ELÄMÄÄ FASKIAN JA SASKIAN VÄLISSÄ

INTRO

Päästäkseen kauas on lähdettävä kotiportilta. 
Ylläoleva kuva on sunnuntailta kello 16.30. 
Ennen sitä olin herännyt 14.30 ja juonut kahvia ja lukenut lehden, nukkumaan olin mennyt aamulla 7.15.  Yöllä taakse oli jäänyt yhdeksän tuntia oksennushuuruisia tarinoita taksin takapenkiltä. Ei siis takapenkille. Sähköikkuna. Painat vain nappia hädän hetkellä ja sitten voit tarkastella vatsasi sisältöä. Minun osakseni jää kuunteleminen - muun muassa.
Ennen sitä olin nukkunut vajaa pari tuntia ennen yövuoroa.
Ennen sitä olin juossut kympin lenkin.
Ennen sitä olin hakannut lekalla tiiligrilliä ja kaivanut Kirsin kanssa lapiolla tiilenpalasia maahan tasatakseni pihakäytävää.
Ennen sitä olin hakannut rautakangella reikiä kotienvarsiin aurausmerkeille ja ennen sitä vaihtanut talvirenkaat työautoon.
Ennen sitä olin herännyt lauantai-aamuna.
Ennen sitä...
Mitä väliä.
Faskian ja Saskian välissä annat vain kaiken.
Melkein.

VIIKKO 42. JUOKSENTELUT

Ma- 15 km hiekkatiellä tasaista - 1.42.
Ti-Lepo
Ke- illalla poluilla 12 km - 1.12.
To- erittäin myöhään pimeässä 8 km tiellä - 52 min.
Pe- 14 km aamun pakkasesta nauttien - 1.34
La- 10 km pimeässä - 1.14
Su- 16 km tasaista tiellä - 1.38. Lenkistä asvalttia 10 km.
yhteensä 75 km - 8  tuntia ja 12 minuuttia

FASKIA

Ylläoleva ei sinällään esitä mitään erikoista yli sataan viikkokilometriin tottuneelle ultrajuoksijalle mutta nyt kilometrit tulivat helposti. 
Kuten edellisessä postauksessa kerroin juoksu tulee jo luonnollisemmin. Tämä tarkoittaa että viikon jälkeen olo on tasapainoinen ja uutta viikkoa odottava. 
Hiukan tätäkin viikkoa rasittivat syystyöt eli esimerkiksi lehtien haravointi ja valitettavasti lisääntynyt palkkatyö henkilökuntani sairaslomailun tiimoilta. 
Ja sitten se faskia.
?
Siis oikean jalkapohjan jännekalvot. 
Joku saattaa kysyä että miksi en mene urheilulääkärille jos kinttu vaivaa ? Minusta tällä kokemuksella ja kilometreillä on turhauttavaa mennä kuuntelemaan urheilulääkärille tämä sama minkä nyt teille kirjoitan plus kysymys mahdollisesta injektiosta.

Kas kun kuulun niiden toivottomien vanhojen teuraiden (ikääntyvät sonnit ry.)  joukkoon joilta jokainen asiansa osaava urheilulääkäri kysyy että pistetäänkö piikki kortisonin ja tulehduskipulääkkeen sekoitusta ? Ihminen on luotu liikkumaan mutta jokainen urheilulääkäri on varmasti kanssani eri mieltä että paljonko.
Plantaarifaskiitista on paljon harhaluuloja joita kansanomainen nimitys luupiikistä vielä tukee. Totuus on että kilometrien ja iän myötä rasvakudos jalkapohjasta ohenee ja juoksun isku menee perille asti. Ihmisen sinänsä fiksu jalka yrittää tasata kuormitusta ja jalkapohjan jänne on sitten kovilla.
Itselläni on ollut tukipohjalliset jo 90-luvulta tasaamassa faskian ja holvin kuormaa. Ortopedin tekemät "jalkavuoteet" ovat vieläkin ehjät mutta jalkani on muuttunut vuosien saatossa eli pitäisi teettää uudet. Näitä jalkavuoteita eivät mitkään footbalancet tai muut geeliviritykset korvaa. 
Jalkavuoteet maksavat 200 euroa pari mutta voin vakuuttaa että juoksemalla, hiihtämällä ja lumikenkäilemällä plus muu vapaa-ajan käyttö sekä työkäyttö päälle en ole omiani (kaksi paria) rikki saanut. Paitsi vasemman jalan kolmannen varpaan alle on kulunut reikä toiseen pariin. Varvastyöntöä on ollut arviolta siis vähintään 50000 kilometrin matkalla.
Minulla ei mitään piikkiä ole. Valmistautuessani 2012 kuuden päivän juoksuun sekä 2013 tuhanteen mailiini on jalka ollut satunnaisesti niin kipeä että aamulla on tarvinnut ontua. Silti sillä on pystynyt juoksemaan paljon ja jatkuvasti. Tämä vaiva tulee ja menee välillä. Tokihan jatkuvaa kipua ei ole ollut sillä siinä menee raja vanhemmallakin teuraalla hyppimisessä.
Harmilliseksi sensijaan muodostuu kokonaisrasituksen hallinta tässä vaivassa. Jalkani kun rasittuu juoksun lisäksi yhtälailla lapiolla kaivaessa kuin lehtiä haravoidessa. Tavallisesta kävelystä puhumattakaan. 
Juoksijan olisikin käytettävä elämässään varsin laajaa kenkäkirjoa. Lenkkikenkä ei ole työkenkä vaan pitkiin seisomisiin tai vaikkapa rakennushommiin kovapohjainen turvakenkä tukee jalkaa erilailla. Sisätöissä joku birkenstockin kaltainen skandaali on paikallaan puhumattakaan kasuaalivirsuista arkeen ja juhlaan. Näissä voi sitten hyödyntää omia tukipohjallisia tarpeen mukaan kuten työkengissäkin.
Keskittymällä ja rennosti juoksemalla tilanne minulla pysyy toivottavasti hallinnassa. Ei kai kukaan kuvitellutkaan että ultrajuoksijana arkeeni ei silloin tällöin kuuluisi kipua. 
Siihen lääkärin antamaan pistokseen muuten on minulla todella pitkä matka mutta nöyrryn lopulta siihenkin. (Historiassani on yksi piikki saatuna...)
Ystäväni Jyrki L. Haukiputtaalta totesi ystävällismielisesti aiemmassa kommentissaan että "ei aina tarvi mennä pitkää ja hiasta". Tietenkin näinkin välillä mutta uskon sittenkin että jalkani kestävät tulevaisuudessa todella pitkää ja hidasta. Tavoitteena kun on juosta yhtämittaa kuudesta päivästä aina viiteenkymmeneen kahteen päivään putkeen. 
Ja jos suoraan sanon niin intervalleilla tulee noissa hommissa housuun - perusteellisesti. (kakit siis)

