perjantai 6. kesäkuuta 2014

26. PÄIVÄ

Matkaa takana 1461,96 km
Tänään juoksin 66,17 km ajassa 8:20 tuntia, koko päivä huoltoineen 11:40 tuntia
Olemme Somerolla. Huomenna juoksen Perniöön ja minut tapaa illalla Suomi-juoksun kilpailupaikalta.

Päivän lintu : käpytikka
Päivän vierasesine ojassa : pizzalaatikko Torronsuon kansallispuistossa (hyi !!!)

Tilastomiehet googlettavat kaikenlaista ja hermostuvat ihan turhaan. Kun tuhat mailia päättyy olen juossut oman garminin mukaan noin 1625 km. Tässä luvussa on ekstrakilometrejä 16 kpl koska laite saattaa heittää noin prosentin tuhatta kilometriä kohden - jos niitä on liikaa niin otan sen riskin. (vitsi)
Kun tästä Somerolta Hankoon on noin 124 km niin miten ihmeessä ? - Malttakaa niin sekin selviää aikanaan !

Aluksi kiitos Mirvalle ja Ferrolle Urjalaan meiltä. Jäi kuva ottamatta. Harmi. Lukijat olisivat nähneet maailman ainoan rotweilerin pennun joka emäntänsä kera osaa lämmittää saunan ja luulee yksin osaavansa käyttää vessaharjaa.

Lähdin aamulla pitkään päivään varovasti Urjalasta. Satoi hiukan ja oli lämmin. Ruoka- ja huoltotauot pidettiin lyhyinä ja otin torkut jo 20 kilometrin juoksun jälkeen.
Koijärvellä makoillessa tuli mieleen että näinköhän maailmasta saatiin parempi paikka kun silloiset nuoret ja nykyisin poliitikot laittoivat itsensä ketjuilla kiinni koneisiin pelastaakseen lintujärven.
Tuosta alkoi city-vihreys, joka on johtanut kilpailukyvyn romahtamiseen teollisuutemme koittaessa pelastaa yksin maailman samalla kun kiinalaiset valmistavat halpaa paskaa meille köyhtyneille ostettavaksi. Ja vielä ilman mitään päästö- yms. normeja.
Olen ehdottomasti ympäristönsuojelun kannalla mutta keinot globaalisti tasa-arvoisiksi kaikille maille.

Forssan läpijuoksussa saavuin mustenevan taivaan alle. Ensimmäiset kaksi salamaa löivät juostessani korkeajännitelinjan alta. Mielessä kävi että tähänkö tämä loppuu. Sitten taivas repesi ja pelastauduin intervallilla Tarjoustalon ovelle. 
Samassa Kirsi kaarsi pihaan. Pidimme ruokatauon ja testasimme matkailuauton vedenpitävyyden sillä vettä tuli käsittämättömästi. Pysyttiin kuivina.

Tauon jälkeen lähdin liikkeelle. Sade oli tauonnut.
Juoksusta ei tullut mitään. Lihakset olivat tukkiutuneet täysin tauolla. Vaihdoin kengät ja juoksin hirveällä poikittaisella hakkuriaskeleella väkisin itseni lämpimäksi.
Sitten alkoivat kivut vasemmassa jalassa. Tuskien repiessä katsoin taulua, Somero 19 km.
Ensimmäisen kerran tämän reissun aikana juoksin verenpunaiseen tunneliin. Kipu levisi kaikkialle muualle mutta ei päähän.
Tuuma tuumalta hivutin askelta kyynelten valuessa poskilla. 
Käyttämällä samoja keinoja kuin kilpailussa pakon edessä pääsin hitaasti eteenpäin. Keinoja Käsivarren julmista kivikoista, keinoja kotoa lumihangesta ja suolta. Keinoja polveilevilta maalaisteiltä mielikuvien virratessa harjoituksissa tarkoituksella loppuunajetun juoksijan mielessä.
Reitin varrelle kannustamaan tulleet Niskakankaat pääsivät näkemään todellisen tuskan naamaltani. Kirsi oli jo ennalta heille kertonut että nyt tekee kipeää.
Keskittymällä oleelliseen sain kuin sainkin juoksun etenemään. Lämmin hyvänolontunne mukanani tein matkaa kipujen leiskuessa silmissäni.
Juoksin läpi rajojen joilta ei paluuta ole. Energiaa kuluu hirvittävästi ja Kirsi sai aina vain yhden vastauksen : Juoksen Somerolle.
Täydellinen mustavalkoisuus. Täydellinen periksiantamattomuus hetken koittaessa. On vain juoksu ja tavoite. Milli milliltä.
Tähän kaikkeen sisältyy täydellinen nöyryys. Oman heikkouden avoin myöntäminen. Oman vähäpätöisen osan maailmassa ymmärtäminen. Jatkat vain niin kauan kun Luoja tai Luonto suo.
Pääsin perille.
Huomenna juoksen Perniöön.
Tänään ennen unta kysyn taas :
Miten ihmeessä jaksan huomisen ?










KUVAT ISONEVAT KLIKKAAMALLA NIITÄ.


4 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei onnistunut ensimmäisellä yrityksellä.

      https://www.youtube.com/watch?v=nCrlyX6XbTU

      Poista
  2. Tuo laittaa jo kyynelyttää täälläkin, eri asiasta vain kuin kivusta, hiljaiseksi vetää.

    VastaaPoista
  3. Hurjaa hommaa, mutta vielä hurjempi on Hankoon matkaaja.
    En lähtenyt Perniöön, yritin kotoa omaa satasta, kesken se jäi 82km:n kohdalla.
    Kivuliaat krampit väänsi jalat ihmeellisen vintturaan ja juoksu ei enää onnistunut ja kävelyä en aikonut tänään harrastaa.
    Ei tule tästä papparaisesta ultrajuoksijaa.
    Voimia sinulle Pasi loppurutistukseen!

    dataa yrityksestä (view metric oik.yläkulm.)
    http://connect.garmin.com/activity/515402021

    VastaaPoista