sunnuntai 31. elokuuta 2014

KAUKANA MUTTA KOTONA

VIIKKO 35 KUVIN JA SANOIN ; klikkaa kuvia niin ne suurenevat peräkkäin katsottavaksi...

Ma- Keskipäivällä töiden välissä 10 km - 1.06; osittain poluilla.
Prioriteetti on vaihtunut - lenkki ei saisi jäädä tekemättä.

Ti- Aamu 10 km - 1.05 tiellä tasaista.
Ensin lenkille sitten töihin. Mieli askartelee jo lähdössä Käsivarteen.
Tapaan töiden jälkeen ennen lähtöä Harrin. Tapasin hänet ensimmäisen kerran 1983. Harrilla ei ole koskaan huonoa päivää vaikka syytä voisi olla.
Harri on hengityskoneessa. Kone painaa viisi kiloa akkuineen. Akuissa elämää on kolme tuntia, sitten on löydyttävä pistorasia.
Juodaan kahvia. Harrin äiti on leiponut. Harri sanoo että vaatii paljon juosta Suomen halki. Minä sanon hänelle että se vaatii yhtä paljon kuin että sinä istut siinä etkä juokse.
Katson häntä silmiin. Hän nauraa ja sanoo ettei hän kulu jos otetaan kuva.
Mielessäni ajattelen niitä ihmisiä jotka valittavat että on tylsää ja tasaisen harmaata, ei ole tekemistä ja masentaakin vielä.
Harri kävi Ruotsin risteilyllä kesällä. Ei yhtään huonoa päivää. Mies on neljäkymmentäkolme vuotta vanha ja elävä esimerkki siitä että lihassairautta sairastavan ei kannata kymmenvuotiaana allekirjoittaa sitoumusta että ei laiteta koneeseen.
Harri Leskinen on facebookissa. Tykätkää. Kerrankin on aihetta !


Ke- Aamulenkillä Menkijärvellä 5 km verryttelyä - 39 minuuttia.
Tutustun korsumuseoon ja taistelulinjaan juostessani. Pudistelen ajomatkan väsymyksiä. Yöllä satoi todella rankasti mutta aamu on kaunis.


Iltapäivällä Nivalassa 10 km - 1.02.
Onnin kanssa hissukseen rupatellen. Mies on ennätyskunnossa. Kun kirjoitan tätä olen jo saanut viestin että ennätys maratonilla tuli ! Itse arvioin että 3.29.45. mutta vielä Nivalan laihtuva poika paransi juoksuaan tuostakin ...

To- Kemissä Markon kanssa 11 km - 1.07.
Tässä on toinen ennätyskunnossa oleva nuorempi hirvas. Berliinissä kyyti on taatusti kylmää. Arvioin että 2.59.45. Maratonilla siis.
Käydään syömässä rantapaviljongissa ja jatkan sitten Lidlin kautta matkaa Käsivarteen.
Tähän on tultu. Saksalainen ketju myy suomalaisia elintarvikkeita omiin kääreisiinsä pakattuna halvemmalla kuin suomalainen ketju. Voi voi. Sieltä ostetaan mistä halvalla saadaan. Ruoka on kallista eikä sen ostamiseen todellakaan pidä kytkeä isänmaallisuuden rasitteita.

Pe- Välitunturit. Vuoskun tieltä Sarvisoiville. 20 km - 3.00.
Vihdoinkin kotona. Henkisessä kodissani.
Huohotan ylös rinnettä. On ollut jo pakkasta koska maassa on punaista mutta nyt on lämmintä kaksitoista astetta. 655 metriä merenpinnasta. Huikaiseva maisema. Hiljaisuus. Kiitollisuus.