SASKIA

Ihmisyyden perustaksi luen iltarukouksen joka ilta. Valitettavasti päivittäiseen aamulauluun on myös nykyisin aihetta. 
Se alkaa : "Kun ei rahat riitä, jukulauta..."
Pirkanmaalaisilta yrityksiltä on viime vuoden aikana sulanut liikevaihdosta yhteensä 600 miljoonaa euroa. Vaikka edustamani liikenne ei aivan hännänhuippuna olekaan niin syvällä kynnetään eikä valoa näy. Tai oikeammin seisotaan rivissä.
Sven Hasselin Porta söi aina vahvasti ennen hyökkäykseen lähtöä ja sanoi sitten : "Sormi pois pyllystä." Poliitikoille voisi sanoa samaa. Tai ainakin jos ottaisivat sormet pois korvista ja avaisivat silmät - painajainen ei ole ohi vielä.
Suomessa on tehty suorastaan perkeleellinen määrä selvityksiä ja pumaskoita mitä pitäisi maan taloudessa tehdä. Kukaan vaan ei uskalla päättää mitään oikeasti. Konkreetisti.
Ruikuttamisen sijaan meidän tulisi uskoa huomiseen. Pitäisi olla ylpeä tekemisistään ja arvostaa niitä. Ja antaa mennä vaan. Rohkeasti.
Olen ekonomistien kanssa samoilla linjoilla että ensin veroja alas 7 - 12 prosenttia ja sitten palkkoja alas 5 - 10 prosenttia. Rakenteet uusiksi ja investoinnit pyörimään. Ja työt ja kulutus lisääntyvät. Pyörä alkaa pyöriä. Rahalla saisi enemmän. Näin pääsisimme eroon tästä kuoliaaksisäästämisen ideologiasta.
En pidä politiikasta enkä siitä kirjoittamisesta. Sensijaan minua kiinnostaa miksi joudun maksamaan 26 euroa ja risat täällä Lidlissä samasta ruokakassista, jonka Saksan Lidlistä saan 20 eurolla. 
Nyt on sitten turha ruikuttaa että kaikki on kaukana täällä pohjoisessa. Kuka käskee raahaamaan esimerkiksi Närpiöläistä luomutomaattia edestakaisin tukkuliikkeeen varaston ja varsinaisen myyvän liikkeen välillä. Joo, se olisi jättekiva jos olisi hintakilpailua ihan oikeasti ilman turhia välikäsiä.
Sensijaan on byrokraattinen kilpailulainsäädäntö, jonka lopputuloksia kukaan ei kuitenkaan valvo. Yhteiskunnan maksamiin kuljetuksiin pitää auton täyttää tietyt päästönormit ja muitakin vaatimuksia on koko joukko sekä kalustolle että kuljettajille. Sitten kun kilpailut on kilpailtu niin Tampereellakin asiaa toteutetaan esimerkiksi 1997 mallisella bussilla.  Tuolloin kun ei oltu kuultukaan mistään euro 5 tai euro ncap:stä ynnä muista.
Samaan yliolkaisuuteen kuuluu sekä poliisin että ely-keskuksen innokkuus tarkistella millä liikenneluvalla mikäkin auto on henkilöliikenteen ajossa ja minkälaisilla tunnuksilla se on varustettu tai edes mikä virka-asu kuljettajalla on päällä tai onko autossa alkolukkoa saati edes taksamittaria vaikka sillä taksia ajetaankin.
Suuta kuivaa nimittäin yhteiskunnan luomien velvotteiden laskuja maksaessa ja näitä edelläkerrottuja asiakkaille selvitettäessä senverran että välillä on saskiaa hörpittävä ja vielä hiilihapollisena. 
Mutta juoksijanhan on juotava muutenkin.
  

OUTRO 

Hela hönen. Nou nugets. Tää on endurancea eikä transrasvaa.

Kana, erikseen liemestä kokoonkeitetty (kerma)kastike, kasviksia ja erikseen kasviksia kera perunan, tietenkin puolukkasurvosta tuoreeltaan omasta pihasta poimittuina ja leipää.

Linkki kiinnostuneille :   Jalkavuode