ONKO SINULTA KOSKAAN KYSYTTY JA MUUTA ...

 ONKO SINULTA KOSKAAN KYSYTTY ?

Maailman talous on vaikeuksissa. Loputon valitus siitä että kasvua ei tapahdu kaikuu lähes kaikkialla.
Tuorein esimerkki tästä on Japanin talousmahdin yskähtely. Järjestyksessään toinen kulutusveron korotus tänä vuonna oli pakko jättää tekemättä. Kansa äänesti jaloillaan ja lakkasi kuluttamasta. Seurauksena kuuluisien markkinoiden välitön sakkaus.
Mantra kuluttamisesta kuulostaa hieman oudolta minun korvissani. Kuulun siihen kasvavaan ihmisryhmään joka haluaa kehittyä ihmisenä ja kokea. Mutta ei ostamisen tai kuluttamisen itsensä kautta. Vaan omien aistien tehostumisen kautta kokien ja elämän arvoa ymmärtäen.
Olen saanut joskus palautetta että vietän aikaani paikoissa joissa ei ole mitään. Esimerkiksi tuntureilla. Tekemättä siellä mitään muuta kuin juoksemista, syömistä, nukkumista ja lukemista - kirjoittamisen ja valokuvauksen ohella. 
Kuulemma en myöskään muutenkaan tee mitään muuta kuin vaan juoksen. Vaan ? Mitenkä olisi jos sanoisin työkavereilleni että ettehän tekään tee muuta kuin vaan istutte takseissanne yötä päivää. Ihan miten vaan.
Vaan en sano. Sensijaan olen kiinnostunut esimerkiksi siitä vanhasta partakaverista joka käski muun muassa täyttää maan. Ja mitä muuta ? Se muu tuntuu unohtuneen täysin. Nimittäin elämä ja sen arvot itsessään.
Nykyisin erilaiset start-up yritykset tuovat markkinoille mitä mielikuvituksellisempia palveluita helpottamaan ihmisen arkea. Hyvä esimerkki näistä on navigaatiopalvelut sisällä rakennuksissa. Vaikkapa messuilla tai isossa tehdaskompleksissa navigoit sujuvasti oikeaan paikkaan älypuhelinsovellutuksen avulla. Jopa voisit isossa marketissa löytää tarvitsemasi tavarat nopeammin ja sujuvammin. Kuulostaa hyvältä eikö totta ?
Yleensä näitä palveluita markkinoidaan arkea helpottavina ja aikaa säästävinä. Minä sensijaan olen kiinnostunut siitä kykenevätkö ihmiset sitten käyttämään lisääntyvän aikansa jotenkin paremmin. Ja mikä on paremmin tai miksi aina nopeammin.
Tosiasiassa useimmat ihmiset joutuvat paniikkiin jos jää ylimääräistä ja etenkin rauhallista aikaa vailla vaateita. Koko ajan pitäisi tapahtua jotakin. Sanalla sanoen ihmisten mielessä pitäisi olla nousuhumalan euforia koko ajan.
Jatkuvan kasvun nimissä tyrkytetään ihmisille varsin kulutus- ja ostokeskeistä elämäntapaa. Valitettavasti hyvää oloa ei voi ostaa puhumattakaan mielen tasapainosta. Juuri siksi minä hakeudun säännöllisesti täydelliseen yksinäisyyteen. Usein juosten ja mielellään muutenkin ulkona luonnossa liikkuen. Usein karuunkin, jopa tyhjään maisemaan yksin askelten kanssa.
Yhtäkaikki myös siellä marketissa haluaisin kysyä neuvoa elävältä ihmiseltä, jota myyjäksi kutsutaan vielä toistaiseksi. Koneilla korvataan liiaksi keskitason töitä ja syntyy polarisaatio. Tällä tarkoitetaan että on sekä huonosti- että hyvinpalkattua väkeä mutta keskitasoa ei ole lainkaan.
Alussa mainitsemani Japanin talous on maailman velkaisin. Tapahtumat siellä ovat hento signaali maailman muuttumisesta. Yhä useampi minun laillani luopuu ja jättää ostamatta. Ryhtyy kehittämään itseään toisella tavalla. Tavalla jota ei voi ostaa. Tavalla joka täytyy tehdä itse itsestään uusia tasoja löytäen.
Kun veroprosentti ylittää 50 niin tyhmempikin alkaa miettimään. Mitä kuuluisan kasvun nimissä voi vaatia ? Entäpä hyvinvointiyhteiskunnan ? Yrittäjänä olen aikapäiviä sitten ymmärtänyt prosenttilaskennan salaisuudet. Toisin sanoen työllistämällä yhden ihmisen itseni lisäksi olen jo vuosia ostanut itselleni vapaa-aikaa. Tämä on vaatinut tinkimistä omista tuloista varsin rajusti. Mutta se on kannattanut.
Talouden mahtia vastaan on turha taistella paitsi tekemällä omia valintoja. Juuri tässä kohtaa usein käyttämäni luopuminen-termi saa konkreettista merkitystä. On kyettävä tekemään valintoja joista seuraa itselle aikaa pohtia uusia valintoja. Mitä pidemmälle tähän prosessiin pääsee sitä hullunkurisemmalta keskivertoihmisten touhut alkavat näyttää.
Tuskin sinultakaan on koskaan kysytty miten haluaisit elämäsi elää. Ja etenkin mitä varten.

LOPUKSI PARI ALKUVIIKON PASKAJUTTUA

1. Käyn sattuneesta syystä tiistaisin syömässä Tampereen Kalevan ABC-asemalla kello 13.00 - 13.45 ollessani töissä. Kesästä saakka seuranani siellä ihmisten lisäksi ovat olleet kärpäset. 
Nyt marraskuun nollakelissä sain tarpeekseni ja avauduin henkilökunnalle. Lupasin tarkistaa todennäköisellä tulevan helmikuun pakkasella kärpästilanteen edelleen. Pyysin henkilökuntaa miettimään mistä kärpäset tulevat. Siis kärpänen munii johonkin ja siinä jossakin toukka elää kunnes kuoriutuu kärpäseksi.
Mikähän se jokin siellä on ? Ja missä se on ?
2. Ajaessani asiakkaan kanssa Tampereen Rantatiellä ohitimme kiemurtelevan valkoisen uudenkarhean Volvon. Seurasimme kun mies Volvon ratissa ohjasi autoaan todennäköisesti polvillaan samalla käsien säätäessä tablettia vasten ohjauspyörää kuvaruudun valon heijastuessa miehen hymyileviin kasvoihin.
Voi olla että hymy hyytyy kun törmää johonkin. Vaikkapa ihmiseen. Sitten ei pelasta enää hyvä resoluutiokaan. 
Mistä näitä idiootteja riittää autojensa rattiin ? Liikenne ei ole mitään vituaalitodellisuutta josta kolarin jälkeen aloitetaan alemmalta tasolta uudestaan.

VIIKON 46 HARJOITTELUNI JA MUUTA MUKAVAA LÖYDÄT SUNNUNTAIN 16. PÄIVÄN ELI EDELLISESTÄ POSTAUKSESTANI.