La- 21 km - 3.38. Ropijärvenperän kautta Koarvevarrille; 733 metriä merenpinnasta.
Ajoin Vuoskulta saunaan Ropin pirtille, joka on tarjonnut konstailematonta retkimajoitusta ja muuta palvelua jo vuodesta 1965. Suosittelen mutta ei krominkiiltoa hakeville. Paikka matkailuautolle maksaa 6 euroa plus sähkö 3 euroa yöltä eli erittäin edullista kuten mökkimajoituskin. Ja se sauna plus Naimakkajärven kristallinkirkas vesi !
Heräsin aamulla väsyneenä. Päätin jo ennalta että en juokse enempää kuin noin 20 kilometriä.
Monissa retkeilyoppaissa reitti Ropinsalmelta Ropijärven perälle on tuomittu märkänä ja soisena;  pusikkoisen vaikeana. Kuka on niin hullu että lähtee sitten kesä- ja heinäkuussa sulamisvesien nostamille soille sääskien imettäväksi lämpöön ?
Juoksin lähes kuivin jaloin Juovvavarrin ja Paihkasvaaran sivuitse mönkijäreittiä. Haastavaa on, sen myönnän kyllä.
Tunturissa oli lievää sumua joka tietenkin hälveni paluumatkalla. Aamuvirkut ryntäilijät saavat tukehtua aamupuuroihinsa - tämä on kokeneiden kulkijoiden vaikea valtakunta. Minäkin lähdin liikeelle vasta 11.00 ja sekin oli liian aikaisin.  Aurinko kun poltti sumun pois vasta puolilta päivin mutta ei ylhäältä tunturista.
Maisemat palkitsivat silti. Vaikka olen väsynyt en silti olekaan aivan niin huonossa kunnossa kuin luulin.
Kuinka rauhallista täällä onkaan. Mahdollisuus kokea Jumala luonnossa.
Ajatus on 1914 Hankolaisen kauppiaan Carl Saudingerin. Hän pystytti Hyvinkään Sveitsin suojelualueelle kyltin : "Havaitse Jumala luonnossa - Se Gud i naturen"
Ulottuvuus on voimakkaasti läsnä tunturin loppumattomassa autiudessa. Kuten syöpääkään ei selätetä niin tunturiakaan ei huiputeta. Käydä huipulla voidaan mutta ihminen lähtee ja huippu jää. Sama on syövästä parantumisen kanssa. Syöpä lähtee ja loppumaton rakkaus elämään jää. Tai sitten ei.
Siinäpä vastaus miksi olen täällä juoksemassa.








Su-Norja, Salluoaivi 1052 metriä merenpinnasta. 16 km - 2.50.
Piti mennä vain pikkuisen puistelemaan... Tämä on isojen poikien leikkejä. Huipulle kavutessa matkalla oli poikittaisia ja pystysuoria kivikiiloja. Maanvyöryn vaara oli voimakkaasti läsnä. Kokemus on opettanut varomaan ja kivilajien tuntemus on eduksi.
On upeaa juosta vapaasti kevyellä varustuksella huikaisevan hienossa auringonpaisteessa korkealla. Tunturien väliin jäi joukko purppuransinisiä järviä ja pari eri putousta kohisi matkamusiikiksi.
Pelkkää nousuakin kertyi noin 4 km ja nousumetrejä arviolta 1500, mukavasti näillä seuduilla.




Huipulla, vasemmalla puolellani horisontissa on Saana-tunturi, Kilpisjärvi ja Malla.

Kenkäperspektiivistä alaspäin juostessa.



Kaikenkaikkiaan palkitseva viikko. Asia jatkuu ensiviikolla mutta välillä täytyy paistaa makkaraa. 

Viikon vitsi oli että sain Kilpisjärven kaupasta ostamilleni pyykkipojille vuoden takuun ja oikein takuukuitin - on aikoihin eletty; hyvä Sini-tuote !

Juoksua yhteensä 103 km - 14 tuntia 38 minuuttia; kokonaisaikaa : tunturilenkeistä voi pyöreästi vähentää 45 minuuttia maisemienkatselua niin saa käsityksen etenemisestäni edes suurinpiirtein. 

Muuten mukavaa mutta vanhempana (50 vuotta) teuraana kaipaan elastisuutta edelleen. Sen puutteen huomaa etenkin alamäissä loikittaessa. Kuivuva liha korvaa kuitenkin puutteen osittain.



1 kommentti:

  1. Koskettavaa tekstiä. Meidän kaikkien täytyisi osata arvostaa elämää kuten Harri tekee. Upea tarina, Harri itse. Pasin touhu alkaa haista taasen hommalle. Alkaa olla tutun näköstä. Olet kuin osa tunturia. ;))

    VastaaPoista