 tuntia ja 55 minuuttia

Kuvia viikon varrelta muuten, klikkaa kuvaa niin ne suurenevat :

Rukan alaparkki.

Kaunispäään sumussa.

Onnin aamulenkeillä on hyvät eväät. (vinkki...)

Selfie Kivijärven jäällä moottorikelkassa, minä ja isä.